Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on ikääntyneet luovina tekijöinä ja kulttuurin uudistajina.
Turun alue on pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen toiseksi suurin taiteilijakeskittymä. Sen ammattilaiskenttä on rikas ja monimuotoinen. Kenttää vahvistaa kolmannen sektorin taide- ja kulttuuritoimijoiden verkosto, Taidekahvit.
Suomessa kulttuurin lisäarvoja on etsitty hyvinvoinnin ja talouden näkökulmista. Euroopassa kulttuurilla ja erityisesti kulttuuriperinnöllä on tunnistettu olevan vahva kytkös yhteiskunnallisen vakauden säilymiseen. Parhaimmillaan kulttuurityön arvo voitaisiin nähdä sivistysvaltion ja demokratian keskeisenä koossa pitävänä voimana.
Taiteilijoita halutaan yhä enemmän mukaan kuntien palveluihin työskentelemään erilaisten kohderyhmien kanssa. Taiteella nähdään laajat mahdollisuudet. Sen hyödyntämisestä ollaan innoissaan, mutta käytännön toteutuksessa on vielä ratkaistavaa. Pohjois-Pohjanmaalla kehitetään Taidekummi-mallia, jossa on yhdistetty terveys- ja hyvinvointipalveluita tarjoavat tahot, kunnat ja taideosaaminen.
Kunnissa taide- ja kulttuuritoiminnalta haetaan yhä enemmän vaikutuksia osana laajempaa kunta- ja kaupunkikehitystä. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa viime vuosina toteutettujen tutkimusten ja selvitysten tulosten pohjalta tutkijat Emmi Lahtinen ja Minna Ruusuvirta tarkastelevat tässä artikkelissa kuntien yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita taide- ja kulttuuritoiminnassa.
Taidetutkan tämänkertaisen teemanumeron lähtökohtana on uudistettu laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Lakiuudistus vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa, perustellen samalla kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Taidetutkan kirjoituksissa pohditaan monipuolisesti taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia ja merkityksiä kunnissa sekä kuntien päätöksenteossa. Miten kunta voi edistää kulttuuria ja taidetta osana yhteistä hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa?
”Toimiva tila on esittämiselle yhtä välttämätön kuin esittäjän halu saada jakaa esittämänsä sisältö vastaanottajilleen. Toimiva esitystila ei kuitenkaan välttämättä ole mahdollisimman monimutkainen ja kallis. Esittäminenhän onnistuu monenlaisissa tiloissa, tyhjälle torille asetetulta korokkeelta huipputeknologialla varustettuun teatteriin. Esitystilan on palveltava kaikkia käyttäjiään, ja myös tilaa ympäröivää yhteisöä, tai yhteisiä rahoja on käytetty epäviisaasti. Kyse on valinnoista ja priorisoinnista”, kirjoittaa Hämeenlinnan Verkatehtaan toimitusjohtaja Janne Auvinen.
”Roolini on tehdä työtä yleisöä ja yleistä hyvää palvellen, niiden toiveiden ja tarpeiden pohjalta, joita kaupunkilaiset sekä kaupunkistrategia ja lainsäädäntö tuovat eteen. Pistän peliin omat aiemmat kokemukseni ja kertyneet taitoni. Takaraivossa ja selkäytimessä vaikuttavat ne vuodet, kun työskentelin Helsingissä ”toisella puolella pöytää”, kulttuurialan yhdistyksissä ja vapaan kentän edustajana. Silloin mentiin milloin minkäkin asian kanssa virkamiehiä tapaamaan, hattu kourassa, isot unelmat mielessä”, kirjoittaa Kotkan kaupungin kulttuurijohtaja Tomi Purovaara.
Luovuuteen ja yhdessä tekemiseen kannustava sanataidetoiminta sopii mainiosti kirjastoon. Korona-aikana monet kirjastot ovat kehittäneet verkkovälitteisiä keinoja järjestää osallistavaa toimintaa kuntalaisille. Tikkurilan kirjaston vuorovaikutteisessa Soturikissat-livessä nuoret saavat äänensä kuuluviin.
Etelä-Karjalassa, aivan Kymenlaakson rajalla, sijaitsee Luumäen kunta. Oli vuosi 2005, kun Luumäki päätti yhtenä ensimmäisistä ja harvoista kunnista ostaa kunnan kulttuuritoimen toteuttamisen ulkopuoliselta tuottajalta. CreativeKaiku Ky aloitti työt Luumäellä, ja tästä alkoi Luumäen oman toimintamallin kehittäminen. Mallissa yhdistykset, kunta ja tuottajana toimiva yritys tekevät tiivistä yhteistyötä koko vapaa-aikasektorin hyväksi.
Kuntien sanotaan olevan autonomisia toimijoita, jotka päättävät itse, miten ne järjestävät palvelunsa. Toisaalta kuntien toimintaa ohjataan valtion toimesta porkkanalla ja kepillä, jotta ne tuottaisivat mahdollisimman tasalaatuisia palveluita kansalaisilleen. Miten kuntien autonomia toteutuu kulttuuri- ja taidepalveluiden osalta, ja mahdollistaako valtion sääntely yhdenvertaiset palvelut kaikille suomalaisille?