Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on ikääntyneet luovina tekijöinä ja kulttuurin uudistajina.
”Pelien visuaalinen tapa pelkistää erilaisia toimintoja voi mielestäni antaa myös maalaustaiteeseen uusia tapoja ohjailla katsojaa näkemään ja oivaltamaan kuvapinnan tapahtumia. On jännittävää päästä näkemään, kuinka pelien visuaalista kieltä tullaan hyödyntämään maalauksissa sekä kuvien tulkintatavoissa tulevaisuudessa.”
”Esitystaiteilijana minua ovat aina kiinnostaneet todellisuuden, pelien ja esittävien taiteiden rajapinnat. Minusta tuntui, että näyttämöllinen tyylilaji, tsehovilaisuus, sopisi hyvin pelin kerrontatavaksi. Hahmot halusivat pois vallitsevasta elämästä, mutta eivät osanneet lähteä. Pelin hahmot olivat Venäjältä Ukrainaan muuttaneita. Ukrainan ja Venäjän konfliktin kärjistyttyä sodaksi maahanmuuttajista oli tullut vihan kohde molemmille maille.”
Lydia kertoo pienestä tytöstä, jonka vanhemmat ovat alkoholisteja. Peli käy läpi Lydian elämäntarinan taaperosta aikuiseksi neljässä eri näytöksessä, joista jokaisen keskiössä on alkoholi – tai oikeastaan se, miten se vaikuttaa pienen tytön läheisempiin ihmisiin.
Liveroolipelaamista ei olla totuttu pitämään opetettavana taideaineena. Larp-taiteen lähestyminen taidepedagogisesta näkökulmasta avaa kuitenkin sekä larppaamisen että taidepedagogiikan horisontteja. Tässä artikkelissa larppien parissa työskentelevä taiteilija-pedagogi Maiju Tarpila avaa keskustelua larppaamisesta taidepedagogiikan näkökulmasta.
Olen työskennellyt pelitaiteen läänintaiteilijana nyt reilut kolme vuotta. En vieläkään pysty tyhjentävästi määrittelemään, mitä on pelitaide. Tunnistan pelin, kun sellaista pelaan, ja usein koen myös taiteellisia kokemuksia. Olen pelannut koko ikäni, digitaalisiakin pelejä jo 80-luvun alkupuolelta saakka. Kirjojen ja elokuvien kanssa pelit muodostavat kulttuurillisen elämäni pyhän kolmiyhteyden, mahdollisten maailmojen lupauksen, johon voin taiteenlajin mukaan tutustua joko etäisesti tarkkaillen, abstraktisti pohtien tai itse osallistuen. Pelien tekijänä innostun pelien kyvystä mahdollistaa kokijan itsensä toimiminen teoksen sisällä. Pelaaja luo omat tarinansa minun luomani maailman kulissien ja lakien puitteissa.
Pelien tekeminen on lähestyttävämpää kuin koskaan. Kuka tahansa voi tehdä pelin netistä löytyvien resurssien ja ohjeiden avulla ja ruveta indie-pelinkehittäjäksi. Pelitaiteilijoiden luovuus kukkii ja pelit ovat moninaisempia kuin koskaan, mutta samalla kilpailu näkyvyydestä on myös kovaa ja harva menestyy. Miten se vaikuttaa yksilötasolla?
Ensimmäisenä koronasyksynä 2020 kokoustimme Eläkeliiton kanssa siitä, kuinka voisimme tarjota eläkeläisille roolipelitoimintaa kirjastoissa. Päätimme käynnistää yhteisen kokeilun. Kirjastolaiset opetettiin vetämään pelejä ja Eläkeliitto etsi omista luovan kirjoituksen ryhmistään kiinnostuneita pelaajia. Tarinallisen sanataiteen tarjoamista eläkeläisille testattiin viidessä Suomen kaupungissa.
Helsingin peli on mainio esimerkki varhaisesta kaupallisesta pelituotannosta Suomessa. Tämän artikkelin kuvissa esiintyvä versio on pelin kolmas painos vuodelta 1904, ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1870. Peliä myytiin kirjekuoreen pakattuna versiona, joka sisälsi pelilaudan ja kaksikielisen, fraktuuralla painetun ohjekirjasen. Peli oli selvästi suunnattu turisteille matkamuistoksi tai postin kautta lähetettäväksi. Myös pelin tarina kertoo turistin kokemuksista Helsingissä. Olemme siis osanneet hyödyntää pelejä matkailussa jo yli sata vuotta.
Videopelin maailmanrakennus on vaativa prosessi. Pelaajan näkemä lopputulos on vain jäävuoren huippu pelin eteen tehdystä työstä. Tämä artikkeli raottaa verhoa Company of Crime -nimisen videopelin maailman luomisen työvaiheisiin ja haasteisiin.
Psykiatrinen residenssi osoitti, että taiteen, pelillisyyden ja kansainvälisyyden tuominen vakavasti oireilevien nuorten potilaiden elämään oli rohkea, mutta toimiva konsepti. Nuorille pelillisyys on arkipäivää.