Helsingin peli on mainio esimerkki varhaisesta kaupallisesta pelituotannosta Suomessa. Tämän artikkelin kuvissa esiintyvä versio on pelin kolmas painos vuodelta 1904, ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1870. Peliä myytiin kirjekuoreen pakattuna versiona, joka sisälsi pelilaudan ja kaksikielisen, fraktuuralla painetun ohjekirjasen. Peli oli selvästi suunnattu turisteille matkamuistoksi tai postin kautta lähetettäväksi. Myös pelin tarina kertoo turistin kokemuksista Helsingissä. Olemme siis osanneet hyödyntää pelejä matkailussa jo yli sata vuotta.
Kirjekuoreen mahtuvat ja niissä myytävät pelit olivat edellisen vuosisadan vaihteen tienoilla varsin tavallisia. Monet näistä peleistä käsittelivät matkailullisia tai historiallisia aiheita. Esimerkiksi Huvimatka Aavasaksaan (1862) ja Helsingin peli esittelivät matkakohteitaan kauniiden kuvitusten ja sääntökirjasta löytyvien tekstikuvailujen avulla. Nordenskiöldin koillisväylä (1879) esitteli tutkimusmatkan tapahtumia lautapelin muodossa. Sampo (1904) puolestaan kävi läpi Kalevalan tarinoita. Vähän myöhemmin yleistyivät myös erilaiset sotapelit, esimerkiksi sisällissotaa käsittelevä strategiapeli Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 ilmestyi heti sodan jälkeen joulumarkkinoille.
Helsingin peli on visuaalisesti kaunis kuin taulu. Taidolla piirretty yksityiskohtainen lauta sopisi kehystettynä sisustuselementiksi tai Designmuseon näyttelyyn. Pelillisesti sen kaltaiset teokset ovat kuitenkin täysin tuuriin perustuvia noppapelejä. Pelaajat etenevät vuorollaan nopanheiton verran, minkä jälkeen luetaan ohjekirjasta ruutuun liittyvä teksti ja toimitaan siihen liittyvien sääntöjen mukaan. Pelaajalla ei ole mahdollisuutta valintoihin, joten lopulta hän on vain tuurilla matkustaja. Onneksi pelisuunnittelu on kehittynyt jättiläisharppauksen sadassa vuodessa.
Lisää tietoa suomalaisesta pelihistoriasta löytyy esimerkiksi Tampereelta Suomen pelimuseosta, sekä Kansalliskirjaston Doria-palvelun lautapeliosastolta.
Kirjoittaja: Jaakko Kemppainen toimii Suomen ensimmäisenä pelitaiteen läänintaiteilijana. Hänellä on 20-vuotinen, monipuolinen työkokemus pelialalta, niin pelisuunnittelijana, opettajana kuin kirjailijana.