PÄÄTOIMITTAJAN KIRJOITUS
Piirretty kasvokuva ikääntyneestä ihmisestä.

Luova ikääntyminen on meidän jokaisen asia

Taidetutkan numerossa 12 keskitytään ikääntyneisiin luovina tekijöinä ja kulttuurin uudistajina. Millainen rooli, toimijuus ja tekijyys ikääntyneillä on kulttuurissa ja taiteessa? Kuulemmeko ikääntyneiden omaa ääntä vai kerrommeko ikääntyneistä taide- ja kulttuuritoiminnan kohteina? Kirjoittajina on ikääntyneitä ja heidän kanssaan työskenteleviä taide- ja kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

KUVA KERTOO
Vanhoja peltisiä leipomisvälineitä.

Olen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) keruutekstien säännöllinen kirjoittaja ja kuulun SKS:n arkiston vastaajaverkostoon. Kirjoittamieni tekstien aiheet vaihtelevat tästä hetkestä vanhojen tapahtumien muisteluun. Olen kirjoittanut arkistoon yli 70 tekstiä arkiston tarjoamista teemoista.

Harrastus alkoi vuonna 2004 sattumien summana. Etsin kirjoituskilpailuja, kun osuin SKS:n keruusivuille. Muistojen tallennus oli juuri sitä, mitä olin tiedostamatta kaivannut. Vuosien aikana tekstejä on syntynyt esimerkiksi seuraavista aiheista: C-kasetti, suomalaisen päivä 2.2.2009, kokko, vaalimuisteluja, työttömän tarina, varuskuntamuistoja ja koronavuosi 2021.

Monessa muistelussa olen saanut tallennettua sukumme tarinaa. Jälleenrakentajan jäljillä -muisteluun kirjoitin isoisästäni. Hän oli maanviljelijä ja peltiseppä. Evakkojen ja rintamamiesten rakennustyöt antoivat hänelle valtavasti työtä. Hän teki muurareille pönttöuunin peltikuoria niin paljon kuin sai kaupasta peltiä. Siinä ohessa hän valmisti uunipeltejä ja muita leivonnassa tarpeellisia välineitä. Politiikkaa ja valtapeliä -keruuseen kirjoitin isäni luottamustoimista. Hän oli verolautakunnassa, sosiaalilautakunnassa ja vaalilautakunnassa koko lapsuuteni ajan. Äidistäni ja äitini äidistä kirjoitin lyhyen elämäkerran Naisten ääni -keruuseen.

Toinen lempiaiheeni on oma mökkimme. Olen vuosikymmenet kehitellyt puolen hehtaarin metsääni leikkiarboretumiksi. Siellä on yli sata erilaista puuvartista kasvia. Tähän liittyen olen kirjoittanut tekstit Mökkimuistelu, Minun maisemani, Äänimaisema, Suhteeni metsään ja Tuoksua mintun ja ruusun. Äänimaisema-kirjoitukseni perusteella Tampereen yliopiston tutkijat kävivät haastattelemassa minua ja keräämässä ääninäytteitä kirjaansa varten.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen keruuta voin suositella harrastukseksi jokaiselle, joka haluaa tallentaa kirjalliseen muotoon tätä päivää ja muistoja menneiltä ajoilta.

Artikkelikuva: Isoisäni Emil Aaltosen valmistamia leipomisvälineitä. Kuvassa leivän reiäntekomuotti, jauhokauha ja leivän koristeluväline. Kuvaaja Jorma Aaltonen.

Kirjoittaja: Jorma Aaltonen on 74-vuotias harrastajakirjoittaja. Työelämänsä hän vietti kaupan alalla. Muistelujen lisäksi hän kirjoittaa proosaa ja sukututkimukseen liittyviä puolifiktiivisiä tarinoita.

Lisätietoja:

Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkiston aineistokeruut.

Harrastuksena muistojen ja perinteen tallentaminen
BLOGI
TEKIJÄ

Taiteilijan työskentely ei useinkaan pääty eläkeiän saavuttamiseen. Taiteellisen työskentelyn mahdollisuudet ja yhteisöllisyys ovat eläkeiässäkin tärkeitä. Teatterialan opettaja Marjo Ventola pohtii oman paikan etsimistä ja löytämistä ikääntyvänä taiteilijana.

ILMIÖ

Kaventuuko ikääntyvän ihmisen kulttuurinen toimijuus automaattisesti vanhetessa? Millainen on ikääntyvien omien yhteisöjen rooli heidän hyvinvointinsa tukemisessa? Artikkelissa aiheesta keskustelevat Eläkeliitto ry:n vanhusasiamies Irene Vuorisalo ja Jyväskylän NNKY:n puheenjohtaja Eija Rytkönen.

KENTTÄPOSTIA

Ryhmätaideterapeuttien kehittämä vuorovaikutuksellinen ja taideterapeuttinen TATAMURI® -menetelmä vietiin osaksi museon ryhmätoimintaa Tampereella. TATAMURI -nimitys tulee sanoista ”taidetta ja tarinoita muistisairaan rinnalla”. Toiminta on suunniteltu muistisairas–läheinen -pareille, jotka osallistuvat ryhmään yhdessä.

GREETINGS FROM

”No kuule, niissä on tarina!” – kulttuuristen oikeuksien toteutuminen palvelutalossa asukkaan itsensä kertomana

Iäkkäiden ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta vaiheessa, jossa toimintakyvyn muuttuminen alkaa kaventaa elinpiiriä, ei puhuta tarpeeksi. Artikkelissa äänen saa Anita, joka pohtii kulttuurin ja taiteen merkitystä omassa elämässään ja omissa toimintaympäristöissään.

SYVÄLUOTAIN
Kaksi ikäihmistä jukeboxin äärellä.

“Sitä tuntee olevansa olemassa” – ikämiehille hyvinvointia kulttuurista

Mitä saadaan aikaan, kun yhdistetään kulttuurihyvinvoinnin näkökulma pitkäjänteisesti kehitettyyn etsivään ja jalkautuvaan ikämiestyöhön? Joensuussa IHKU – Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista -hankkeessa järjestettiin kulttuuritoimintaa ikämiehille osana Velmut-ryhmien toimintaa.

ILMIÖ
Kaksi hymyilevää henkilö istuu yhdessä ja katsoo toisiaan.

Etsivä löytää – etsijyys, löytäjyys ja toimijuus etsivässä kulttuurisessa vanhustyössä

Ikääntyvien yksinäisyys on merkittävä haaste Suomessa. Kulttuurisen vanhustyön parissa on pyritty löytämään etsivällä työotteella ratkaisua haasteeseen. Seinäjoella ikääntyneille järjestettiin kulttuuriryhmä, jossa ryhmäläiset kokoontuivat monitaiteisen toiminnan pariin. Etsivää kulttuurista vanhustyötä on kehitetty sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella osana kansallista ikäohjelmaa.

TUTKIMUS
Viisi ikääntynyttä ihmistä.

Kohti luovaa ikääntymistä

Luova ikääntyminen arvona ja asenteena kunnioittaa ikääntyvän ihmisen potentiaalia oman elämänsä asiantuntijana ja yhteisönsä jäsenenä. Ikääntymisen hahmottaminen luovana mahdollisuutena kutsuu kehittämään luovan ikääntymisen osaamista. Artikkelissa esitellään luovan ikääntymisen ajattelutapaa ja pohjustetaan keskustelua osaamistarpeista.

SOMESSA SUHISEE


Sorry, twiittejä ei tällä hetkellä löydy