Ihmistyössä, kuten sote- ja opetusalalla, asiakaskohtaamiset ovat moninaisia ja usein haastaviakin. Voidakseen auttaa muita työntekijöiden on itse voitava hyvin. Kirjallisuusterapeuttisessa työhyvinvointiryhmässä etsittiin keinoja työn kuormitustekijöiden tunnistamiseen ja hallitsemiseen. Tässä artikkelissa käsitellään ryhmässä esille noussutta vireystilan säätelyn tärkeyttä työhyvinvoinnin lisäämisessä.

Kun maailmassa myllertää, yleinen epävarmuus heijastuu myös työpaikoille esimerkiksi lomautuksina, irtisanomisina ja organisaatiomuutoksina. Tuoreiden tutkimusten mukaan neljännes työssä käyvistä suomalaisista on vaarassa uupua (TTL 2025a) ja sote-alan työntekijöistä jopa 35 prosenttia tuntee työkykynsä alentuneeksi (TTL 2025b). Työhyvinvoinnin parantamiseen kaivataan siis kipeästi uusia työkaluja. Väitöstutkimuksessani selvitän, voiko traumainformoitua kirjallisuusterapiaa hyödyntää työhyvinvoinnin tukena. Tätä artikkelia kirjoittaessani systemaattinen analyysi on vasta edessä, joten nostan esille ensimmäisiä huomioitani.

Kirjallisuusterapia on taideterapiamuoto, jossa koulutetun ohjaajan tai terapeutin johdolla käytetään kirjoittamista ja valmiita tekstejä muun muassa itsetuntemuksen lisäämiseen (mm. SKTY 2025). Traumainformoituun työotteeseen perehtynyt työntekijä tunnistaa helpommin asiakkaan mahdollisen traumataustan ja osaa luoda kohtaamiselle turvallisen ilmapiirin. Sen käytännöt täydentävät hyvin luontaisesti traumasensitiivistä kirjallisuusterapiaa. (Holopainen ym. 2021.) Eräs tutkimukseeni osallistunut kuvasi, miten kirjallisuusterapiassa vapaaehtoisuus tekstien kirjoittamiseen ja jakamiseen lisää turvan tunnetta. 

”Lupa olla tuottamatta tekstiä tai olla hiljaa on tärkeä. Se luo turvan tunnetta. Silloin uskaltaa päästää peloista irti ja antautua tehtävälle.”  

Tutkimusaineistona Työelämän pysäkki -ryhmän tekstit ja keskustelut

Sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaajan taustaani hyödyntämällä kokosin väitöstutkimustani varten kirjallisuusterapeuttisen työhyvinvointiryhmän, joka kokoontui lähi- ja etätapaamissa 16 kertaa syyskuun 2024 ja huhtikuun 2025 välisenä aikana. Pääosa alun perin yhdeksästä osallistujasta oli sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä opetusalalta, osa oli ryhmän aikana hanketöissä. Tutkimusaineistona käytän osallistujien kirjoittamia tekstejä ja keskusteluja, joita analysoimalla tutkin, auttaako kirjallisuusterapia tunnistamaan ja hallitsemaan työn kuormitustekijöitä.

Tapaamisten teemoina olivat muun muassa arvot, turva, palautuminen, rajat ja omat vahvuudet sekä johtaminen ja työyhteisö. Traumainformoidun työotteen Suomeen tuonut hammaslääkäri, terapeutti Kati Sarvela piti ryhmälle luennon lokakuussa 2024. Työnkuvasta riippumatta osallistujia puhuttelivat erityisesti kehon ja mielen yhteys sekä vireystilan säätely, jotka muodostivat tärkeän teeman koko ryhmän ajaksi. 

Oman kehon kuuntelua ja tuntemusten sanoittamista

Autonominen hermosto säätelee vireystilaa, joka kertoo meille, mitä kehossamme ja mielessämme tapahtuu juuri sillä hetkellä. Stressaantuneena kehomme menee ylivireystilaan ja syntyy niin sanottu taistele tai pakene -reaktio, jonka tunnemme muun muassa tihenevänä sykkeenä ja jännittyneinä lihaksina. Jos taistelu tai pako ei onnistu, kehomme menee alivireystilaan eli lamaannumme, jolloin reagointi ympäristöön heikkenee. Optimaalisessa vireystilassa pystymme keskittymään nykyhetkeen ja esimerkiksi oppimaan uusia asioita. (Pelkonen & Sarvela 2020, 107–115; Karkkunen 2020, 200–209.) 

Työstressin pitkittyessä ylivireystila voi ”jäädä päälle”. Hallinnan tunteemme kärsii, kun työn vaatimukset ja voimavarat ovat epätasapainossa. Stressi tuntuu kehossa ja mielessä vaikuttaen myös ajatteluumme, tunteisiimme ja käyttäytymiseemme. Joskus stressi antaa meille ylimääräisiä voimia ja auttaa yltämään jopa huippusuorituksiin. Pitkittyessään stressitila johtaa kuitenkin alivireyteen ja uupumukseen. (Virtanen 2022, 23–29.) Kun vireystilan kohoamisen havaitsee ajoissa, siihen pystyy reagoimaan ja siten pitkällä aikavälillä suojelee myös omaa terveyttään. Ryhmässä näihin tuntemuksiin päästiin käsiksi hengitysharjoitusten ja kirjoittamisen avulla, esimerkkinä alla oleva osallistujan teksti.

”Kehoni on ollut viime aikoina puristuksessa. Olen tunkenut sen ahtaaseen rakoon, juossut sen rusinaksi, survonut ahdistuspaniikin aamuöisiin sydämentykytyksiin, tyhjäksi tiristänyt, puristanut sen ryttyyn. Älä nuku! Älä lepää! Juokse! Suorita! Saa aikaan! Syö seisaaltaan! Kehoparka – Anteeksi. 

Hengittelyn jälkeen rintaan ilmaantui lepattava aukko, josta puhalsi sisään raikas tuulahdus. Hetkeksi. – Taas juoksen.” 

Kehoturvan vahvistamisella turvallisiin kohtaamisiin

Besser van der Kolkin (2017, 31) mukaan trauma jättää jäljen paitsi henkilön mieleen ja aivoihin myös kehoon. Traumatisoituneen ihmisen turvallisuudentunne on järkkynyt, ja hän näkee kaikkialla uhkia, joita vastaan hän puolustautuu yli- tai alivireystilalla, mikä voi näkyä esimerkiksi aggressiivisena käytöksenä tai vetäytymisenä. Tällaiset kohtaamiset ovat arkipäivää niin sosiaali- ja terveys- kuin opetusalallakin. Traumainformoidulle työotteelle ominaista on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja ajattelutavan muutos, jossa ei kysytä, mikä ihmisessä on vikana. Sen sijaan mietitään, mitä hänelle on tapahtunut. Omaa reaktiotaan ihmettelevälle ammattilaiselle voi olla tarpeen kysyä myös, mitä minulle on tapahtunut. (Sarvela 2020, 21; Linner-Matikka 2020, 68–69.)

Auttava kohtaaminen edellyttää, että työntekijä on tietoinen omista reaktioistaan ja tulkinnoistaan vuorovaikutustilanteissa. Oman vireystilan tunnistaminen tukee myös työntekijän omaa hyvinvointia. (Sarvela 2024.) Pohdimme aihetta kirjoittamalla haastavasta kohtaamisesta. Tapahtuman kulku kuvattiin, ja kehon tuntemuksiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Moni huomasi esimerkiksi, että tapahtuman aikaiset kehon reaktiot toistuivat siitä kirjoittaessa: syke kiihtyi ja keho jännittyi. 

Kirjoittamisen jälkeen kokemuksista keskusteltiin pareittain, ja sen jälkeen kirjoitettiin vielä mahdollisia uusia huomioita. Oivalluksena oli, että kun tunnistaa ajoissa omassa kehossa tapahtuvat muutokset, niihin pystyy helpommin vaikuttamaan esimerkiksi rauhallisesti hengittämällä. Yhteydellä hetkeen ja omaan kehoon, maadoittumisella, voi vaikuttaa toisen käyttäytymiseen, mutta myös estää asiakkaan tunteiden tarttumisen (Sarvela 2024). Itsensä havainnointi kiireen keskellä auttaa työntekijää suojautumaan myötätuntouupumukselta (Karkkunen 2020, 230). Kun työntekijän oma turvallisuudentunne pysyy vakaana, myös asiakas tuntee olonsa turvalliseksi – ja kohtaaminen on hedelmällisempi molemmille. 

Kirjallisuusterapiaryhmässä pysähdytään pohtimaan (työ)elämää 

Dosentti Juhani Ihanus (2019, 87) toteaa, että kirjallisuusterapiassa keskiössä ovat jaetut sanat, merkityksiä rakentavat reflektiot ja keskustelut. Kirjoittaminen tuo mielen sisäisiä asioita itselle näkyväksi ilman kaunokirjallisia tavoitteita. Kun siihen lisätään vuorovaikutus ja ryhmän tuoma vertaistuki, oma ymmärrys syvenee ja oivalluksia syntyy.

Kirjallisuusterapiaryhmä tarjoaa pysähtymishetken oman itsen ja työn äärelle. Kun osallistuja saa ensin rauhassa jäsennellä ajatuksiaan kirjoittamalla, niitä on helpompi sanoittaa myös muille. Kuten alla oleva osallistujan teksti kertoo, keho rauhoittuu päivän melskeistä ja mieli avautuu läsnäololle, vastaanottamiselle. 

”Tänään olen ylivirittynyt. Nukuin huonosti, näin painajaista pitkästä aikaa – ehkä huusinkin. Heräsin liian varhain. En ole osannut asettua minkään asian ääreen vaan olen häärännyt rastilta rastille. Silmässä nykii ja hermosto pärisee.
Tässä hetkessä on sietoikkunaan siirtymisen mahdollisuus.
Istuminen, hiljaisuus, rauha, kynä ja vihko.” 

 

Kirjoittaja FM Sari Kortesoja on sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja ja väitöskirjatutkija. Hän tekee Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella kirjoittamisen väitöskirjaa, jonka työnimenä on ”Työelämän pysäkki – kirjallisuusterapeuttinen ryhmä työhyvinvoinnin tukena”. Tekstissä olevat lainaukset ovat ryhmän osallistujilta.

Artikkelikuva: Kirjallisuusterapiassa hyödynnetään sekä valmiita tekstejä että kirjoitetaan itse. Tässä työhyvinvointiryhmässä pääosassa oli kirjoittaminen, ja osallistujien kirjoittamat tekstit ovat tärkein osa tutkimusaineistoa. Kuva: Timo Holländer.

 

Lähteet

Holopainen, J., Maanmieli, K. & Kortesoja, S. (2021). Kohti traumainformoidun kirjallisuusterapian käytäntöä. Scriptum: Creative Writing Research Journal, 8(2), 1–44. 
https://doi.org/10.17011/scriptum/2021/2/1

Ihanus, J. (2019). Transformative words. Writing otherness and identities. New York: Nova Science Publishers, Inc.

Karkkunen, A. (2020). Kehon ja mielen vakauttamisen merkitys suhteessa. Teoksessa K. Sarvela & E. Auvinen (toim.): Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmiskohtaamiseen. Helsinki: Basam Books, 200–242.

Linner-Matikka, J. (2020). Rakenteet pahoinvoinnin tuottajina ja haastajina. Teoksessa K. Sarvela & E. Auvinen (toim.): Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmiskohtaamiseen. Helsinki: Basam Books, 64–73.

Pelkonen, A. & Sarvela, K. (2020). ACE ja polyvagaaliteoria. Teoksessa K. Sarvela & E. Auvinen (toim.): Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmiskohtaamiseen. Helsinki: Basam Books, 97–123.

Sarvela, Kati (2020). Traumainformoidun hoivan taustaa. Teoksessa K. Sarvela & E. Auvinen (toim.): Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmiskohtaamiseen. Helsinki: Basam Books, 13–31.

Sarvela, Kati (2024). Luento tutkimuksen työhyvinvointiryhmälle ja luentomateriaali: Yhteinen kieli, traumainformoitu työote 1.10.2024. 

SKTY Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry (2025). Mitä kirjallisuusterapia on? https://kirjallisuusterapia.net/kirjallisuusterapian-historiaa/  Viitattu 21.3.2025

TTL Työterveyslaitos (2025a). Työhyvinvoinnin lasku on taittunut. Tiedote 11.3.2025.

https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/tyohyvinvoinnin-lasku-on-taittunut Viitattu 21.3.2025

TTL Työterveyslaitos (2025b). Sotealalla täytyy panostaa palautumiseen ja työkyvyn edistämiseen. Tiedote 9.1.2025. https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/sote-alalla-taytyy-panostaa-palautumiseen-ja-tyokyvyn-edistamiseen Viitattu 21.3.2025

Van Der Kolk, B. (2020). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla (6. painos). Helsinki: Viisas elämä.

Virtanen, Anniina (2022). Psykologinen palautuminen. 2. painos. Jyväskylä: Tuuma Kustannus.