Puhumme paljon siitä, että kulttuuri tekee hyvää. Taide- ja kulttuuritoiminta ylläpitävät ja vahvistavat osallisuuden kokemusta. Osallisuus lisää elämän hallittavuutta ja ymmärrettävyyttä sekä kuulumisen ja merkityksellisyyden tunteita. Tässä kirjoituksessa käsitellään osallisuuden kokemusta hyvinvoinnin tekijänä ja muutosvoimana sekä esitellään keinoja, joita ammattilaiset voivat hyödyntää työssään.

Osallisuuden kokemus rakentaa hyvinvointia

Osallisuus on kuulumista kokonaisuuteen, jossa voi liittyä merkityksellisyyttä rakentaviin vuorovaikutussuhteisiin. Siellä voi päästä kiinni omiin ja yhteisiin aineellisiin ja aineettomiin resursseihin. Osallisuus on myös prosessi, jossa ihminen pystyy liittymään yhteiseen toimintaan, saamaan äänensä kuuluville, käyttämään valtaansa ja vaikuttamaan omiin ja yhteisiin asioihin (Isola ym. 2020, 167). Pelkän osallistamispuheen sijaan osallisuudesta on näin ymmärrettynä alettu puhua aikaisempaa enemmän.

Olen tutkimuksissani jäsentänyt osallisuuden kokemuksen neljäksi ulottuvuudeksi, jotka ovat 1) elämän ja toimintaympäristön ymmärrettävyys ja hallittavuus, 2) koetut osallistumismahdollisuudet sekä 3) merkityksellisyyden ja 4) kuulumisen tunteet. Nämä neljä ulottuvuutta perustuvat köyhyyttä käsittelevän laadullisen seuranta-aineiston löydöksiin. (Isola ym. 2021.) Ulottuvuudet voivat heikentää ja vahvistaa toisiaan tai sitten ne voivat jossakin määrin paikata toisiaan. Jos paikalliset tai globaalit kriisit tuovat ennakoimattomuutta elämään, osallistuminen kaikenlaiseen yhteiseen tekemiseen sekä siinä syntyvät kuulumisen ja merkityksellisyyden tunteet voivat jossakin määrin kompensoida elämän ennakoimattomuutta.

Osallisuuden kokemus rakentuu, murtuu ja järjestyy yksilöllisesti palanen kerrallaan, mutta siihen vaikuttavat globaalit ja yhteiskunnalliset olosuhteet ja valtasuhteet sekä kulttuuri. Osallisuuden kokemus itsessään on tärkeä osa hyvinvointia – kertoohan se siitä, että ihminen kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ainakin jonkin verran myös omaan elämänpiiriinsä, ulottuipa se kaveripiiriin tai perhekuntaan, omaan kuntaan, yhteiskuntaan tai sitten koko luomakuntaan (planetaarisesta osallisuudesta Salonen ym. 2022). Tämän lisäksi osallisuuden kokemuksella on myös toinen tärkeä tehtävä. Se on muutostekijä, joka auttaa havaitsemaan mahdollisuuksia ja ottamaan resursseja ja toimintavalmiuksia käyttöön silloin, kun jotakin kiinnostavaa ilmaantuu näköpiiriin.

Joskus ongelmana tosin on se, että mitään ei ilmaannu näköpiiriin. Kun ihminen joutuu elämään jatkuvan puutteen ehdoilla, erilaiset mahdollisuudet alkavat paeta (Mullainathan & Shafir 2013; Zhao & Tomm 2018). Niukkuusteoretisoijat sanovat, että yksilö pystyy vaikuttamaan tilanteeseen vain rajallisesti – tilanne ei siis ole hänen hallinnassaan. Tai oikeastaan on, mutta ihminen toimii silloin automaattiohjauksella eikä kuuntele järkiohjausta: jos jostakin on pakottava puute, ihminen keskittyy puutteeseen. Juuri silloin, kun luovuutta tarvittaisiin, se piiloutuu. Miten yhteyden luovuuteen voisi silloin löytää uudelleen?

Luovasta toiminnasta on moneksi

Luova toiminta lisää osallisuutta ja hyvinvointia monien erilaisten tekijöiden kautta. Se voi tarjota metaforisen suojan, joka sallii tarttua sellaisiin mielessä liikkuviin asioihin, jotka ovat pitkään olleet olemassa ilmaisua vailla (Känkänen & Manninen 2022). Luovan toiminnan avulla voidaan kuvitella ja myös löytää mahdollisia maailmoja ja toisin tekemisen paikkoja (Foster 2019; Huhtinen-Hildén & Isola 2019).

Uppoutuessaan esimerkiksi tarinaan, joko kokemalla tai tekemällä, ihminen siirtyy arjen toiselle puolelle. Tullessaan takaisin hänellä voi olla mukanaan oivalluksia, jotka voivat muuttaa aikaisempia käsityksiä (Green 2021; Shaffer ym. 2018). Yksi luovan toiminnan voimista onkin siinä, että se luo tilan virkistäville tarinoille, joiden tiedetään rakentavan edellytyksiä myönteiselle terveyskäyttäytymiselle (Fitzgerald ym. 2020).

Päättelen Kirsti Lonkaa (2015) seuraillen, että luovassa toiminnassa, leikeissä ja peleissä opettajan ja oppijan tai ammattilaisen ja asiakkaan tai kahden keskenään tasavertaisen ihmisen keskeneräisyyden kokemuksesta tulee tuottavaa. Ammattilainen tai vertainen auttaa laittamaan liikkeelle prosessin, joka jatkuu yhteisessä oppimisprosessissa, mutta jonka osalliset vievät omassa elämässään päätökseen.
Luova toiminta ylläpitää ja vahvistaa osallisuuden kokemusta silloin, kun se vastaa osallisen tarpeisiin ja kun osallinen saa itse päättää ja säädellä toimintaan osallistumista. Seuraavassa esittelen luovan toiminnan muotoja (Huhtinen-Hildén 2017), joita ammattilaiset voivat hyödyntää tarpeen mukaan työssään.

Esitykset, konsertit ja näyttelyt ovat tilanteita, joissa kokija pysähtyy taiteen äärelle ja päätyy dialogiin sen kanssa. Esitykset ja näyttelyt (museot mukaan lukien) voivat rentouttaa tai herättää ajatuksia, jotka auttavat ymmärtämään omaa elämää ja maailmaa. Ne voivat tuoda ihmisen kosketuksiin myös tuntemattoman kanssa siihen liittyvine vaikeine tuntemuksineen. Osallistavassa esityksessä taiteilija kutsuu erilaisin tavoin osallistujaa mukaan kokemaan asioita. Erilaisten vaikeuksien keskellä painiville on kehitetty esimerkiksi Kaiku-kortti, jonka ansiosta esityksiin pääsee maksutta tai huokealla hinnalla. Osallistavassa taidetoiminnassa tehdään taiteilijan johdolla jokin teos, kuten vankiteatterinäytös (Känkänen & Manninen 2022), maalaus, teemallinen kävelykierros (Dudek & Sikora 2022), runo, laulu tai vaikkapa performanssi.

Useimmat löytävät tiensä luovaan toimintaan harrastuksena itsenäisesti esimerkiksi kansalaisopistojen kursseille. Selvitysten perusteella kuitenkin tiedetään, että vapaan sivistystyön piiriin löytävät ne, jotka ovat jo aktiivisia. Osaa ihmisistä pitää tukea heidän pyrkimyksissään. Yhdessä voidaan mennä esimerkiksi tutustumaan tanssi- tai maalausharrastukseen tai tutustumiskäynnille puutarhaan, kuoro- tai bändiharjoituksiin. Harrastuksen lisäksi luova toiminta voi olla myös poliittista toimintaa, keino ottaa kantaa, kuten graffititaiteiluun kuuluu (Nyyssönen 2009).

Kohtaamistyöhön voi lisätä mukaan luovia elementtejä. Pelokasta vanhusta voi rauhoitella hoivalaululla (Götell ym. 2009). Toimenpidettä jännittävä potilas voi kuunnella kuulokkeista lempimusiikkiaan. Häntä voi koskettaa rauhoittavasti (Uvnäs Moberg & Kankkunen 2007). Koska pelkästään kävelynkin on tutkittu lisäävän luovuutta, ammattilainen ja asiakas voivat sopia kävelytapaamisen. Kuulumisia voi vaihtaa valokuvien, korttien tai musiikkikappaleiden avulla.

Narratiivisessa työskentelyssä ihmiset kertovat itsensä (uudelleen) sanallisesti, kehollisesti, äänellisesti, kuvallisesti ja tilallisesti itselle ja muille vapautuakseen, sovittaakseen tai esimerkiksi rakentaakseen elämäänsä hallittavuutta ja merkityksellisyyttä. Luovan ryhmätoiminnan vuorovaikutuksellisessa prosessissa osallistujien osallisuuden kokemus vahvistuu, koska luova toiminta ryhmässä auttaa kertomaan sisäistä ja ulkoista maailmaa hallittavaksi sekä rakentaa (yhdessä)kuulumisen ja merkityksellisyyden tunnetta.

Kulttuurinen aktiivisuus, taide ja luova toiminta lisäävät ja ylläpitävät hyvinvointia ja osallisuutta. Tarpeena luovuus on inhimillisen toiminnan voima, josta syntyy yhtäältä taidetta ja toisaalta ratkaisuja erilaisiin pieniin ja suuriin ongelmiin.

Kirjoittaja: Anna-Maria Isola (VTT, kestävän hyvinvoinnin ja osallisuuden dosentti) johtaa osallisuuden kokemuksen tutkimusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja tutkii ylisukupolvista osallisuutta ja osattomuutta Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineessa.

Lähteet:

Fitzgerald, Kaitlin & Paravati, Elaine & Green, Melanie C. & Moore, Melissa M. & Qian, Jeffrey L. (2020) Restorative narratives for health promotion. Health Communication 35:3, 356–363.

Foster, Raisa (2019) Visual art campaigns. Teoksessa P. Leavy (toim.) The Oxford handbook of methods for public scholarship. New York, NY: Oxford University Press, 383–416.

Green, Melanie C. (2021) Transportation into narrative worlds. Teoksessa Frank, L. & Falzone, P. (toim.) Entertainment-Education Behind the Scenes. Case studies for theory and practice. New York: Palgrave Macmillan, 87–102.

Götell, Eva & Brown, Steven & Ekman, Sirkka-Liisa (2009) The influence of caregiver singing and background music on vocally expressed emotions and moods in dementia care: a qualitative analysis. International Journal of Nursing Studies 46, 422–430.

Huhtinen-Hildén, Laura & Anna-Maria Isola (Cynthia Sottie – reviewing editor) (2019) Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences 5:1, DOI: 10.1080/23311886.2019.1606974.

Isola, Anna-Maria & Nousiainen, Marko & Valtari, Salla (2020) Osallisuustyö välineenä heikossa asemassa olevien vallan lisäämiseen. Teoksessa Suoninen-Erhiö, Lea, Anneli Pohjola, Mirja Satka & Jenni Simula (toim.) Sosiaaliala uudistuu. Tietopohjan ja vuorovaikutuksen kysymyksiä. Helsinki: Huoltaja-säätiö, 165–188.

Isola, Anna-Maria, Lotta Virrankari & Heikki Hiilamo (2021) On social and psychological consequences of prolonged poverty. A longitudinal narrative study from Finalnd. Journal of Social and Political Psychology. Journal of Social and Political Psychology.

Känkänen, Päivi & Manninen, Marko (2022) A sense of freedom in a restricted environment. Nordisk dramapedagogisk tidskrift 3:1, 40–45.

Lonka, Kirsti (2015) Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Manninen, Jyri (2018) Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa. Kansalaisopiston merkitys kuntalaisille ja kunnalle. Kansalaisopistojen liiton julkaisuja 3. Kansalaisopistojen liitto.

Mullainathan, Sendhil & Shafir, Eldar (2013) Scarcity: Why having too little means so much. Times Books.

Nyyssönen, Timo (2009) Graffitit- kamppailua julkisen tilan ilmiasusta? Teoksessa Ridell Seija, Kymäläinen Päivi & Nyyssönen Timo (toim.): Julkisen tilan poetiikkaa ja politiikkaa. Tieteiden välisiä otteita vallasta kaupunki-, media- ja virtuaalitiloissa. Tampereen yliopistopaino Oy- Juvenes Print, Tampere 2009, 114–141.

Oppezzo, Marily & Schwartz, Daniel L. (2014) Give your ideas some legs: The positive effect on walking on creative thinking. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition 40:4, 1142–1152.

Salonen, Arto O & Isola, Anna-Maria & Foster, Raisa (2022) Osallisuutta mutta mihin. Planetaarisen kansalaisen osallisuuskäsitys. UAS Journal. Osallisuutta, mutta mihin? Planetaarisen kansalaisen osallisuuskäsitys – UAS Journal. Haettu 23.10.2022.

Uvnäs Moberg, Kerstin & Kankkunen, Riitta (2007) Rauhoittava kosketus: oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Helsinki: Edita.

Zhao, Jiayi & Tomm, Brandon (2018) Psychological responses to scarcity. Oxford, United Kingdom: Oxford University Press.

Artikkelikuva: ”Riskiryhmäläinen”. Janne Laiho, 2020. Tietokonegrafiikka.