Osana Strategisen Tutkimusneuvoston rahoittamaa viisivuotista ArtsEqual -tutkimushanketta ja sen Arts@School -ryhmän taideperustaista toimintatutkimusta toteutettu tanssi-interventio sai aikaiseksi muutosta. Taidepedagogi-tutkijoiden havaintojen mukaan muutos toteutui kahtaalla: Ensin taide- ja luokanopettajan yhteistoiminnan aikaansaamana ja toiseksi oppilaissa havaittuina muutoksina.
Tanssi-interventio toteutettiin pääkaupunkiseudulla syksyllä 2016 yli 800 oppilaan yhtenäiskoulussa. Interventiossa oli mukana kaksi luokkaa: 1. luokka, jossa oli 23 oppilasta ja 1.-2. luokka, jonka oppilaat (11) olivat erityistä tukea tarvitsevia. Tanssinopetusta toteuttivat kaksi ArtsEqual-tutkimushankkeen tutkijaa ja yksi tanssinopettaja. Toinen tutkijoista, tanssitaiteen tohtori Isto Turpeinen, ohjasi tanssin ”raakalautatyöpajat”, joihin kaikki oppilaat osallistuivat yhdessä kuusi kertaa. Tohtoriopiskelija Liisa Jaakonaho ja tanssitaiteen maisteri Pipsa Tuppela toteuttivat pienryhmiä, joissa oli 6 – 7 oppilasta, yhteensä 25 kertaa. Kuukauden mittaisen periodin aikana jokainen lapsi osallistui tanssityöpajaan kymmenen kertaa.
Eteneminen vaiheittain
Tanssinopettajat asettuivat kouluun asteittain. Koulun, luokkien ja opettajien kanssa toiminta alkoi keväällä ensin ulkoisella ja toiseksi sisäisellä kartoituksella. Yhteistoiminnan kannalta oli olennaista käydä keskustelua koulun arjesta, opetussuunnitelmasta ja koululuokista. Taideopettajan kannalta tärkein oli kolmas vaihe eli koulupäivien seuraaminen luokissa aamusta iltapäivään, tunneilla ja välitunneilla. Taideopettajalle muutos oli koettelu, jossa omat käsitykset ja julkinen kuva koulusta täydentyivät koulun arkitodellisuudessa oppilaitten ja opetuksen kautta. Luokanopettajat taas saivat käsityksen tulevasta työskentelystä sekä työnjakona että tanssipajojen kuvauksena ja teoreettisina lähteinä.
Tanssiosuus työpajoineen alkoi näiden kolmen vaiheen jälkeen. Yhteistoiminnan kautta tanssipajat asettuivat kouluarkeen hämmästyttävän orgaanisesti. Esioletuksena oli ollut, että työpajat vaikuttavat koulupäivän rytmiin ja keskittymiseen häiritsevästi. Näin oletettiin erityisesti pienryhmien kohdalla, joissa oli oppilaita molemmista luokista pari kolme oppilasta kerrallaan. Tämä ennakko-oletus oli erityisluokanopettajan mukaan ”totaalisen väärä”. Hänet ”yllätti ihan totaalisesti”, että itse asiassa tilanne oli päinvastoin. Pienryhmätoiminta oli ”spesiaalia ja harvinaista herkkua”, kuten 1. luokan opettaja asian kuvasi. Lapset pitivät siitä. Toisaalla luokkahuoneessa oltiin yllättävän keskittyneitä. Keskittyminen luokassa olikin ”huomattavasti intensiivisempää”.
Havainnot ja muutos
Luokanopettajat tekivät havaintoja yhteistunneilla oppilaistaan ja taideopettajan työtavasta. Tässä kohdassa opettajat raportoivat, miten tärkeää on havainnoida ”omia oppilaitaan sellaisesta perspektiivistä, johon yleensä ei ole mahdollisuutta”. Tämä tarkoitti oppilaista oppimista. Erityisopettajan sanoin: ”Minä opin tuntemaan oppilaitani paljon, paljon paremmin.” Tietoa kehkeytyi havainnoidessa oppilaan kehollista toimintaa ja kahden luokan yhdessäolemista.
Taideopettajan työtä seuratessa luokanopettaja kertoi alkaneensa katsoa omaa opettajuuttaan ”vähän uudestaan, eikä ihan vähääkään.” Tätä kuvattiin oivalluksina, ”älyttömän hyvinä ideoina”, joita pohdittiin ja vietiin omaan luokkatilanteeseen mukaan. Taideopettajan menetelmä nähtiin uuden opetussuunnitelman (OPH 2014) mukaisena monialaisena oppimisena ja oppilaslähtöisyytenä. Esimerkkinä uusista ja muutosta aikaan saaneista käsitteistä oli sana kinesfääri eli tanssijan henkilökohtainen tila. Sitä pidettiin ”herkullisena, ihan mahtavana” ja käyttökelpoisena välineenä tilanteissa, joissa oppilaat saavat liikkua ja olla vapaammin. Haasteellisena koettu oppilaiden fyysinen levottomuus, ”jatkuva nyhjääminen”, sai asian käsittelyn kannalta helpottavan käsitteen. Yleisemmin luokanopettajien kannalta voidaan puhua työn sisällä tapahtuneesta täydennyskoulutuksesta, jossa oli oppilaista oppimista ja oman työn kehittymistä sekä taideopettajan oppilaslähtöisen työtavan omaksumista.
Oppilaiden muutos
Oppilaiden kannalta merkittävää oli syksyn aloittaminen yhteistoiminnalla, joka tuki selkeästi ryhmäytymistä, erilaisuuden kohtaamista ja olemista yhdessä isossakin ryhmässä. Yhteistunneilla ryhmäytyminen eteni merkittävästi ja luokkien välille syntyi sidos. Oppilaat tutustuivat toisiinsa luokkarajan yli. Luokat yhdessä muodostivat kokonaisuuden – “me”.
Luokanopettajat pohtivat tanssityöpajojen suoria vaikutuksia. Syntyi alustavia havaintoja vaikutuksesta lukemiseen oppimiseen. Merkittävänä muutoksena pidettiin oppilaissa näkynyttä vapautumista. Erityisluokanopettajan sanoin tanssitunneilla oli suuri vaikutus: ”Kun lapsi on sinut itsensä kanssa ja harjoittelee itsensä kohtaamista, sillä on hurja merkitys oppimiseen.” Tässä oli matka ”lapsen minuuteen… jotenkin lempeällä tavalla.” Esimerkkinä kuvattiin lasta, joka ei ollut vielä ollut kovin pitkään Suomessa. Tämä hiljainen poika tanssiessaan ensin katsoi mitä muut tekevät ja ”naps, vaan: lähti se oma liike esille!” Jokin lukko aukesi. Hän alkoi puhua enemmän, suorastaan ”höpöttämään.” Erityisopettajan mukaan: ”Hiljainen poika muuttui. Opettaja muuttui. Luokka muuttui…”
Muuttuiko mikään koulussa?
Luokanopettajat toivoivat jatkoa uusien alkuopetusluokkien kanssa. Toisaalta taide- ja luokanopettajan yhteistyölle halutaan jatkoa. Kyse on työaikana tapahtuvan ammattitaidon syventämisestä. Tutkijan toimenpidesuositus on edesauttaa edellä kuvattua toistettuna sekä pysyvänä toimintana hetkellisen ja ohimenevän muutoksen sijasta.
Kirjoittaja: Isto Turpeinen, tutkijatohtori, ArtsEqual-tutkimushanke, Taideyliopisto
Artikkelin kuva: tanssityöpajaan osallistuneen oppilaan piirros.
Linkkejä:
ArtsEqual-esittelyssä Isto Turpeinen
Suomen suurin kulttuurikeskus -peruskoulu
ArtsEqualin toimenpidesuositus: Koulusta suurin kulttuurikeskus