Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on ammattilaisena kulttuurihyvinvointialalla.
Tanssi on kokonaisvaltaista itseilmaisun opettelua. Sen kautta opitaan taiteenlajiin kuuluvia erityispiirteitä, mutta myös taitoja, jotka auttavat ymmärtämään itseä sekä muita ihmisiä. Tanssinopettaja toimii oman taiteenlajinsa välittäjänä – mutta mitä kaikkea työssä välittyy?
Tanssitaiteilija Helena Ratinen työskenteli Kulttuuriosuuskunta Ilmeen Elävä Kuolema -hankkeessa Oulun kaupunginsairaalan palliatiivisen ja saattohoidon osastolla A2. Työpäiväkirjansa kautta Ratinen avaa artikkelissaan työhön liittyviä eettisiä pohdintoja sekä eettistä koodistoa, jota hän käyttää työnsä tukena.
Taiteelle ja taiteilijan mielikuvittelun taidoille on kysyntää. Taiteen kautta voidaan venyttää ajatushorisonttia, josta nousee ideoita pintaan. Taide on osa tulevaisuusajattelua ja ennakointia. Millaisia välähdyksiä tulevaisuudesta tuo taiteilijan ja robotin yhteistyö?
”Think social before medical. Think cultural before pills.”
Millaista mallia voisimme ottaa Manchesterista?
Tanssikummit ovat tanssitaiteilijoita, joka kohtaavat, liikuttavat ja koskettavat työssään niitä, joita ei yleensä nähdä tanssiesitysten yleisöinä.
ArtsEqual -hankkeessa totetutettu tanssi-interventio koulussa sai aikaiseksi muutosta. Luokanopettajat raportoivat, miten tärkeää on havainnoida omia oppilaitaan sellaisesta perspektiivistä, johon yleensä ei ole mahdollisuutta.
Taide osana saattohoitoa voi tehdä ihmisille tärkeitä ajatuksia näkyväksi, luoda merkityksellisiä kokemuksia ja lisätä elämänlaatua. Esineteatteri ja tanssi voivat olla tulevaisuudessa luonteva osa saattohoitoa. Yhteisötaiteilija Riku Laakkonen ja tanssitaiteilija Teija Häyrynen kertovat kohtaamisistaan taiteen äärellä saattohoidossa.