Taiteella ja taiteilijan asiantuntijuudella on rooli yhteiskunnallisessa kehittämisessä. Työn murros, monialaiset työryhmät ja erilaiset luovat lähestymistavat avaavat tietä myös taiteilijalle toimia niin sanotun perinteisen taidekentän ulkopuolella. Yksi aihealue taiteen ja kehittämisen välillä on taide osana ennakointia ja tulevaisuusajattelua.
Mielikuvittelusta tulevaisuusajatteluun
Satu Tuittila on tanssitaiteilija ja tulevaisuudentutkija, joka toimii Taideyliopistossa työelämän lehtorina. Tuittilan osaaminen on kiinnostava yhdistelmä taidetta, työelämätaitoja ja tulevaisuuden tutkimusta. Mitä Tuittila ajattelee taiteen ja tulevaisuusajattelun rajapinnasta?
“Taiteen kautta voidaan piristää mielikuvitusta ja rohkaista kuvittelemaan voisiko olla toisin”, Tuittila kertoo. Hän pohtii, että taiteella on paljon annettavaa tulevaisuusajattelulle.
”Uskon, että taiteilijalla on enemmän kokemusta vapaasta ajattelusta ja mielikuvittelusta kuin perinteisesti tieteellisillä tutkijoilla. Esimerkiksi science fiction on innoittanut insinöörejä ja muita ihmisiä. Kuulento ja sukellusveneet ovat olleet ensin olemassa kirjallisuudessa, ja vasta sitten niistä on tullut todellisuutta.”
Taide ja tulevaisuusajattelu juontavat juurensa ihmisen mielikuvittelun taitoon, ja esimerkiksi utopiakirjallisuutta on ollut olemassa jo 1600-luvulla.
“Ihmisillä on ollut utooppisen tulevaisuuden tarve ja halu jo kauan, tämä ei ole nykyilmiö”, Tuittila muistuttaa. Hän arvelee, että taiteella on paljon isompi rooli yhteiskunnassa kuin mikä sille annetaan. Tämä pätee myös tulevaisuusajatteluun.
Taide osana ennakointia on yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa. Se on myös alue, jossa taiteen yhteiskunnallinen merkitys saattaa vahvistua.
Elämme aikaa, jossa ilmastokriisi haastaa olemassaolon, tavan luoda merkitystä ja synnyttää ymmärrystä. Taiteelle ja taiteilijan mielikuvittelun taidoille on kysyntää. Ilmastokriisi myös näkyy taiteessa. Tuittila kertoo, että kuvataiteen ja teatterin puolella käsitellään ilmastonmuutosta ja ekokriisiä monin eri tavoin.
”Taiteen kautta voidaan käsitellä ilmastoahdistusta tai herätellä yleisöä tunteen tasolla kiinnittymään aiheeseen. Tällä tavalla tuetaan sitoutumista tai sitouttamista (engagement) esimerkiksi luonnon puolesta toimimiseen.”
Tuittilan mukaan taide voi helpottaa vaikean aiheen käsittelyä ja tehdä siitä kiinnostavampaa ja helpommin lähestyttävää. Taide herättää ajatuksia myös sellaisesta tulevaisuudesta, jonka näkymät eivät ole hyviä.
“Taide voi tuoda esiin dystopioita ja kuvata niitä aika koskettavasti. Silloin on mahdollista emotionaalisesti ymmärtää, mitä kohti ei haluta mennä”, Tuittila sanoo. Taide saa miettimään myös sitä, voidaanko dystopian toteutuminen estää.
Tulevaisuusajattelun kautta syntyvät tulevaisuudet eivät välttämättä ole miellyttäviä tai helposti lähestyttäviä. Taide on yksi tapa lähestyä aiheita, joita on vaikeaa tai epämiellyttävää käsittää. Ehkä ilmastokriisin aikakaudella tämä muodostuu tärkeäksi taidoksi; ihmisen kyky ajatella tavoitteellisesti myös sellaista, mikä haastaa todellisuudentajun ja altistaa muutokselle.
Taiteilijalla on rooli uusien teknologioiden muotoutumisessa
Myös tanssitaiteilija Iina Taijonlahti on miettinyt taiteen ja tulevaisuusajattelun välisiä kytköksiä. Hän työskentelee tulevaisuusorientoituneesti useissa erilaisissa projekteissa, joissa taide ja uusi teknologia yhdistyvät. Hänkin näkee mielikuvittelun arvon osana tulevaisuuksien ennakoimista.
“Ajattelen, että taiteellinen luomisprosessi on dialogia intuitiivisen ja analyyttisen ajattelun välillä. Mielikuvittelun kautta voidaan luoda maailmoja, jotka eivät ole fyysisesti läsnä. On mahdollista kuvitella, millainen tulevaisuus on ja miten ihmiset liikkuvat tulevaisuudessa.”
Taijonlahti ja Tuittila kertovat samaa tarinaa siitä, että taiteen kautta on mahdollista kuvitella enemmän, löytää hullujakin ratkaisuja ja tavoittaa jotakin aidosti uutta.
”Hullussa ideassa voi olla jotain, mitä tässä ajassa tarvitaan. Se voi olla mullistavaa tai jonkinlainen tärkeä heikko signaali”, Taijonlahti sanoo.
Taiteen kautta voidaan venyttää ajatushorisonttia, josta nousee ideoita pintaan.
Ennakoinnissa taide tapahtuu uudenlaisessa merkityskontekstissa. Tämän myötä taide saa erilaisia käyttötarkoituksia ja uusia rajapintoja esimerkiksi tieteidenvälisyydessä, vaikka taiteen olemus ei itsessään välttämättä muutu.
Yksi Taijonlahden projekteista on yhteistyössä teknologiayritys Futuricen kanssa toteutettava Human robot. Moving robot, joka on kiinnostava yhtälö taidetta, teknologiaa ja tulevaisuusajattelua. Yhteistyö käynnistyi viime vuonna Taijonlahden halusta toimia robottien kanssa.
“Yhteinen tavoitteemme on, että sosiaalisista roboteista tulisi käytettäviä ja jollakin tapaa kehollisesti inhimillisempiä. Yksi tavoite on tuoda näkyväksi ja erottaa, minkälaisissa liikkeissä ihminen on parempi kuin robotti”, Taijonlahti kertoo.
Esityksissä ja työpajoissa ihminen ja robotti liikkuvat yhdessä, kun Taijonlahti tanssii humanoidirobotti Momon kanssa.
”Fyysisesti esimerkiksi erilaiset hyvin artikuloidut isolaatioliikkeet, kuten sellaiset, joissa vain yksi nivel liikkuu, ovat robotille helpompia kuin ihmiselle. Robotti on aina kannateltu, sillä se ei koe painovoimaa, eikä robotti pysty tiputtamaan kättä. Tämän ihminen osaa paremmin.”
Projektin yhtenä tavoitteena on ollut tuoda taiteen kentälle uutta sisältöä ja teknologiaa, jota vasten taiteessa voidaan peilata ihmisyyttä, tietoisuutta, ihmiskehoa ja mahdollisia tulevaisuuksia.
Taiteilijan ja robotin yhteistyö tuo välähdyksiä tulevaisuudesta
Kun taide tulee osaksi jotakin kehittämisen kontekstia, liittyy siihen usein joitain välineellisiä arvoja, tavoitteita mitä taiteen kautta pyritään saavuttamaan. Toimiessaan Momon kanssa Taijonlahti edistää robottien inhimillistymistä ja ihmisen ja robotin välisen suhteen kehittymistä. Herättääkö työ eettismoraalista pohdintaa?
“En usko, että olemme palaamassa mihinkään miekka ja kirves -aikakauteen, vaan menemme eteenpäin. Kun teknologiaa joka tapauksessa kehitetään, haluan olla mukana kehityksessä tuoden siihen inhimillisyyttä ja kriittistä ääntä.”
Taijonlahti kokee, että taiteilijana yksi hänen tehtävistään on nostaa esiin pehmeitä arvoja, eettisyyttä ja kehollisuutta.
“Ihmiset ovat kehollisia olentoja. Kun tavoitteena on kehittää mahdollisimman hyvää teknologiaa, ei tätä seikkaa voi unohtaa”, Taijonlahti muistuttaa.
Taide osana tulevaisuusajattelua voi tuottaa kokemuksellista sisältöä, ajattelua ja ymmärrystä. Taijonlahden kokemus toimimisesta robotin kanssa opettaa sosiaalisista roboteista. Millaisena tulevaisuus taiteellisen kokemuksen kautta näyttäytyy?
“On hassua sanoa, että yritetään kehittää sosiaalisista roboteista inhimillisempiä. Vaikka robotit eivät kuitenkaan ole inhimillisiä, ne eivät ole täysin ei-inhimillisiäkään. Momossa on paljon inhimillisiä piirteitä”, Taijonlahti miettii.
”Sosiaalinen robotti osuu monella tapaa erilaisiin välimaastoihin. Se haastaa omaa ajattelua ja purkaa erilaisia dualismeja. Välillä on vaikeaa itsekin suhtautua robottiin – esimerkiksi englantia puhuessa täytyy miettiä, onko Momo it, she vai he. Se mindfuckaa aivoja!”
Tulevaisuustutkimus liikkuu taiteen, tieteen ja tulevaisuusajattelun rajapinnoilla
Taide ja tulevaisuusennakointi liittyvät taiteen ja tieteen välisyyteen. Kysyin Satu Tuittilalta, miltä taiteen ja tieteen vuoropuhelun tulevaisuus voisi näyttää. Hän näkee rahoitusten lyhytjännitteisyyden ja projektikohtaisuuden lähtökohtaisesti ongelmallisena. Taiteen ja tieteen yhteistyötä on kuitenkin tarpeellista kehittää.
”Taiteen ja tieteen välinen vuorovaikutus on kiinnostavaa, ja yhteistyötä tarvitaan, mutta sitä pitää myös opetella. Vuoropuhelussa on paljon tiedon käsitteen käsittelemistä: millä kielellä puhutaan ja miten tullaan ymmärretyksi, kun tullaan aivan eri taustoista ja perspektiiveistä. Taide–tiede-projekteissa tätä opettelua on paljon. Miten päästäisiin dialogissa eteenpäin?” Tuittila kysyy.
Taidetta ja tiedettä tehdään nyt paljon julkisrahoitteisesti. Taijonlahti miettii, voisiko tulevaisuustyö mahdollistua myös yrityskonteksteissa, joissa toimintaa ohjailee taloudellinen kannattavuus.
“Jos haluaa luoda yhteistyötä, niin kannattaa toimia suomalaiselle ei-tyypilliseen tapaan. Voi ottaa kiinnostavaan yritykseen yhteyttä ja ehdottaa vaikkapa lounasta. Kun pääsee saman pöydän ääreen, kannattaa puhua myös niistä ideoista, jotka eivät ole vielä aivan valmiita vaan tarvitsevat toisen osapuolen kehittyäkseen. Silloin voi tapahtua jotakin jännittävää.”
Lopuksi: Taide osana elämyksellistä ennakointia
Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufvan mukaan tulevaisuuden tutkimuksen ja ennakoinnin osana taide sijoittuu osaksi elämyksellistä ennakointia. Elämyksellisellä ennakoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuksien tavoittamista esimerkiksi leikin, pelin, draaman, muotoilun, tanssin ja tilojen kautta.
Ennakoinnilla (foresight) ja tulevaisuuksien tutkimuksella (futures studies, futures research) tarkoitetaan (tässä sivustossa) samaa asiaa. Kyseessä on moninäkökulmainen, koko aikajanan huomioon ottava päätelmien teko siitä, mitä ja millaisia ovat tulevaisuuden muutokset ja muuttumattomuudet. Ennakointi on myös päätösten tekoa siitä, mitä tulevaisuuden suhteen pitäisi tänään tehdä. Ennakointi on strategista suhtautumista nykytilaan ja tulevaisuuteen. Ennakointi on valintojen kautta tapahtuvaa tulevaisuuden tekemistä. Tulevaisuusajattelussa hahmotetaan mahdollisia tulevaisuuksia, todennäköisiä tulevaisuuksia ja toivottavia tulevaisuuksia. – – Ennakointi ja tulevaisuuksien tutkimus eroaa muista tieteistä ja todellisuuden hahmottamisen lajeista siinä, että tutkimuskohdetta ei ole varsinaisesti olemassa. Kaikki tulevaisuutta koskevat ajatukset, informaatio ja tieto ovat epävarmoja. Tulevaisuus ei ole määrätty. (Lähde: Opetushallitus)
Iina Taijonlahti ja Momo esiintyvät LIFT – New Dimensions of Media, Arts & Culture tapahtumassa Helsingissä 24.10.2019.
Kirjoittaja: Krista Petäjäjärvi, läänintaiteilija, Taiteen edistämiskeskus
Kuvat: Kilian Kottmeier
Lähteet & lisää luettavaa aiheesta:
Iina Taijonlahden kotisivut: https://www.iinataijonlahti.com/
Suomen luova potentiaali – ratkaisuja ilmastokriisin aikakaudelle (Tulevaisuusvaliokunta 11/2018)
Opetushallitus: https://www.oph.fi/tietopalvelut/ennakointi/koulutus_ja_osaamistarpeiden_ennakointi/menetelmat
Dufva, Mikko. Luento Taide osana organisaatioita -verkostotapatumassa 10.5.2019.
Podcast: https://www.ennakointikupla.fi/home/draamatyopajat-ennakoinnissa
Myllyoja, J. (2017). Tiedolla, toiminnalla ja tunteella tulevaisuuksiin – Kokemuksia draamainterventioiden ja ennakoinnin rajapinnalta. Futura 3/2017. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
Myllyoja, J., Åkerman, M., Peltomaa, J. & Wessberg, N. Asiantuntijat notkeustestissä: Draamamenetelmillä kaupunkilaisten kokemukset osaksi ennakointia. Katsaus. Tiede & edistys 2/2018. Tutkijaliitto.
Myllyoja, J. (2017). Draamainterventioilla tulevaisuuksiin. Opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu. Verkossa: http://www.theseus.fi/handle/10024/128213