Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on ikääntyneet luovina tekijöinä ja kulttuurin uudistajina.
Ryhmätaideterapeuttien kehittämä vuorovaikutuksellinen ja taideterapeuttinen TATAMURI® -menetelmä vietiin osaksi museon ryhmätoimintaa Tampereella. TATAMURI -nimitys tulee sanoista ”taidetta ja tarinoita muistisairaan rinnalla”. Toiminta on suunniteltu muistisairas–läheinen -pareille, jotka osallistuvat ryhmään yhdessä.
Ikääntyvien yksinäisyys on merkittävä haaste Suomessa. Kulttuurisen vanhustyön parissa on pyritty löytämään etsivällä työotteella ratkaisua haasteeseen. Seinäjoella ikääntyneille järjestettiin kulttuuriryhmä, jossa ryhmäläiset kokoontuivat monitaiteisen toiminnan pariin. Etsivää kulttuurista vanhustyötä on kehitetty sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella osana kansallista ikäohjelmaa.
”Kato mua, kato mua!” huutaa nelivuotias, joka tekee yleisönsä edessä piruetin. Aikuiset keskeyttävät juttelun ja katsovat lasta. Kun he taputtavat käsiään, lapsen kasvoille nousee hymy. Pyykkinarulla saunan terassilla roikkuu aanelosia. Niissä on vesiväreillä taiteiltuja kuvia prinsessoista, hevosista, kukista ja auringosta. Saunan penkille on katettu mehua ja keksejä. Vanhemmat ihastelevat kuvia, lapsen ensimmäistä taidenäyttelyä. Hänen kasvoillaan […]
Mistä taiteen tai taiteilijan työn välittämisestä on kysymys? Mihin välittäjiä tarvitaan ja mitä he oikeastaan tekevät? Tässä Taidetutkan teemanumerossa lähestytään aihetta muun muassa näiden kysymysten kautta. Teemanumerossa pohditaan taiteilijoiden asiantuntijuuden ja taiteen välittämistä perinteisten asemien reunoilla. Julkaisun kirjoittajat ovat aihepiirin tuntijoita, ja he tarjoavat omista näkökulmistaan kiinnostavasti tietoa siitä, miten nykyhetken taidekentän työn välittämistä pitäisi tehdä. Teksteissä korostuvat käytännönläheiset esimerkit, tekijöiden opit ja huomiot heidän työtehtävistään. Taiteilijoiden työ ja osaamisen rajapinnat ovat jatkuvassa liikkeessä. Taiteen paikaltaan siirtymät näyttävät olevan yhä nopeatempoisempia ja vaativat tekijöiltä jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Näissäkin risteyskohdissa osaavalla, kestävällä ja eettisesti toimivalla välittäjyydellä on mahdollisuudet edistää taiteen kohtaamispintoja uusien vastaanottajien kanssa.
Välittäjyys saattaa taiteen ja kulttuurin ihmisen luo. Taiteelliseen prosessiin tai kulttuuripalvelun tuottamiseen liittyvä välittäjyys on tunnistettu olennaiseksi myös taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten synnyssä. Välittäjät luovat siltoja sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä taiteen ja kulttuurin eri palvelutuottajien välille. Tätä taiteen ja sote-palveluiden välittäjyyttä on rakennettu merkittävällä tavalla viimeisen vuosikymmenen aikana. Se on muotoutunut käytännön toiminnassa, kehittämishankkeissa ja koulutuksissa merkittäväksi osaamisalaksi, joka välittää taidetta ja kulttuuria sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaille.
Taidetutkan tämänkertaisen teemanumeron lähtökohtana on uudistettu laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Lakiuudistus vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa, perustellen samalla kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Taidetutkan kirjoituksissa pohditaan monipuolisesti taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia ja merkityksiä kunnissa sekä kuntien päätöksenteossa. Miten kunta voi edistää kulttuuria ja taidetta osana yhteistä hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa?
Tanssitaiteilija Helena Ratinen työskenteli Kulttuuriosuuskunta Ilmeen Elävä Kuolema -hankkeessa Oulun kaupunginsairaalan palliatiivisen ja saattohoidon osastolla A2. Työpäiväkirjansa kautta Ratinen avaa artikkelissaan työhön liittyviä eettisiä pohdintoja sekä eettistä koodistoa, jota hän käyttää työnsä tukena.
Tampereella ammattiteatterit ovat ryhtyneet viemään esityksiä ikäihmisten hoitolaitoksiin. Läänintaiteilija Arttu Haapalainen, näyttelijä Riikka Papunen ja kulttuurisen vanhustyön suunnittelija Jaana Ylänen keskustelevat moniammatillisen työn etiikasta.
Taiteelle ja taiteilijan mielikuvittelun taidoille on kysyntää. Taiteen kautta voidaan venyttää ajatushorisonttia, josta nousee ideoita pintaan. Taide on osa tulevaisuusajattelua ja ennakointia. Millaisia välähdyksiä tulevaisuudesta tuo taiteilijan ja robotin yhteistyö?
Millaista elämä voisi olla kulttuurihyvinvoinnin Suomessa vuonna 2030? Artikkeli esittelee kuvitteellisen arkipäivän yhteiskunnassa, jossa taiteen potentiaali on otettu täysimittaiseen käyttöön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, yhteisöllisyyden ja oppimisen edistämisessä.