Välittäjyys saattaa taiteen ja kulttuurin ihmisen luo. Taiteelliseen prosessiin tai kulttuuripalvelun tuottamiseen liittyvä välittäjyys on tunnistettu olennaiseksi myös taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten synnyssä. Välittäjät luovat siltoja sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä taiteen ja kulttuurin eri palvelutuottajien välille. Tätä taiteen ja sote-palveluiden välittäjyyttä on rakennettu merkittävällä tavalla viimeisen vuosikymmenen aikana. Se on muotoutunut käytännön toiminnassa, kehittämishankkeissa ja koulutuksissa merkittäväksi osaamisalaksi, joka välittää taidetta ja kulttuuria sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaille.
Taiteen ja kulttuurin saralla on kuitenkin monenlaisia välittäjyyksiä. Näkyvän, palveluiden tuottamiseen liittyvän toiminnallisen välittäjyyden lisäksi taiteen ja kulttuurin välittyminen tarvitsee hallinnollista välittäjyyttä. Hallinnollisen välittäjän välitettävänä ovat taiteellisen prosessin sijasta sen edellytykset, tarjoamat ja mahdollisuudet. Hallinnollinen välittäjyys on näkymättömämpää, mutta silti äärimmäisen merkityksellistä. Se luo taiteelle paikkoja, rakenteita ja oikeutusta. Se rakentaa taidetta suunnitelmiin, strategioihin ja lakeihin. Se luo edellytykset sille, että taiteelle löytyy paikka, rahoitus ja oikeutus erilaisissa organisaatioissa.
”Organisaatiot ovat ihmisten yhteenliittymiä jonkin tarkoituksen toteuttamiseksi”, kirjoittaa hallintotieteen professori Juha Vartola. Jotta toimiminen organisaatiossa on mahdollista, on toiminnan sisällyttävä organisaation tavoitteisiin ja toimittava sen säännöillä. Taiteenkin on siis solahdettava osaksi organisaatiota. Parhaiten se onnistuu organisaation sisältä. Siksi taiteen hallinnollinen välittäjyys ei ole taidekentän omissa käsissä. Taiteen hallinnolliset välittäjät löytyvät valtion ja kuntien viranhaltijoista, kuten ministeriöistä, virastoista, maakuntaliitoista, ELY-keskuksista ja sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvän taiteen osalta eritoten hyvinvointialueilta. Myös muun muassa tutkimuksen ja kehittämisen kentiltä löytyy taiteen hallinnolliseen välittämiseen osallistuvia ihmisiä.
Nyt käsissä on tilanne, että tarvitsemme intohimoisia hallinnollisia välittäjiä enemmän kuin koskaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on hallinnollisen välittäjyyden mestarinäyte. Se on mittava määritelmätyö siitä, millaista on yhteiskunnan järjestämä hoito ja hoiva, miten se organisoidaan ja miten se rahoitetaan. Kulttuurin ja taiteen näkökulmasta samalla määritellään sitä, millainen on kulttuurin ja sote-palveluiden rajapinta. Mistä tulee helppoa ja mikä vaikeutuu entisestään? Taiteen ja kulttuurin paikat ja ehdot sosiaali- ja terveyspalveluissa muovautuvat, jäsentyvät ja yhdenmukaistuvat, kun kuntien, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien erilaiset käytännöt yhtenäistyvät 21 hyvinvointialueen käytännöiksi. Tämä käynnissä oleva työ suuntaa taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden osana ja yhdyspinnoilla pitkäksi aikaa eteenpäin.
Neuvottelut taiteen ja kulttuurin paikoista käydään sirpaleina hyvinvointialueiden rakennustyön eri puolilla: lakia säätävissä elimissä, palvelukuvaustyöryhmissä, mittaristo- ja indeksisuunnitelmissa, strategioissa, sopimusneuvotteluissa ja toiminnanohjauksen rakentamisessa. Sen tulokset näkyvät esimerkiksi lain perusteluissa, henkilöstön kelpoisuusehdoissa ja nimikkeissä, budjettiluokissa tai palvelukuvauksissa. Taiteen tekemisen edellytyksiä luodaan paikoissa, joihin taiteen tekijöillä itsellään on harvoin pääsyä. Sitä tehdään sanoilla, jotka ovat taiteen tekijöille ja tavoitteille usein vieraita. Juuri sen takia hallinnollinen välittäjyys on taiteen kentälle erityisen arvokasta. Se luo taiteelle paikkoja siellä, mihin taiteen tekijöillä itsellään ei ole useinkaan pääsyä.
Sote-uudistuksen kaltaisessa muutosprosessissa hallinnollinen välittäjyys on usein ainutkertaista. Se hyödyntää mahdollisuusikkunaa, joka on auki. Vaikka taiteen paikkoja on rakennettu osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja pitkäjänteisesti ainakin vuosikymmenen ajan, juuri tässä hetkessä hallinnollisia välittäjiä tarvitaan enemmän ja laajemmin kuin pitkään aikaan. Siksi jokainen hallinnossa työskentelevä, taidetta rakastava ja sitä edistävä ihminen on potentiaalinen hallinnollinen välittäjä. Edellytyksenä on, että hänellä on tahdon lisäksi tieto, keinot ja verkostot hallinnolliseen välittäjyyteen.
Taiteen tehtävä on haastaa, muuttaa, lohduttaa ja auttaa. Ilman hallinnollista välittäjyyttä taide käväisee, mutta ei saa vakituista sijaa. Taidetta rakastavan byrokraatin tehtävä on tehdä taide mahdolliseksi organisaation toiminnassa. Jotta taide kuuluisi kaikille, on jonkun rakastettava järjestämissuunnitelmia ja palvelukäsikirjoja.
Kirjoittajasta: Kirsi Siltanen on asiantuntija Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:ssä. Aiemmin hän on työskennellyt Pirkanmaan maakuntavalmistelussa osana kuuden maakunnan Kulttuurisote-hanketta.
Kuva: Kirsi Siltanen
Lähteet ja lisälukemisto:
Vartola, J. (2009). Byrokratia modernin hallinnan muotona. Teoksessa I. Karppi, & L-M. Sinervo (Toim.), Governance: uuden hallintatavan jäsentyminen (s. 13-43).
Lehikoinen, K. & Rautiainen, R. (2016). Kulttuuristen oikeuksien toteuttaminen osaksi sote-palveluja. Arts Equal -hankkeen policybrief 1/2016.
Laitinen, L., Jakonen, O., Lahtinen, E. & Lilja-Viherlampi, L. (2020). From grass-roots activities to national policies – the state of arts and health in Finland. Arts & Health.
Lehmusaho, M. & Kleemola, H. (2019). Kulttuurisote – kuuden maakunnan kumppanuushanke. Yhteinen loppuraportti 1/2019.