Kymmeneen vuoteen senioriteatteria on mahtunut tekijöilleen ja yleisölle merkityksellisiä näytelmiä, sukupolven äänen sanoittamista, halauksia ja hyvää kahvia.

Pieni, mutta sitäkin innostuneempi joukko seniori-ikäistä väkeä kokoontui syksyllä 2013 ensimmäisiin teatteriharjoituksiinsa lappeenrantalaiseen teatterisaliin. Etelä-Karjalan kesäyliopiston ja Taidekoulu Estradin yhteinen senioreille suunnattu teatteriryhmä otti ensiaskeleensa. Alkuun juotiin kahvia, syötiin kakkua ja känttyä sekä rupateltiin joutavia ja vaihdettiin kuulumisia. Teatteriryhmä sai nimensä erään ryhmäläisen toteamuksesta, kun häneltä kysyttiin syytä teatteriharrastuksen aloittamiseen: “Tämä on minun elämäni viimeinen irtiotto”.

Teatteria lavalla ja hoitolaitoksissa

Senioriteatteri Irtiotto juhlii tänä vuonna kymmenvuotista teatteritaivaltaan ylpeänä ja itsestään ääntä pitäen. Näytelmiä ryhmällä on takanaan kymmenen, yksi per vuosi, ja suurin osa niistä on itse käsikirjoitettuja. Kaikki näytelmät ovat olleet ryhmälle mieluisia, mutta muutamat ovat tuntuneet merkityksellisemmiltä kuin toiset. Niitä yhdistää itse tehty käsikirjoitus, senioreiden omaa elämää sivuavat aiheet sekä oman äänen kuuluville saaminen.

Ensimmäisen näytelmän idea lähti ryhmäläisten halusta tehdä teatteria vanhuksille, jotka eivät enää itse pääse teatteriin. Ryhmän omat muistot kansakoulusta lauluineen ja tapahtumineen taipuivat vuonna 2013 näytelmäksi nimeltä Kurkkaa kouluun. Ryhmä esittää sitä edelleen ja on vieraillut 110 kertaa erilaisissa vanhusten hoitolaitoksissa.

Kurkkaa kouluun -näytelmän esittäjille kaikki esitykset ovat olleet sydämen asia.

”Joka kerta annan kaikkeni. Saan jakaa omat kokemukseni katsojien kanssa. Esityksen alkaessa näen ihmisten silmät ja kasvot, jotka loistavat. Ihan alkaa itkettää, kun yhdessä lauletaan ja muistellaan”, kertoo Mirja Iivonen, joka on ollut mukana kaikissa esityksissä.

”Kosketus on tärkeää. Se, että esityksen aikana mennään lähelle ja otetaan aidosti kädestä kiinni”, lisää Maritta Mänttäri, toinen alkuperäisjäsen.

Jokainen esitysvierailu päättyy näyttelijöiden ja katsojien yhteiseen kahvihetkeen. Oppilasta ja opettajaa esittävät Vesa Laari ja Pekka Östman painottavat samaa asiaa: “Kahvittelu on ehdottoman tärkeää heille ja meille. Se, että istutaan samoissa pöydissä ja ollaan yhdessä.”

”Esityksen paras palaute tulee, kun muistellaan yhdessä”, jatkaa kymmenen vuotta Irtiotossa mukana ollut Östman.

 

Eläköitynyt Peppi ja sukupolven aikaansaannoksia

Senioriteatteri Irtiotto on tarttunut rohkeasti aiheisiin, joissa seniorielämä tuodaan anteeksipyytelemättä näyttämölle. Arkianarkismia näyttämön täydeltä tarjoili vuoden 2017 näytelmä Peppi, joka kertoi palvelutalossa asuvista 75-vuotiaista Pepistä ja Tossavaisesta. Näytelmä oli kuvaus siitä, miten seniorit juhlivat, rakastavat ja elävät täysillä. Nivelkivut, huono muisti, pumppuvaivat, kaihi, pienet eläkkeet ja palvelutalon henkilökuntakaan eivät pystyneet estämään hauskanpitoa. “Elämä jatkuu, kunnes loppuu”, sanoi Peppi, ja jatkoi tanssimista sukkanauhoissaan sekä minihameessaan. Pepin tuttu hahmo oli kirjoitettu täysin uuteen tarinaan sekä näyttämötodellisuuteen. Irtitottolaisten omat kommellukset sekä ärsytyksen aiheet kanavoituivat näytelmään kohtauksiksi.

Pepissä sivuttiin teemoja, jotka tuntuvat yhteiskunnassa unohtuvan senioreiden kohdalla: seksuaalisuutta, itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoista elämää. Senioriteatteri Irtiotto saa sanoa, jos siltä tuntuu – ja sanottavaa riittää. Kymmenen vuoden aikana Irtioton teatteriperheessä on juttu lentänyt ja nauru maistunut. Ryhmän ohjaajat, työskentelytavat ja näytelmien teemat ovat vaihtuneet. Irtiottolaisten mielestä se on ollut hyvä, sillä asioiden muuttuessa pysyy teatterin tekemisen mielenkiinto hereillä ja vanhakin oppii uusia asioita.

Juhlavuoden 2023 näytelmässä Irtiotto kertoi suorasanaisesti oman sukupolvensa kuulumiset. Lea Lignellin tekstien ja Maija Aallon Helsingin Sanomiin kirjoittaman artikkelin pohjalta syntyi näyttämöllinen manifesti, Harmaakin on väri. Näytelmässä senioriteatterilaiset muistuttivat katsojia asioista, joita he “boomerit” olivat saaneet aikaan.

Seniorit haastoivat katsojat tarkastelemaan omaa suhtautumistaan sodan jälkeisten sukupolvien aikaansaannoksiin ja niiden hyvinvointivaikutuksiin tämän päivän ihmisille. Oikeus aborttiin ja ehkäisyyn sanottiin näyttämöllä painoarvolla, joka herätti yleisön kuuntelemaan tarkasti. Näytelmä otti voimalla kantaa vanhusten kotihoidon tilanteen karmeuteen kertomalla kuolevan Siirin tarinan.

Vahvojen dokumenttiteatterin elementtien kautta näytelmän faktan ja fiktion raja hämärtyi. Yleisö seurasi, miten huonokuntoinen ja liikuntakyvytön Siiri jauhautui järjestelmään, ilman minkäänlaista itsemääräämisoikeutta tai ihmisarvoa.

“Näytelmä on ajankohtainen muistutus siitä, että koko ajan vanhuksia jää liikuntakyvyttömänä oman kotinsa vangiksi. Se ei ole oikein”, Östman puhuu koko työryhmän puolesta.

“Tiesin, että olimme tekemässä jotakin merkityksellistä. Ryhmän sitoutuminen näytelmään ja sen teemoihin oli ainutlaatuista. Teatterissa tarvitaan me-henkeä, että jokainen pääsee loistamaan, ja sitä löytyi näyttämön täydeltä”, näytelmän ohjaaja, eläkkeellä oleva näyttelijä Marjatta Linna avaa ajatuksiaan näytelmäprosessista.

“Loppubiisin jälkeen olo oli kuin Lapualaisoopperan kuorolaisella. Tämä laulu piti laulaa!” esityskauden tunnelmia kuvaa yhden vuoden Irtiotossa mukana ollut Sinikka Vuento.

 

Heittäytymistä ja hyvää kahvia

Senioriteatteri Irtiotto on saanut syksyllä 2023 uusia jäseniä ja vastaavasti muutama entinen jäsen on jäänyt pois. Kysyttäessä ryhmäläisiltä, mitä Irtiotto on heille antanut, vastauksissa toistuvat samat asiat. Tärkeimpänä nousee esiin yhteisöllisyys ja ihmiset.

Teatteri Irtiotto on ryhmäläisille henkireikä ja teatteriperhe, jossa saa olla oma itsensä ja toteuttaa hulluimpiakin ideoita. Teatteriryhmään uutena tulleet ovat olleet ihmeissään siitä, kuinka avoimin mielin ja sydämin heidät otettiin vastaan. Taikasanoja ovat halaukset, rupattelu ja hyvä kahvi, joista kaikista nautitaan aina ennen torstain harjoituksia.

“Olen päättänyt, että en lähde tästä ryhmästä vapaaehtoisesti. Saavat muut kärrätä minut pois, kun en itse tajua lähteä”, Östman lupaa.

Senioriteatteri Irtiotossa kenenkään ei tarvitse olla Tauno Palo eikä Ansa Ikonen päästäkseen lavalle yleisön eteen, vaan jokainen saa astua teatterinäyttämön valokeilaan. Siellä tarvitsee vain päästää irti ja muistaa, tai unohtaa, vuorosanat.

Artikkelikuva: Senioriteatteri Irtiotto vuosimallia 2023 asettui luokkakuvaan ensimmäisen kymmenen toimintavuoden kunniaksi. Kuva: Heidi Parkkinen.

Kirjoittaja: Heidi Parkkinen on muotoilija, draamapedagogi ja kirjoittaja. Hän on Taidekoulu Estradin teatterilinjan linjavastuuopettaja ja toimi Senioriteatteri Irtioton ohjaajana vuosina 2013–2017.

Lähteet: 

Aalto, M. 2022. Kuolevan ystäväni tarina. Helsingin Sanomat 8.1.2022.