Tutulta Instagram-käyttäjältä tulee vinkki, että Lahden pohjoispuolella on maantien varressa nähty jotain kiinnostavaa. Ajelemme hiljakseen, pientareille tähyillen. Jo näkyy piha täynnä ihmishahmoja, ja sieltä saapuukin sopivasti emäntä postilaatikolle.

”Maaseudun Sivistysliitosta päivää! Olisiko teillä hetki aikaa?”

Itseoppineen visuaalisen kansantaiteen kartoittaminen Suomessa alkoi 90-luvun lopulla, kun Maaseudun Sivistysliitossa aistittiin ilmiössä jotakin ainutlaatuista.

Nykykansantaiteen kentän omaperäisiä neroja oli jo vuosien ajan seurannut joukko Erkki Pirtolan ja Veli Granön kaltaisia taiteilijoita ja visionäärejä. Heidän avullaan Maaseudun Sivistysliitto ryhtyi selvittämään, mistä Itse Tehdyn Elämän taiteessa eli ITE-taiteessa on kysymys.

Kartoittajien reitit ovat kulkeneet vuosikymmenten aikana Pohjanmaan lakeuksilta ja jokivarsilta Kainuun korpiin, Itä-Suomen vaaroille, Lappiin ja Järvi-Suomeen. Matkan varrella on syntynyt kymmeniä julkaisuja, näyttelyitä, tapahtumia, karttoja, lehtiä ja videoita.

 

Sukellus Hämeeseen

Kuluvana vuonna olen saanut astua ITE-kartoittajan saappaisiin. Tiimitoverini Juhon kanssa olemme matkustaneet Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella ITE-taiteeseen ja sen tekijöihin tutustuen. Työtehtävä on kuin aarteenetsintä ilman karttaa ja fantastinen seikkailu pidäkkeettömään suomalaiseen luovuuteen, joka kukoistaa yhtä lailla maaseudulla ja kaupunkikodeissa.

Hämeessä ITE-taiteella on jo historiaa. Hauhon kirkon kupeessa, esinemuseon vintillä, sijaitsevat kenties ensimmäisen nimeltä tuntemamme ITE-taiteilijan, sotamies Jonas Korlerin, 1700-luvun loppupuolella maalaamat omaperäiset lehterimaalaukset. Padasjoen Kellosalmelle kätkeytyy lattiasta kattoon maalattu Enni Idin mökki, joka kuuluu kaikilla mittapuilla arvioiden suomalaisen kuvataiteen merkittävimpiin voimapaikkoihin. Päijänteen länsipuolta asustaa yhä mittakaavoilla hurjalla tavalla leikittelevä tuohimestari Erkki Pekkarinen, jättimäisten tuohihahmojen ja mikroskooppisten virsujen punoja.

Nyt on kuitenkin tarkoitus löytää jotain aivan uutta ja entuudestaan tuntematonta. Kuten muillakin etsivillä, on jalkautuminen ja ihmisten kohtaaminen työn keskiössä. Annoimme alkuvuodesta etsintäkuulutuksen, jonka avulla kentältä tihkuu tietoja tekijöistä. Matkasuunnitelmat syntyvät saatujen vinkkien pohjalta.

Paikkaansa hakeva luovuus

ITE-taiteen kiinteä paikkaan kytkeytyminen on yllättänyt meidät. Luovuus on ahne organismi: se valtaa itsensä kokoisen ajan ja tilan ja tarttuu niihin materiaaleihin, joita lähiympäristö tarjoaa. ITE on mahdollisuuden ja välttämättömyyden taidetta. Joskus se syntyy pakottavan toimeentulon sivutuotteena.

Taide voi joskus olla pakkomielle, mutta se voi aivan yhtä hyvin olla samaan aikaan mielihyvän ja virtaavan ilon lähde, kokeellinen prosessi, muistiinpanomenetelmä tai päiväkirja. Se näyttäytyy joskus arjen tai juhlan käytännöllisenä elementtinä: työkoneena, kastemekkona tai pihan pienimmille leikin ja ajanvietteen varjolla luotuna taiteen paikkana. Mittakaava määräytyy käytössä olevan tilan mukaan. Luovan työn kehykseksi sopii kirjontalankojen täyttämä kenkälaatikko, rivitalon autotalli tai kokonainen metsäinen tontti. Ydinteema on selkeä: taide kertoo tarinaa tekijästään.

 

 

Yhteistä ja omaa

Työssämme olemme myös pohtineet, miten me kaikki voisimme päästä kokemaan tätä tarinoiden ja luovuuden lumoa. Retkeilijöiden reiteiltä löytyy jo lukuisia ITE-taideympäristöjä, veistospuistoja ja erikoisia maamerkkejä. Kuinka niiden luo olisi mahdollista löytää helpommin, ja voisivatko ne olla luomassa omintakeista paikallishenkeä ja vetovoimaa? Kuka niistä pitäisi huolta, varjelisi sään ja ajan kiroilta tekijän poistuttua tuonilmaisiin? Entäpä ne taiteilijat, joiden tuotanto ei levittäydy taivasalle, pihoille ja pientareille? Miten saisimme heidän töitään esille gallerioihin tai julkisiin tiloihin?

Kaiken keskiössä on kuitenkin taitelija itse. Taidepihan emäntä ottaa kartoittajat vastaan ja kertoo tarinansa. Hänen, kuten monen muunkin ITE-taiteilijan kohdalla, yksityinen ja yhteinen sekoittuvat omassa pihapiirissä. Pian pääsemme kertomaan myös hänen taiteestaan julkisesti.

 

Kirjoittaja: Paula Susitaival toimii Maaseudun Sivistysliiton ITE Hämeessä – omaehtoinen luovuus matkailun voimavaraksi -hankkeen koordinaattorina ja kartoittajana yhdessä Juho Haaviston kanssa. Vuoden 2021 loppuun kestävää hanketta rahoittaa EU:n Maaseuturahasto. Hämeen ITE-taiteen tekijöitä ja heidän tuotantoaan sekä kartoituksen etenemistä voit seurata parhaiten hankkeen Facebook-sivulla.

Lue lisää myös: Hämeen ITE-löytöjä esittelyssä Hämeen pääkirjastolla

Noston kuva: Enni Idin mökki Padasjoella. Kuva Veli Granö.