Tekijä: Jaakko Kemppainen

PÄÄTOIMITTAJAN KIRJOITUS

Moniulotteinen pelitaide

Olen työskennellyt pelitaiteen läänintaiteilijana nyt reilut kolme vuotta. En vieläkään pysty tyhjentävästi määrittelemään, mitä on pelitaide. Tunnistan pelin, kun sellaista pelaan, ja usein koen myös taiteellisia kokemuksia. Olen pelannut koko ikäni, digitaalisiakin pelejä jo 80-luvun alkupuolelta saakka. Kirjojen ja elokuvien kanssa pelit muodostavat kulttuurillisen elämäni pyhän kolmiyhteyden, mahdollisten maailmojen lupauksen, johon voin taiteenlajin mukaan tutustua joko etäisesti tarkkaillen, abstraktisti pohtien tai itse osallistuen. Pelien tekijänä innostun pelien kyvystä mahdollistaa kokijan itsensä toimiminen teoksen sisällä. Pelaaja luo omat tarinansa minun luomani maailman kulissien ja lakien puitteissa.

KUVA KERTOO

Helsingin peli: Pahvin estetiikka 1800-luvulta

Helsingin peli on mainio esimerkki varhaisesta kaupallisesta pelituotannosta Suomessa. Tämän artikkelin kuvissa esiintyvä versio on pelin kolmas painos vuodelta 1904, ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1870. Peliä myytiin kirjekuoreen pakattuna versiona, joka sisälsi pelilaudan ja kaksikielisen, fraktuuralla painetun ohjekirjasen. Peli oli selvästi suunnattu turisteille matkamuistoksi tai postin kautta lähetettäväksi. Myös pelin tarina kertoo turistin kokemuksista Helsingissä. Olemme siis osanneet hyödyntää pelejä matkailussa jo yli sata vuotta.