”Kotkaan pitää saada laillinen graffitiseinä!”

Missä ja milloin kuulin tämän lauseen ensimmäisen kerran? Ja miten unelmasta tulisi totta?

Uudet asiat ja ideat putkahtavat usein esiin vaivihkaa, keskustelun lomassa, irrallisina. Niinhän on laita myös virrassa kulkeutuvan uppotukin kanssa: siellä jossain se on, näyttäytyy vain ajoittain, kunnes jumittuu kivikkoon tai rantaan – tulee näkyväksi. Ajanvirrasta esiin työntyvien uusien asioiden löytämisessä taiteilijoilla on aivan keskeinen rooli mielikuvittelijoina, aina eteenpäin työntävänä voimana.

Omassa työssäni mieluisinta on juuri näiden virranviemien asioiden esiin tuleminen ja niiden eteenpäin auttelu. Yhteinen kaupunkimme on se virta. Taiteilijat ja aktivistit ovat kumppaneita, jotka seisovat joskus syvässäkin vedessä, ja viittovat tulemaan lähemmäksi katsomaan, mitä he ovat löytäneet. Ja jos avulle on tarvetta, voimme sitten yhdessä kiskoa sen jonkin kuivalle maalle ja aloittaa työstämisen.

Graffitiseinä tarttui rantakiviin

Ajatus laillisen graffitiseinän avaamisesta Kotkaan on uinut ajanvirrassa jo yli kymmenen vuotta. Keskiössä on ollut paikallisten peinttaajien ja kaupunkiaktiivien peräänantamaton, hanketta eteenpäin kuljettava tahto, toimiva yhteistyö nuorisotoimen kanssa sekä uudet, graffititaidetta esiin tuovat kaupungin tukemat työpajat ja tapahtumat. 

Kun aloitin kulttuurijohtajan hommat Kotkassa elokuussa 2019, aloin jo aika pian kuulla kaikuja näistä ajatuksista. Uusia omaksuttavia asioita tuli työn alussa paljon, eikä graffitiseinä ihan onnistunut takertumaan mieleni rantakivikkoon. Sitten tutustuin Kotkassa pitkään vaikuttaneisiin alan aktivisteihin Jussi Drockilaan, Ekaterina Kososeen ja Frank Armottomaan.

”Mitä iistimpää sitä siistimpää!” oli ryhmän 2019 lokakuussa Kotkan Nelosteatterilla järjestämän Graffest-tapahtuman slogan. Esillä oli liikkuvaa kuvaa helsinkiläisestä graffitista ja katukulttuurista 30 vuoden ajalta. Koska tapahtuma sai Kotkan kaupungin tukea, menin tutustumaan meininkiin, ja vaikutuin kovasti. Seuraava askel yhteistyölle oli myös kulttuuriavustusta saanut kesän 2020 Puistosessarit-tapahtuma, jossa järjestettiin graffitikilpailu. Kisan voittanut Kosonen maalasi teoksensa Kotkansaarelle, Katariinan Meripuistoon. Tekijälle myönnettiin opetus- ja kulttuuriministeriön taiteilijapalkkio, jonka hakuprosessista vastasi Kotkassa toimiva Kymenlaakson museo. Hyvä ja edelleen jatkuva yhteistyö oli saanut loistavan alun.

”No mistä tässä nyt enää pitää keskustella?”

”Miksi laillista graffitiseinää oikein tarvitaan?”, kyselin aktivisteilta. 

Drockilalla ja Frank Armottomalla oli pätevät vastaukset.

”Laillisia graffitimuureja tarvitaan ympäri Suomea, myös Kotkaan, koska graffititaiteilijoille pitää osoittaa luvallinen paikka maalata, varsinkin nyt kun katutaide on vihdoin ymmärretty myös taiteeksi, ei automaattisesti töhryiksi”, Frank Armoton totesi.

”Jotta ihmiset pääsisivät vapaasti maalaamaan ja kokeilemaan maalausta ilman kuumotuksia. Se on myös mukavaa ajanvietettä kauniissa ympäristössä. Voit viettää rajattoman määrän aikaa maalausvision parissa ja työstää teosta pitkiäkin aikoja. Se myös mielestäni kuuluu jokaisen vähänkin isomman kaupungin nykyajan tarjontaan taidetta harrastaville,” Drockila jatkoi.

Nämä perustelut alkoivat kantaa hedelmää syyskesällä 2020, kun kokoonnuimme porukalla Katariinan Meripuiston skeittiradan luo. Mukana oli Drockilan, Frank Armottoman ja rap-työpajoja vetävän Kimmo Gustafssonin lisäksi Kotkan nuorisotyön yksikön sekä teknisen ja kaupunkisuunnittelun vastuualueen väkeä. Kiipesimme skeittipuiston ylärinteessä sijaitsevan leveän betonimuurin eteen. Jussi esitteli ajatuksensa, että osin graffitin peittämästä muurista tehtäisiin kauan odotettu Kotkan ensimmäinen laillinen graffitiseinä. Suunnitelma oli hyvin perusteltu ja seikkaperäinen. Ja luulenpa, että juuri siinä kohdassa me kaikki tunsimme, miten unelma laillisesta graffitiseinästä sinkoutui vauhdilla eteenpäin. Ehdotus oli hyvä, aika oli oikea ja tekijöillä oli taitoa, näkemystä ja määrätietoisuutta. Niinpä kaupungin tekninen johtaja Vesa-Jukka Vornanen kiteytti tilanteen: ”No mistä tässä nyt enää pitää keskustella, aletaan tehdä!”

Ideamylly jauhoi seinälle nimen

Työnjako konkretisoitui keskustelujen jatkuessa. Tekniset palvelut toisivat paikalle kalustoa ja roska-astioita, Drockila johtaisi seinää reunustavien pensaikkojen raivaamista, kustannuksia jaettaisiin osapuolten kesken. Talven aikana Frank Ankaran tiimi suunnitteli heinäkuussa 2021 Katariinan Meripuistossa järjestettävän Puistosessarit -tapahtuman, jonka aikana graffitiseinä avattaisiin tekijöille ja yleisölle. Tapahtuman lupamenettelyä, varainhankintaa ja viestintää rakenneltiin sujuvassa yhteistyössä kaupungin eri toimijoiden kesken.

Ja niin kuin usein hyvissä projekteissa käy, alkuperäiset ajatukset laajenevat ja keräävät lisää voimaa. Heinäkuun 10. päivän sessareissa graffitiseiniä avataankin kaksi. Aivan skeittiradan yläpuolelle, niin sanotun vapaan taiteen muuriin, maalaa Geezers the Shopin työryhmä isokokoisen, vuosittain vaihtuvan teoksen. Helsinkiläinen Mimmit peinttaa -taidekollektiivi toteuttaa ylärinteessä olevan 25 metriä leveän ja 4,5 metriä korkean betonimuurin yläosaan tekstigraffitin sloganiksi koko hankkeelle. Sen nimi-idea syntyi kevään aikana, yhden palaverin loppupuolella, huulenheiton lomassa: jälleen yksi ajanvirrassa kulkenut idea, joka nousi pintaan, kun aika oli oikea. Kun se maalataan Katariinan Meripuiston betoniin, tulee seinäunelmasta näkyvä. Unelma konkretisoituu graffitiseinätekstiksi: DREAMWALL*.

Civil / public servant: kaupunkilaisten palveluksessa

Sana ”virkamies” kääntyy englanniksi ”civil servant” tai ”public servant”. Näen oman roolini pitkälti tuon englanninkielisen termin kautta. Roolini on tehdä työtä yleisöä ja yleistä hyvää palvellen, niiden toiveiden ja tarpeiden pohjalta, joita kaupunkilaiset sekä kaupunkistrategia ja lainsäädäntö tuovat eteen. Itse pistän peliin omat aiemmat kokemukseni ja kertyneet taitoni. Parhaimmillaan näistä kaikesta yhdessä voi syntyä hyvää jälkeä. Sooloillen ilman ymmärrystä ajassa ja paikassa liikkuvista tarpeista ja vielä ääneen lausumattomista toiveista ei kunnollista tule. 

Ja myönnän senkin, että koko ajan takaraivossa ja selkäytimessä vaikuttavat ne vuodet, kun työskentelin Helsingissä ”toisella puolella pöytää”, kulttuurialan yhdistyksissä ja vapaan kentän edustajana. Silloin mentiin milloin minkäkin asian kanssa virkamiehiä tapaamaan, hattu kourassa, isot unelmat mielessä. Ne ajat opettivat nöyräksi: ihmisiä kohdatessa jokainen hetki on merkityksellinen, jokainen esiin tullut idea ansaitsee tulla kuulluksi. Kaikissa niissä piilee esittäjänsä oma seinäunelma.

Kirjoittaja: Tomi Purovaara

Kirjoittaja on Kotkan kaupungin kulttuurijohtaja. Hän on työskennellyt kulttuurialan eri hommissa vuodesta 1988 lähtien.

Artikkelikuva: Ekaterina Kosonen teos (2020) Katariinan Meripuistossa Kotkassa. Kuva Frank Armoton.

Puistosessarit 10.7.2021 Facebook-tapahtuma