”Tulevaisuudessani olen aikuinen ja robotit tekevät kaiken työn.”

Lempääläläisen Kuljun koulun kaksi nelosluokkaa visioivat tulevaisuutta luovien menetelmien ja Sitran megatrendikorttien avulla. Millaiseksi he ajattelevat tulevaisuuden?

 

Lempäälässä, Kuljun koulussa, toteutettiin kevätlukukaudella 2019 Utelias luokka -pilotti, jossa nelosluokkalaisten oppilaiden yhteiskuntaopin ja äidinkielen oppisisältöihin liitettiin taiteen tekemistä. Kaksi taiteilijaa, mediakasvattaja ja yhteisötaiteilija, vierailivat tämän lukukauden aikana luokissa, ja yhdessä opettajien kanssa he muokkasivat opetussuunnitelmien sisältöjä taiteen keinoin toteutettaviksi. Utelias luokka -pilotti oli opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa toimintaa. Kevätlukukauden päätti kahden nelosluokan kanssa tehtävä tulevaisuuteen liittyvä uutinen.

Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan me voimme suunnata ajatuksiamme ja toimintaamme. Lasten kanssa aloitimme ajattelun suuntaamisen kohti tulevaisuutta tekemällä forum-teatterista tuttuja patsasharjoitteita. Mietimme toiminnallisesti, millainen olisi lähiympäristömme huomenna, ensi vuonna, 10 vuoden päästä.

Tulevaisuuden kuvitteleminen muuttui sitä haastavammaksi, mitä kauemmas tulevaisuuteen suuntasimme. Yhteisen leikin avulla pystyimme keskustelemaan vaikeista, abstrakteista asioista sekä esittämään pois kliseisimmät kuvat, jotka nekin kertoivat jotain omista tulevaisuuskuvistamme.

 

Minun tulevaisuudessa joitain taloja puretaan ja tilalle kasvatetaan peltoja.”

Patsaiden teon jälkeen otimme käyttöön Sitran tulevaisuuden megatrendit -korttisarjan (https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendikortit/), ja pienryhmissä oppilaat alkoivat purkaa satunnaisesti valitsemiensa korttien sisältöjä. Pienryhmissä keskusteltiin, kyseltiin, ihmeteltiin ja visualisoitiin eri megatrendejä.

Erilaisten ryhmätehtävien kautta korttien abstraktiot tulivat tutummaksi ja niihin alkoi syntyä omakohtainen suhde. Välillä työskentelyssä oli myös yksilötehtäviä, joita tehtiin kirjoittaen.

Tulevaisuuden visiointi on vaikeaa. Odotushorisontissa on mahdollisuuksia ja uhkakuvia. Lisäksi tulee muistaa, että 10-vuotiaiden aikaperspektiivi on toisenlainen kuin aikuisilla. Tulevaisuudesta puhuminen lasten kanssa ja lasten osallistaminen heidän tulevaisuutensa miettimiseen tuntuu tärkeältä, koska eri medioissa on päivittäin uutisia, jotka vaikuttavat lasten tulevaisuuteen.

Uutiset voivat vaikuttaa monin tavoin. On tärkeää päästä luomaan omaa kertomusta tulevaisuudesta sekä jakaa tulevaisuuskuvia. Luovat menetelmät tuntuvat tämän kaltaisessa visioinnissa erittäin toimivilta, kun leikin avulla voi kokeilla erilaisia ideoita ja ajatuksia.

Lasten tulevaisuusverstaan todistusvoimaisimmat dokumentit ovatkin lasten kirjoitukset ja piirustukset.

Tulevaisuusverstaassa visiot voi myös piirtää. Kuva: Riku Laakkonen

”Minun tulevaisuuteni” ja ”Visio tulevaisuudesta” herättivät muun muassa seuraavanlaisia ajatuksia:

”Ihmisen elävät pidempään ja kuolleita ihmisiä voi elvyttää jollain lääkkeillä. Suurin osa ihmisistä on vegaaneja. Mustaamakkaraa ei ole koulussa.”

”Paten pilleri pidentää elinikää ja robotit matkustavat ajassa.”

”Ihmiset kulkevat paikasta toiseen VR-lasit päässä ja ovat vain fyysisesti siellä missä ovat mutta kulkevat tavallaan virtuaalimaailmassa. Joka vaikuttaa siihen että kukaan ei lähes koskaan näe ketään livenä vaan kaikki tapahtuu virtuaalimaailmassa.”

”Minun tulevaisuudessani minua voi auttaa robottikynä, elinikäni on pitkä ja tasa-arvoa on enemmän kuin koskaan. Lihaa ei kuluteta enää. Robotit voi tehdä taiteellisia töitä.”

”Ihmisten pitäisi käyttää enemmän joukkoliikennettä ja lentää vähemmän. Me vaikutamme seuraaviin sukupolviin!”

 

Kirjoittaja: Jutun kirjoitti lähimenneisyydessä kulttuurikeskus PiiPoon yhteisötaiteilija Riku Laakkonen.

Lainaukset ovat Kuljun koulun luokkien 4B ja 4D tulevaisuuspajoista.

Kuvat: Ulpu Kaikkonen, Riku Laakkonen

 

Vastaa