Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä tutulla Kari Aallolla on nykyään monta uutta rautaa tulessa. Taidetutkan haastattelussa hän pohtii outsider-taiteen ja musiikin roolia yhteiskunnassa ja niiden merkitystä itselleen.

Tapaan Kari Aallon kahvin ja haastattelun merkeissä Kalliossa, joka on Aallolle merkityksellinen kaupunginosa. Teini-ikäisestä lähtien alueella paljon liikkunut Aalto saa Kallion kulttuurista inspiraatiota ja voimaa musiikkiinsa.

Muutama vuosi sitten lopettanut Pertti Kurikan nimipäivät keräsi kansainvälistäkin mainetta toimintavuosinaan 2009–2016. Yhtye osallistui muun muassa vuoden 2015 Euroviisuihin Itävallan Wienissä, voitettuaan ensin Uuden Musiikin Kilpailun Suomessa. Viimeisen keikkansa yhtye soitti vuonna 2016. Mitä yhtyeen solisti ja sanoittaja on puuhannut sen jälkeen?

”Aloitimme reggae-projektin, Kari Aalto & Rastakarai, yhdessä musiikkituottajan kanssa”, Kari Aalto kertoo. Hän sanoittaa kappaleet ja tuottaja säveltää ne.

”Yllättäen kävi vähän samalla lailla kuin Pertti Kurikan Nimipäivien kanssa – biisit tulivat julkisuuteen ja ihmiset tykkäsivät niistä”, Aalto naurahtaa.

Mistä tuore reggae-projekti sitten sai alkunsa?

”Alkoi masentaa, kun Pertti kertoi viimeisellä keikalla jäävänsä eläkkeelle ja lopettavansa Pertti Kurikan Nimipäivät. Vähään aikaan ei ollut oikein intoa tehdä musiikkia ollenkaan. Jossain vaiheessa pohdin seuraavaa siirtoa ja tajusin, että minun on tehtävä jotain musiikkia, jotta pystyn innostumaan ylipäänsä mistään. En usko, että mikään olisi innostanut, jos en olisi alkanut tekemään reggaeta. Päässä alkoi syntyä sanomallisia lyriikoita, ja harjoittelun myötä näistä ideoista kasvoi kokonaisia musiikkikappaleita”, Aalto kuvailee.

Kari Aalto & Rastakarai -yhtye ennätti käydä parilla keikalla ja julkaista kymmenen kappaleen LP-levyn ja C-kasetin ennen kuin koronapandemia pysäytti lupaavan kehityksen. Aallon mukaan yhtyeen tavoite kuitenkin on, että koronan väistyttyä he voisivat jatkaa normaalisti treenejä ja päästä esiintymään tapahtumissa ja festivaaleilla.

Taidetta töissä ja vapaalla

Aalto on ehtinyt elämänsä aikana tekemään taiteen kentällä paljon. PKN:n solistin ja sanoittajan pestin lisäksi hän soittaa rumpuja, bassoa ja kosketinsoittimia. Hän on myös ollut mukana useissa musiikkiin ja dokumenttielokuviin liittyvissä projekteissa. Muun muassa Aallon ja Marko Koivun yhdessä tuottamaa elektronista musiikkia voi kuulla elokuvassa Vähän Kunnioitusta.

Aallolla on paljon saavutuksia. Pitääkö Aalto itse itseään taiteilijana ja outsider-taiteilijana?

”Kyllä, olen taiteilija. Olen ammattimuusikko ja outsider-taiteilija. Outsider-taide on tullut minulle lyhyen ajan sisällä tutuksi, tiedän paljon niin sanottuja outsider-ihmisiä taidemaalareista muotoilijoihin. Mutta itse olen ollut muusikko jo 14-vuotiaasta asti ja sitä olen edelleen – se on mun työ, se on mun juttu”, Aalto kiteyttää.

Aalto kertoo kuluttavansa paljon taidetta arjessa. Hän kuuntelee päivittäin musiikkia laidasta laitaan erilaisista tyylilajeista. Hän myös ihastelee usein visuaalista taidetta, kuten kaduilla kävellessä nähtävää näyttävää graffititaidetta.

Keiden taiteilijoiden Aalto kokee vaikuttaneen häneen omaan tuotantoonsa?

”Ihmisenä minuun ovat vaikuttaneet runoilija Eino Leino sekä Vesa-Matti Loiri, joka laulaa Leinon runoja. Punk-musiikin osalta Sex Pistols, Ramones ja Pelle Miljoona ovat vaikuttaneet kokoonpanoillaan oman musiikkini tuottamiseen. Reggaen puolella Bob Marley & The Wailersin tuotanto on vaikuttanut vahvasti omaan ideologiaani – mitä rauhallinen musiikki on ja miltä se kuulostaa.”

Outsider-taiteessa kyse on vahvasti siitä, että taiteilija tuo esiin omia näkemyksiään ja ideoitaan luovin keinoin, ilman suurempaa ohjausta tai vaikutteita ulkopuolisilta tahoilta. Aalto kuvailee olevansa aktiivinen ja sosiaalinen persoona, jolle sisällä istuskelu ei yksinkertaisesti sovi.

”Monet ihmiset ovat sekä töissään että vapaa-ajallaan luovia ja aikaansaavia. Mielestäni on hienoa, että tässä maailmassa niin moni luova persoona haluaa tehdä omaa juttuaan ja luoda myös muille ikkunan, josta tarkastella sitä”, Aalto pohtii.

 

Outsider-taide kansan äänitorvena

Taidetta löytyy kaupunkiympäristöstä monesta paikasta, ja outsider-taide on ollut viime aikoina kovassa nosteessa. Aalto näkee taiteen ja ihmisen välillä vallitsevan vuorovaikutussuhteen: taide vaikuttaa moneen ihmiseen ja moni ihminen puolestaan innostuu tekemään taidetta. Taiteilijan työn hän kokee olevan kutsumus, mutta itse taiteen käsitettä hän ei halua rajata turhan kapeaksi. Esimerkiksi videopelit voivat Aallon mukaan olla taidetta. Mikä sitten on outsider-taiteen merkitys yhteiskunnassa?

”Outsider-taide tuo yhteiskunnassa esiin sellaisia ryhmiä ja seikkoja, jotka eivät muuten ehkä pääsisi näkyville”, Aalto kuvailee.

”Taidetta voi myös hyödyntää monin tavoin sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilla. Esimerkiksi pari tuttua bändiä on käynyt esiintymässä palvelutaloissa vanhuksille, ja mekin olemme tehneet niin.”

Aalto pohtii taiteen ja luovuuden yhtymäkohtia hyvinvointialojen ammatillisissa työnkuvissa.

”Jos hypoteettisesti tässä olisi sairaala, jonka työntekijöistä muutama osaisi laulaa tai soittaa jotakin instrumenttia, riittäisikö aika joskus siihen, että henkilökunnasta nämä työntekijät ilahduttaisivat potilaitaan pienin musiikkiesityksin? Musiikilla ja osallistavalla taiteella ylipäänsä on eheyttäviä ja paranemista edesauttavia vaikutuksia”, Aalto pohtii. Hän näkee esimerkiksi pitkien potilasjaksojen voivan passivoida ihmistä, jos virikkeet puuttuvat.

Aallon mukaan taide ja musiikki vaikuttavat ihmisen psyykeen ja sisäiseen maailmaan monin tavoin, etenkin tunne-elämän puolella. Tunnetilat puolestaan vaikuttavat siihen, millaista taidetta kulutamme ja miten otamme sitä vastaan. Aalto kertoo esimerkiksi omien tunteidensa vaikuttavan siihen, mitä musiikkityyliä hän milloinkin haluaa kuunnella.

”Musiikki ja elämän ajattelutapa vaikuttavat itselläni kaikenlaisiin olotiloihin. Kaikki ajatukset eivät tietenkään ole musiikillisia, mutta musiikki on hyvä pitää läsnä jokapäiväisessä elämässä”, Aalto toteaa. Hän kuvailee musiikin ja taiteen tekemisen vaativan luovuuden lisäksi myös kärsivällisyyttä, järkevyyttä ja jaksamista. Esiintyvän artistin elämä saattaa olla toisinaan hektistä ja raskastakin.

Taide ja outsider-taide tuovat yhteen kaikenlaisia ihmisiä, kuten taitelijoita ja yleisöä sekä tutkijoita ja tulkitsijoita. Aallon mukaan outsider-taide on edistänyt sosiaalisuutta ”mahtavalla tavalla”, sillä se tuo ihmisiä yhteen yhteiskunnan marginaalialueilta, reunamilta ja oikeastaan mistä vain.

Miltä outsider-taiteen tulevaisuuden näkymät näyttävät?

”Tulevaisuudessa outsider-taide tulee kehittymään jatkuvasti, tulee uusia outsider-taiteilijoita ja -taidetta – mitä se sitten kulloinkin onkaan”, Aalto pohtii. Suomella on hänen mielestään tässä hyvä suunta.

”Outsider-taide näkyy kaduilla, se näkyy paikoissa ja se näkyy ihmisissä. Se näkyy tilanteissa, päivittäin, viikonloppuisin, se näkyy aina ja joka puolella – siellä, missä vain on ihmisiä”, Aalto toteaa, hymyilee ja juo kahvinsa loppuun.

Kirjoittaja: Hanna Korhonen

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija Metropoliasta, viestintävastaava Terveyttä kulttuurista mielenterveysseura ry:llä sekä monenlaisen taiteen ystävä.

Lähteet:
Itenet.fi
Outsider Art Finland

Noston kuva: Pekka Elomaa.