Tässä Taidetutkan numerossa keskitytään ikääntyneisiin luovina tekijöinä ja kulttuurin uudistajina. Millainen rooli, toimijuus ja tekijyys ikääntyneillä on kulttuurissa ja taiteessa? Kuulemmeko ikääntyneiden omaa ääntä, vai kerrommeko ikääntyneistä taide- ja kulttuuritoiminnan kohteina? Kirjoittajina on ikääntyneitä ja heidän kanssaan työskenteleviä taide- ja kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

Meillä Suomessa on paljon ikääntyviä ihmisiä – ikäihmisiä, senioreita ja vanhuksia. Yhteiskuntana ikäännymme kovaa vauhtia. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2022 lopussa väestöstämme 65-vuotiaita tai sitä vanhempia oli 23 %. Ennusteen mukaan vuonna 2070 suomalaisista 33 %, eli joka kolmas, on täyttänyt 65 vuotta. Ei ihme, että mediassa keskustellaan kuumeisesti huoltosuhteen heikkenemisestä ja vanhuspalveluiden laadun ja määrän riittävyydestä. Yhteiskuntana kaipaamme uusia ideoita ja lähestymistapoja ikäystävällisen toimintakulttuurin ja palvelurakenteen luomiseen.

Ikääntyvät yhteisöt ovat elävän perinnön aarreaittoja

Kulttuurisesta näkökulmasta ikääntyvä maamme kuitenkin pursuaa rikkauksia, sillä ikäihmiset ja heidän yhteisönsä ovat elävän perinnön aarreaittoja. He ovat elämänsä aikana luoneet ja omaksuneet valtaisan repertuaarin tarinoita, taitoja ja perinteitä, jotka ovat osaltaan meidän kulttuurisia juuriamme. Monet ovat harrastaneet ikänsä vaikkapa kuorolaulua, paritansseja, käsitöitä tai kesäteatteria, ja osa on tietysti tehnyt kokonaisen uran taiteen ammattilaisena. Ikääntyvät voivat jakaa kokemuksiaan, ymmärrystään ja osaamistaan toisilleen ja seuraaville sukupolville, jos yhdessä ymmärrämme asian arvon ja luomme mahdollisuuksia kohtaamisille. Kuten tästä verkkolehdestä voi lukea, esimerkiksi yhdistys- ja vapaaehtoistoimintaan tai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston vastaajaverkostoon osallistuminen avaa mahdollisuuksia ikääntyneiden tekijyydelle, kokemusten jakamiselle ja taitojen käyttöön ottamiselle.

Taidetoiminta antaa tilaa ikääntyvien kokemuksille ja äänelle

Koska kaikki ihmiset ikääntyvät, ikääntyneet ovat moninainen joukko taiteen ja kulttuurin kokijoita ja tekijöitä varustettuna erilaisilla elämäkokemuksilla, taidoilla, toimintakyvyillä ja mielenkiinnon kohteilla. Tutkitusti kulttuuri- ja taidetoimintaan osallistuminen ja omaehtoinen luova tekeminen lisäävät moninaisin tavoin ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä. Tärkeintä on, että jokainen löytää itselleen sopivan tavan harrastaa kulttuuria ja taidetta.

Taidetutkasta saamme lukea esimerkkejä siitä, kuinka Tampereella museovierailut ja niiden yhteydessä toteutettu luova ryhmätoiminta vahvistavat yhteyttä muistisairautta sairastavien ja heidän läheistensä välille. Kuulemme myös, kuinka Jyväskylässä yhdistystoiminta avaa mahdollisuuksia vuorovaikutukselle, osallisuudelle ja yhteisöllisyydelle. Numero esittelee lisäksi sitä, kuinka taidetoiminta luo tilan, jossa ikääntyneet voivat tuoda esiin omaa elettyä elämäänsä ja suunnata ajatteluaan tulevaisuuteen. Esimerkiksi Espoossa ikääntyneet ovat ylisukupolvisen teatterin keinoin käsitelleet luonnonsuojelun teemoja. Lappeenrannassa puolestaan teatteriesitysten aiheeksi on päätynyt muun muassa arkista anarkismia palvelukeskuksessa ja ikäihmisten aikaansaamat yhteiskunnalliset muutokset, kuten oikeus ehkäisyyn ja aborttiin. Taiteen keinoin seniorit saavat uudistaa meidän muiden näkemyksiä siitä, miltä ikääntyminen tuntuu ja mitä ikäihmisten odotetaan tekevän tai jättävän tekemättä.

Suuntana ikäystävällinen ja luova toimijuusyhteiskunta

Luovan ikääntymisen parissa toimii tällä hetkellä runsaasti erilaisilla nimikkeillä työskenteleviä kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisia – taiteilijoita, pedagogeja, hoitajia ja ohjaajia sekä kehittäjiä ja tutkijoita. Kulttuurin sekä hyvinvoinnin ja terveyden palveluiden kehittäjät ovat pitkään pohtineet, kuinka saada liikkeelle kotona asuvia ikääntyneitä, joilla on erilaisia esteitä osallistumiselle ja jotka usein myös kärsivät yksinäisyydestä. Tässä numerossa saamme kuulla Seinäjoelta ja Joensuusta kahdesta erilaisesta mallista, joissa etsivää vanhustyötä yhdistetään ikääntyneille räätälöityyn taide- ja kulttuuritoimintaan. Mukana on myös hieno esimerkki siitä, kuinka aitoa ja rikasta elämää palvelutalossa voi elää, jos ikääntyneen arjesta huolehtiva henkilökunta ymmärtää luovuuden merkityksen jokapäiväisessä arjessa.

Olennaista on, että ikääntyneiden luova, merkityksellinen ja hyvinvoiva elämä nähdään useamman tahon yhteisenä tavoitteena, jota kehitetään monialaisessa yhteistyössä ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin. Ikäystävällisiä taide- ja kulttuuripalveluita sekä laajemmin ikäystävällistä yhteiskuntaa luomaan tarvitaan kaikenikäisiä ja -kykyisiä. Saavutettavat ja esteettömät palvelut, ikääntyvien kulttuuristen oikeuksien toteutuminen ja kulttuurisesti rikkaat yhteisöt hyödyttävät loppupelissä meistä jokaista.

Artikkelikuva: Pixabay.

Kirjoittaja: Taru Tähti, MuT, FM, työskentelee kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijana Taikusydän-yhteyspisteessä Turun Ammattikorkeakoulussa. Hän väitteli syksyllä 2022 Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa aiheenaan toimijuuden rakentuminen kulttuurisessa vanhustyössä.