Taideala on monimuotoistunut taiteilijoiden laajentaessa toimintaympäristöään taideinstituutioiden ulkopuolelle. Taiteen tavoitteet liittyvät yhä useammin taideinterventioihin, yhteisötaiteeseen ja taiteeseen hoivayhteisöissä. Taidetutkan uusin numero elää taidekentän monimuotoistumisen mukana ja nostaa esiin ajankohtaisen aiheen: etiikan taiteen tekemisessä. Eettiset kysymykset taiteessa ja sen tekoprosessin aikana saattavat vaivata yksittäisiä taiteilijoita ikään kuin pinnan alla. Eettiset ristiriidat nostavat päätään koskemaan lähinnä yksittäisiä tapauksia.
Taiteen etiikan voidaan ajatella tarkoittavan teoksen tavoitetta tai aikomusta, taiteilijan tapaa suunnitella ja toteuttaa teos sekä kohdata ihmisiä ja ottaa huomioon taiteen kokijat. Etiikka liittyy myös taiteilijan työhön vaikuttajana tai olosuhteiden muuttajana ennen ja jälkeen teoksen. Etiikkaa voi ajatella kompassina tai vaikka tienviittana, johon liittyy lainalaisuuksia ja periaatteita ihmisyydestä ja vaikuttamisen keinoista taiteessa. Pohdintojen tulisikin ulottua koko alan tasolle. Eettinen taiteen tekeminen tarvitsee dialogia, verkostoja ja kollegiaalisia kohtaamisia.
Taidetutkan uusin numero nostaa esiin teos- ja taiteilijakohtaisia eettisiä periaatteita, haasteita ja ratkaisuja
Numeron kasaaminen on ollut inspiroivaa. Suomessa toteutetaan merkittäviä taidetekoja, ja monet taiteen tekijät pohtivat työtään eettisyyden näkövinkkelistä. Toki myös työn kautta oppii. Yhteinen reflektio onkin tässä tärkeää. Taidetutkan numeroon on valittu ja nostettu esiin joukko teoksia ja tekemisen prosesseja, joissa taiteilijat ovat joutuneet miettimään eettisiä periaatteita ja ratkaisuja. Lehden jutuista saa hyvin kuvan siitä, miten yksittäisissä projekteissa tekijät ovat joutuneet keksimään pyörän uudestaan, heidän tapaukseensa sopien. Tavoitteeni on herättää keskustelua etiikka-aiheesta. Mitä eettisyys voi tarkoittaa teoksen, tekijän, kokijan tai tutkimuksen näkökulmasta? Mitä eettinen hyvä maku (tai hyvä tapa) ja vastuullisuus taiteen uusissa toimintaympäristöissä tarkoittaa ja mitä sen pitäisi tarkoittaa?
Lehden numeron tavoitteena ei ole tarjota ratkaisuja, vaan tuoda eri artikkelien kautta esiin niitä kysymyksiä ja pohdintoja, joita tällä hetkellä käydään liittyen taiteen, yhteisötaiteen ja taiteilijoiden työn etiikkaan. Kuinka moni taiteilija miettii omaan työhön liittyvää etiikkaa? Mitä tehdä jos taiteellinen vapaus joutuu ristiteloin eettisten valintojen kanssa? Mitkä tekijät edistävät eettisen työskentelyn toteutumista, mitkä puolestaan estävät sitä?
Yhtä tyhjentävää eettistä periaatekokonaisuutta tuskin saadaan luotua. Esimerkiksi tutkimuskentällä on käytössä yleiset Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistot, jotka liittyvät hyvään tieteelliseen käytäntöön (https://www.tenk.fi/fi/tenkin-ohjeistot). Tutkija joutuu kuitenkin aina projektikohtaisesti soveltamaan ohjeistoa, avaamaan kyseiseen tapaukseen liittyvät eettiset haasteet ja lopulta tekemään eettisiä ratkaisuja.
Eettisyys kykynä lukea “huonetta”
Olen itse ollut viimeisen vuoden ajan haltioitunut etiikan teemasta. Minua kiehtoo se, että taiteessa ei ole yksiselitteisiä eettisiä periaatteita, vaan periaatteet täytyy tapauskohtaisesti räätälöidä kulloiseenkin taiteen aikomukseen ja tekoprosessiin. Helposti mieli voisi tuottaa koko alaa kattavan listauksen eettisyydestä, “näin toimiessa toimit oikein”. Taiteen tavoitteet ja prosessit monimuotoisuudestaan johtuen eivät kuitenkaan ole yhteismitallisia. Täten tässäkään numerossa ei pyritä antamaan vastauksia, vaan pohditaan lehden eri juttujen kautta etiikkaa taiteen muuttuvissa toimintaympäristöissä. Mitä tekijä kohtaa monimuotoistuneissa toimintaympäristöissä? Mitä hän tulee pohtineeksi eettisyyden näkökulmasta? Miten hän ratkaisee mahdolliset eettiset ristiriidat?
Omat eettiset periaatteet eivät varmastikaan synny yksinkertaisesti. Tämä johtunee siitä, että eettisyys taiteessa ja taiteen prosesseissa on monimuotoista. Eettisyys liittyy kaikkeen vuorovaikutukseen tekijöiden ja kokijoiden kanssa. Siihen liittyvät myös valitut tekotavat, niistä kommunikointi tai kommunikoinnin poisjättäminen sekä erilaiset tekijänoikeudelliset kysymykset. Etiikka liittyy tekijän omaan kykyyn lukea “huonetta” eli tilannetta, kokonaisuutta ja mahdollisia riskejä. Nämä tulisi pystyä tunnistamaan aina teoskohtaisesti, uudestaan ja uudestaan. Etiikan kampa toimii kuitenkin parhaiten niin, että koko alalla herätetään enemmän keskustelua. Näin myös eri taiteen keinoista ja erilaisista toimintaympäristöistä pystytään tunnistamaan tyypillisiä dilemmoja, ja näin teoskohtaisten eettisten valintojen tekeminen voi helpottua. Toivottavasti tästä numerosta on apua sinulle itsereflektion välineenä.
Kirjoittaja: Satu-Mari Jansson, tutkija, työyhteisövalmentaja ja työyhteisöteatterin tekijä
Numeron päätoimittajana toiminut Satu-Mari Jansson toimii parhaillaan Taideyliopistossa osa-aikaisena yliopistotutkijana tutkien teatterin monimuotoistumista ja teatterin keinoin toteutuvaa oppimista työelämän erilaisissa toimintaympäristöissä. Hän myös valmentaa yrityksissä johtoa, asiantuntijoita ja tiimejä teatterin keinoin (ks. Satumarijansson.fi, www.theatreworks.fi).