Taidetutkan tässä numerossa keskitytään kulttuurihyvinvointialan ammattilaisiin. Keitä he ovat ja millaisia polkuja kulkien heidän ammatillinen maisemansa on rakentunut? Lehdessä pohditaan myös ajankohtaisia teemoja, jotka koskettavat muotoutuvalla kulttuurihyvinvointialalla työskenteleviä ammattilaisia.
Kirjoitukset tuovat kuuluviin alan moniäänisyyttä. Suomeen on muodostumassa hieno, moniammatillinen kulttuurihyvinvointiala, joka voi merkittävällä tavalla edistää hyvinvointia yhteiskunnassamme. On tärkeää, että kulttuurihyvinvoinnin edistämistä pystytään käsittelemään moninäkökulmaisesti ja moniammatillisesti. Kulttuurihyvinvointialalla voi työskennellä muun muassa sosiaali- terveys-, kasvatus-, kulttuuri- ja taidealojen ammattilaisia. Näiden erilaisten ammattilaisten tunnistaminen ja olemassa olevien ammatillisten osaamisalueiden hyödyntäminen kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä ei kuitenkaan ole yksinkertaista, vaan tämä vaatii kokonaisvaltaista näkökulmaa sekä yhteistyötä. Eri näkökulmia hyödyntäen pystymme paremmin sanoittamaan työn käytänteitä, tavoitteita ja laatutekijöitä niin, että niistä muodostuu kokonainen, eri ammattialojen osaamisen tunnistava kulttuurihyvinvointiala.
Kulttuurihyvinvointialan yhteispelissä tarvitaan ymmärrystä siitä, miten eri ammattialojen asiantuntijat edistävät kulttuurihyvinvointia osana työtään. Tämä avautuu eteemme työstään kertovien yksittäisten ammattilaisten ääninä ja kuvina. Lehdessä pohditaan myös erilaisia kulttuurihyvinvointialan toimijaryhmiä. Opimme uutta kulttuuriohjaajien ja maakuntataiteilijoiden työstä kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä sekä kirjastojen roolista kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä. Lisäämme myös ymmärrystä siitä, miten musiikkitahto – sen ymmärtäminen, kirjaaminen ja kunnioittaminen – on osa kulttuurihyvinvoinnin edistämistä.
Tämän Taidetutkan kirjoitusten myötä moniäänisyys soi vahvana ja houkuttelevana toivottaen tervetulleeksi myös uudet alan ammattilaiset, joita valmistuu tällä hetkellä kolmesta suomenkielisestä ja yhdestä englanninkielisestä YAMK-tutkinnon koulutuksesta. Kirjoittajissa on eri tutkinnoista valmistuneita tai valmistuvia kulttuurihyvinvointialan ammattilaisia. Suomalainen kulttuurihyvinvoinnin edistämistyö on myös kansainvälisesti kiinnostavassa kohdassa: teemme yhteistyötä laajasti, mikä luo jo koulutusvaiheessa kiinnostavan dialogin muiden maiden kulttuurihyvinvointialojen näkymien kanssa, kuten saamme tämän Taidetutkan myötä kuulla.
Jokaisen kulttuurihyvinvointialan ammattilaisen työn keskiössä on tavalla tai toisella osallisuuden edistäminen. Siksi osallisuuden käsite on myös tässä lehdessä esillä. Luovuuteen, taiteeseen ja kulttuuriin liittyvällä toiminnalla voidaan edistää osallisuuden kokemusten syntymistä. Näin pystytään vaikuttamaan elämässä näyttäytyviin vaikutusmahdollisuuksiin. On tärkeää, että kulttuurihyvinvointialaa kehitetään tutkittuun tietoon perustuen. Olemme siirtymässä alan kasvukertomuksessa siihen pisteeseen, jossa pioneerien kokeilut on jo tehty. Nyt alaa on tarkasteltava ammatillisuuden, kulttuurihyvinvoinnin laadun sekä monialaisen ymmärryksen näkökulmista. Alan yhteisenä toiveena on pyrkiä kohti moniäänistä, mutta eri toimijoiden ymmärtämää kulttuurihyvinvointialaa. Vahvaan yhteissointiin tarvitaan erilaisia ääniä, mutta myös yhteisen harmonian ja kokonaisuuden tuntu. Kulttuurihyvinvointiala tarvitsee erilaiset ammattilaisensa.
Laura Huhtinen-Hildén
Laura Huhtinen-Hildén, FT, MuM, on yliopettaja ja tutkija Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Hän toimii myös Master’s Degree Creativity and Arts in Social and Health Fields -koulutuksen tutkintovastaavana.
Artikkelin kuva: Sini Pennanen.