Mikään ei saa olla laimeeta

Tarinateatteri tarjoaa tarinoiden kuulemisen ja näkyväksi tekemisen kautta mahdollisuuden osallisuuteen. Toiveista teoksi -ryhmän nuorille tarinateatteri on ollut toimiva tapa jakaa kokemuksia ja näyttää tunteita.

Jonathan Foxin 1970-luvulla kehittämä tarinateatteri on improvisaatioon pohjautuvaa, kuuntelemisen merkitystä korostavaa teatteria. Tarinateatteria käytetään vuorovaikutuksen edistämiseksi ja yhteisen ymmärryksen luomiseen.

Tarinateatteriesityksessä tarkastellaan läsnä olevan yleisön merkityksellisiä kokemuksia, tapahtumia ja elämäntarinoita sekä niihin liittyviä kysymyksiä. Ohjaaja haastattelee ja keskusteluttaa yleisöä esityksen teemaan liittyvistä kokemuksista, ajatuksista ja tuntemuksista. Näyttelijät ja muusikko esittävät katsojien kertomia tarinoita tilanteen mukaan valituilla esitystekniikoilla. Tarinat yhdistävät – yhden henkilön tarina koskettaa usein muitakin yleisön joukossa. Esityksen eettisenä periaatteena on kunkin kertojan kokemuksen kunnioittaminen ja taiteellisena tavoitteena tarinan sisältöjen onnistunut välittäminen kertojalle ja koko yleisölle.

Mosaiikkiteatteri on toiminut esiintyvänä tarinateatteriryhmänä vuodesta 2006. Ryhmä koostuu mm. sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisista, joilla on terapia- ja psykodraamakoulutusta sekä luovan ilmaisun, teatterialan ja musiikin osaamista. Yhteistyötä on tehty monien toimijoiden, mm. Ensi- ja turvakotien liiton, Helsingin kaupungin vanhuspalveluiden ja Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa. Toiveista teoiksi -projektin nuorten ryhmien kanssa Mosaiikkiteatteri on tehnyt yhteistyötä vuodesta 2016.

Unelmat ovat väkeviä

Toiveista teoiksi -ryhmä on vapaaehtoistyöntekijä Cindy Rieran ja Jussi Vehniäisen (Helsingin kaupungin toiminnallisen työn yksikkö) yhteinen  nuorisotyöprojekti. Ryhmässä 14-18 -vuotiaat nuoret saavat uusia kokemuksia, ideoita ja näkökulmia elämäänsä. Kahdeksan nuoren ryhmä kokoontuu kahdeksan viikon ajan, jonka jälkeen alkaa uusi ryhmä.

Toiminnan ideana on tarjota jokaiselle osallistujalle kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Ryhmän ohjelma pyritään toteuttamaan mahdollisimman pitkälle nuorten omien toiveiden mukaan. Unelmointi avaa tilaa luovuudelle ja sen myötä löytyy uusia näkökulmia, jotka tukevat nuorta itsenäistymään ja rakentamaan ammatillistakin tulevaisuutta, hahmottamaan omia mahdollisuuksiaan ja polkujaan.

“Olemme uteliaita ja uskomme uusien kokemusten ja unelmoinnin voimaan“,  sanoo Cindy Riera.

Luottamukselle rakentuva toiminta on tuottanut ryhmien jäsenille merkityksellisiä kokemuksia.  Nuorten toiveita on pystytty toteuttamaan ohjaajien verkostojen ja kontaktien avulla, vapaaehtoistoimintaan pohjautuen. Ryhmien toimintaa leimaa vapaus ja luovuus. Osallistujille halutaan tarjota ainutlaatuinen kokemusjotain erityistä ja yllätyksellistä.

Riera kiteyttää ytimen olevan siinä, että kaikki ryhmän toiminnassa on vahvaa ja merkityksellistä, aisteja ja tunteita koskettavaa.

“Mikään ei saa olla laimeeta.”

Tarinateatteri on ollut tapa päättää ryhmäprosessi, sanoittaa ja tunnistaa prosessin aikana syntyneitä kokemuksia ja koota palautetta. Hetkessä syntyvät kohtaukset mahdollistavat tunnepohjaiset reaktiot, sanomattomat viestit ja vivahteiden esiin tuomisen. Tilanteessa syntyy myös uutta yhteisöllisyyttä, uusi tapa jakaa koettua ja elettyä.

Tarinateatterikerralla ovat mukana myös nuorten lähiaikuiset, jotka saavat arvokasta tietoa nuorten arvoista ja ajatuksista sekä ryhmän merkityksestä. Lähiaikuiset kertovat, miltä ryhmäprosessi on näyttänyt ja tuntunut arjessa havainnoituna. Tarinateatteri syventää yhdessä koettua ja mahdollistaa hiljaistenkin nuorten kuulemisen.

Nuoret kommentoivat tarinateatterin merkitystä seuraavasti:

”Se tunne tarinateatterin jälkeen, olo oli ku olis just kuullu, että on voittanu Oscarin! Syvä liikutus, ilo ja kiitollisuus siitä, että on saanut jakaa näin upean matkan mitä hienoimmassa porukassa.”

“Jokainen kerta kun nähtiin, ihan minkä kokoisella porukalla tahansa, niin aina oli hauskaa. En pysty nimeemään vaan yhtä mahtavaa kertaa, mut se tarinateatterikerran itkun määrä kertoo kaiken. Se kun tajusi, ettei enää nähdä tämän porukan kanssa… Ainakaan säännöllisesti. Ja yksi mun tavoitteistakin toteutui. Heittäytymiskyky parani. Ja tämän todisti se viimesin kerta, kun nähtii.”

Cindy Riera uskoo valoisien kokemusten merkityksellisyyteen, hyvän kiertoon.

“Tiedän itse, kuinka arvokasta on, kun saa vapauden toteuttaa itseään ja kulkea kohti unelmiaan. Vapaaehtoisena toimimisessa on voimaa ja nuorten kanssa työskentely on äärettömän hienoa ja palkitsevaa.”

Vaikutukset ryhmän toiminnasta kiteytyvät kiittävissä palautteissa, joita kerätään paitsi nuorilta, myös heidän kanssaan toimivilta lähiaikuisilta. Nuoret sitoutuvat ryhmään. Se näkyy ajoissa paikalla olemisena ja kipeidenkin asioiden jakamisena. Nuoret ovat kertoneet tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi, päässeensä purkamaan tunteitaan ja jakamaan kokemuksiaan. Ryhmässä on ylitetty rajoja, voitettu jännitystä ja menty rohkeasti epämukavuusalueille.

Kirjoittaja: Mervi Leivo, Terveyttä kulttuurista mielenterveysseura ry:n puheenjohtaja ja Mosaiikkiteatterin näyttelijä

Kuvat: Toiveista teoksi -ryhmä

http://mosaiikkiteatteri.omasivu.fi/

Vastaa