Kirjastot tarjoavat tutkitusti kunnan käytetyintä ja kiitetyintä kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelua asiakkaiden koko elämänkaarelle vauvasta vaariin. Kirjastoissa järjestetään paljon matalan kynnyksen kulttuuritapahtumia ja toimintaa. Tarjolla on monipuoliset ja maksuttomat valikoimat kirjallisuutta, musiikkia ja elokuvia. Kirjastot yhteistyökumppaneineen edistävät kulttuurihyvinvointia monin tavoin. Tavoitteet ja resurssit kuitenkin vaihtelevat eri kunnissa suuresti, joten kirjaston rooli kulttuurihyvinvointityössä voi olla selkiytymätön. Potentiaalia kirjaston ja kulttuurihyvinvoinnin liitossa olisi paljon nykyistä enempäänkin.

Kirjaston lakisääteiset tehtävät edistävät kulttuurihyvinvointia

Jos katugallupissa kysyttäisiin, mitä varten kirjastot ovat olemassa, olisi yleisin vastaus todennäköisesti kirjojen lainaus. Yleisten kirjastojen tehtäväkenttä on kuitenkin huomattavasti laajempi. Kirjastopalveluja järjestämällä kunta tarjoaa kuntalaisilleen hyvinvointia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia.

Yleinen kirjasto on lakisääteinen peruspalvelu. Kirjastolailla (Laki yleisistä kirjastoista, 1492/2016) turvataan väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin. Yksi kirjaston tehtävistä on tarjota pääsy kulttuurisisältöihin. Kirjastopalvelujen maksuttomuus mahdollistaa kulttuurin harrastamisen ja kulttuurisuhteen kehittymisen yhdenvertaisesti, taloudellisesta asemasta riippumatta.

Kirjaston tulee edistää kirjallisuutta, lukemista ja monipuolista lukutaitoa. Monilukutaidon käsite kattaa erilaiset lukutaidot perinteisestä luku- ja kirjoitustaidosta esimerkiksi media- ja visuaaliseen lukutaitoon. Monipuolisia lukutaitoja opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. (Kansallinen lukutaitostrategia 2030.) Monilukutaito tarkoittaa uteliaan kriittistä suhtautumista ympäröivään maailmaan. Se on kykyä ilmaista itseään, osallistua ja ymmärtää moninaisuutta. Kirjaston tehtävänä on myös yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen.

Kirjastolain määrittelemät tehtävät tarjoavat kirjastoille selkänojan kulttuurihyvinvointitoiminnalle, vaikka lakitekstissä ei käytetäkään kulttuurihyvinvoinnin termiä.  Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilöllistä tai yhteisöllistä kokemusta siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia tai ovat yhteydessä siihen (Lilja-Viherlampi 2019). Kirjastojen asema yhteiskunnassa sekä rooli lukutaitotyössä ja kulttuurisisältöjen tarjoamisessa luovat ainutlaatuisen tulokulman kulttuurihyvinvointitoimintaan.

Kirjastoammattilainen kulttuurihyvinvoinnin mahdollistajana

Perinteisen kokoelmanhoidon ja asiakaspalvelun tehtävien rinnalla kirjastotyössä korostuvat yhä enemmän kohtaaminen, osallistaminen, mahdollistaminen, elämykset, dialogisuus ja yhteisöllisyys. Automaation ja digitalisaation myötä rutiinitehtävien määrä kirjastoissa on vähentynyt. Osaamisvaatimuksissa pedagogisten ja vuorovaikutuksellisten taitojen merkitys lisääntyy. (Aluehallintovirasto 2022.)

Kirjastoalan sisällä on edelleen ristiaallokkoa paitsi siitä, mikä on ”oikeaa” kirjastotyötä, niin myös siitä, mille asiakasryhmille usein niukkoja resursseja tulisi kohdentaa. Alalla työskentelevistä yksi mieltää itsensä tiedonhaun ammattilaiseksi, toinen kirjallisuuden asiantuntijaksi, kolmas haluaa tehdä sosiaalista kirjastotyötä yksinäisyyden vähentämiseksi tai mielenterveyden vahvistamiseksi ja neljäs viihtyy luokitusten tai kirjastojärjestelmän parissa. Kaikkia heitä tarvitaan, ja kulttuurihyvinvointitoiminta laajentaa kirjastolaisen ammatti-identiteettiä ja osaamisvaatimuksia entisestään. Varsinaiset kulttuurihyvinvointiin liittyvät työnkuvat ja tehtävänimikkeet ovat vielä harvassa, mutta kirjastoammattilaisten koulutuksellinen ja kulttuurinen kirjo sekä harrastuneisuus monipuolistavat kirjastojen kulttuurihyvinvointitoimijuutta.

Kirjastojen kulttuurihyvinvointitoiminnan ydintä on kirjallisuuden sisältöjen vieminen merkityksiä tuottavilla tavoilla ihmisten sydämiin. Lukupiirit, runotapahtumat, kirjavinkkaus ja satutuokiot ovat esimerkkejä tällaisesta ohjatusta toiminnasta, joka mahdollistaa kohtaamisia, jakamista, oivaltamista ja oppimista. Kohtaamisia kulttuurin äärellä toteutetaan kirjastoissa, yhteistyökumppanien tiloissa, asiakkaan luona sekä etäyhteyksin. On hämmästyttävää, ettei tällaista työtä itsestään selvästi tunnisteta kulttuurihyvinvointitoiminnaksi. Voi myös olla, että kirjastoammattilainenkaan ei hahmota työnsä merkitystä hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kirjastojen kulttuurihyvinvointirooli kaipaa määrittelyä

Kirjastot edistävät kulttuurihyvinvointia monipuolisesti. Vuonna 2021 yleisissä kirjastoissa järjestettyihin kirjallisuuden ja lukemisen edistämisen tapahtumiin sekä muihin kulttuuritapahtumiin osallistui 727 971 kävijää (Suomen yleisten kirjastojen tilastot). Laadukkaan kokoelman lisäksi kirjastot tarjoavat tiloja ja välineitä omaehtoiseen tekemiseen ja kokemiseen. Kirjasto tavoittaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät muutoin kulttuurin äärelle pääse tai hakeudu. Kirjastojen rooli kulttuurihyvinvoinnin edistäjänä ei silti ole
kokonaisuudessaan selkeä eikä vakiintunut.

Kulttuurihyvinvointitoiminta perustuu yhteistyölle ja kumppanuuksille. Kapea ymmärrys kirjastojen roolista ja potentiaalista voi tarkoittaa sitä, että kirjasto ei hakeudu yhteistyöhön tai sitä ei huomata kysyä kulttuurihyvinvointitoiminnan kumppaniksi. Kirjastojen kulttuurihyvinvointiroolin vakiintumattomuudesta kertoo myös se, että toistaiseksi vain harvoissa kunnissa kirjastopalveluita on selkeästi määritelty kulttuurihyvinvointipalveluiksi.

Huolestuttavaa on, että maamme kirjastot jakautuvat kehittyviin ja niihin, joiden resurssit riittävät nipin napin lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen. Jos kunta on näivettänyt kirjaston budjetin, ei kulttuurihyvinvointitoimintaakaan pystytä kehittämään (ks. esim. Koskinen 2022; Aluehallintovirasto 2022).

Askelmerkkejä tulevaan

Hyvinvointierojen kasvu, vastakkainasettelun lisääntyminen sekä turvallisuus ja tulevaisuus huolettavat kansalaisia ja lisäävät tarvetta osallistumista ja vuorovaikutusta edistäville kulttuuripalveluille. Samaan aikaan kuntien kirjastoille suuntaamia resursseja monin paikoin leikataan, vaikka kirjastojen hoidettavana oleva tehtäväkenttä laajenee. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä kunnan toimialojen, järjestöjen ja tulevien
hyvinvointialueiden kanssa. Yhteistyökumppaneiden on otettava haltuun kulttuurihyvinvoinnin käsitteet ja ne on määriteltävä yhdessä. Kirjastot tulee huomioida myös hyvinvoinnin ja kulttuurihyvinvoinnin strategioissa ja suunnitelmissa.

Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen on ymmärrettävä yhdeksi kirjastojen perustehtäväksi. Jotta kirjasto voi toimia kulttuurihyvinvointiroolissa, on kirjastoammatillisuus nähtävä uudella tavalla. Kirjastojen osaaminen, palvelut ja toimintamallit on sanoitettava uudelleen hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamisen näkökulmista.

Näemme tulevaisuuden kirjaston vahvana kulttuurihyvinvoinnin toteuttajana ja kumppanina. Kuntalaiset ovat silloin löytäneet kirjaston kohtaamispaikkana sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin lähteenä. Tulevaisuuden kirjastoammattilaiset ovat ylpeitä kulttuurihyvinvoinnin osaajia ja mahdollistajia.

Kulttuurihyvinvointi kirjastosta tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa sitä, että jokainen on tervetullut osallistumaan kulttuuritoimintaan, harrastamaan, kokemaan ja oppimaan – omana itsenään.

Kirjoittajat:

Anna Heikkinen on yhteisöpedagogi, kirjallisuusterapia- ja sanataideohjaaja ja kirjastovirkailija, joka opiskelee kulttuurihyvinvointia Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Hän on perhelukemisen hyvää tekevän voiman puolesta toimija töissä ja vapaa-ajalla sekä sanojen ja tarinoiden keräilijä, tuleen tuijottelija ja rock ´n roll -kulttuurin kuluttaja.

Pia Kontio (FM, tradenomi YAMK) työskentelee Mikkelin seutukirjastossa palvelupäällikkönä ja opiskelee kulttuurihyvinvointia Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Hän on innokas lukija ja harrastelijaviulisti sekä monenlaisesta musiikista, kuvataiteesta, elokuvista ja kaikesta – myös rosoisesta – kauneudesta vaikuttuja.

Lähteet:

Peruspalvelujen arviointi (2022). Aluehallintovirasto.

Jokinen, Matilda (2021). Kuntalaiset ovat erittäin tyytyväisiä kunnan kulttuuripalveluihin, mutta alueellinen eriarvoistuminen kasvaa. Kuntalehti.

Kansallinen lukutaitostrategia 2030 (2021). Opetushallitus.

Koskinen, Risto (2022). Kirjastot näivettyvät ympäri maata – Kemissä tilanne on niin paha, ettei kaupunginkirjasto pysty enää hoitamaan laissa määrättyjä tehtäviä.

Laki yleisistä kirjastoista 29.12.2016/1492.

Lilja-Viherlampi, Liisa-Maria & Rosenlöf, Anna-Mari (2019). Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Teoksessa I. Tanskanen (toim.) Taide töissä – Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 256. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 20–39.

Suomen yleisten kirjastojen tilastot.

Artikkelikuva: Monet kirjastot lainaavat soittimia, ja joissakin kirjastoissa voi olla käytettävissä pianohuone tai jopa bändihuone instrumentteineen. Lainattavaksi saattaa löytyä myös teatterin tai orkesterin kausikortteja, joilla pääsee maksutta nauttimaan taide-elämyksistä.