”Mä pääsin pois kotoa ja sain rytmin elämään, et mihin aikaan herätään ja milloin ollaan jossain. Ja sit mennään kotiin ja on vapaa-aikaa. Se oli se rytmi ja ihmiset, ja pääsi puhumaan ja niinku testaamaan itteensä tosi paljon. Mä sain itteeni oikeen kunnolla niskasta kiinni.” – teatteripajaan osallistunut nuori
Idea työttömien nuorten kanssa toteutettavasta teatteripajasta lähti liikkeelle vuonna 2011, jolloin työskentelin ohjaajana alueellisissa nuorten palveluissa Turun alueen läntisissä kunnissa. Tapasin eräässä koulutuksessa Liedon etsivän nuorisotyöntekijän Heidi Elon, jonka kanssa ideamme kohtasivat. Heidillä oli pitkä historia työttömien nuorten kanssa tehtävästä työstä, ja itse olin ohjannut aiemmin nuorten teatteriharrasteryhmiä. Päätimme kokeilla yhteistyönä työttömille alle 29-vuotiaille nuorille tarjottavaa kahden viikon pituista teatteripajaa, johon saimme rahoituksen EU:n Youth in Action -hankkeelta.
Teatteripajan kymmenhenkinen osallistujajoukko koottiin etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajatoiminnan kautta. Ryhmän kokoon saaminen ei ollut helppoa, sillä useimmilla osallistujilla ei ollut aikaisempaa kokemusta teatterista ja ennakkoluuloja oli paljon. Varsinkin julkinen esiintyminen, joka oli pajan päämääränä, koettiin pelottavaksi asiaksi. Pelkoa kuitenkin hälvennettiin vakuuttamalla, ettei kaikkien ollut välttämätöntä olla lavalla lopullisessa esityksessä. Myös muulla tavoin osallistuminen oli mahdollista.
Osa nuorista tuli mukaan ilman rahallista korvausta, ja toisille projekti oli osa pidempää työpajajaksoa, josta he saivat saman rahallisen korvauksen kuin nuorten työpajalla muutenkin. Kahden viikon työskentelyjakso huipentui nuorten ideoiden pohjalta rakennettuun esitykseen ”Työttömyys haisee”, jossa kaikki pajaan osallistuneet kuitenkin halusivat esiintyä – ennakkoluuloistaan huolimatta. Positiivinen palauteryöppy oli valtava niin osallistujilta, yhteistyötahoilta kuin esityksen katsojilta.
Toteutimme Heidi Elon kanssa samalla konseptilla uuden teatteriprojektin vuonna 2013 Raision ja Liedon yhteistyönä. Uuteen projektiin ei enää haettu ulkopuolista rahoitusta, koska kustannukset olivat melko pienet ja työmuoto koettiin sopivaksi osaksi nuorisopalveluiden perustyötä. Ilman taiteen soveltamiseen avarakatseisesti suhtautuvia esimiehiä ja työyhteisöjä kokeilu olisi varmasti jäänyt kertaluontoiseksi.
Vuonna 2014 aloitin työt Raisiossa etsivänä nuorisotyöntekijänä ja jatkoin uuden teatteriprojektin parissa. Työparikseni tuli nuorisotyöntekijä, kulttuurituottaja Jussi Hernelahti Liedon kunnasta. Toteutimme yhdessä teatteriprojektit vuosina 2015 ja 2016. Nämä projektit olivat hieman edellisiä laajempia, vaikka peruskonsepti oli pysynyt samana. Vuoden 2015 esitys ”Työttömän uni” esitettiin valtakunnallisilla työpajapäivillä Logomossa. Vuoden 2016 esitys ”#Syrjäytynyt paska” osallistui Vaasassa Nuoren Kulttuurin Teatris -teatterikatselmukseen, jossa se palkittiin stipendillä.
“Ja sit mä päätinkin, et mä jatkan tuol (nuorten työpajal), ja siit lähti sit kaikki koulujutut ja muut. Et siitä se mul ainakin lähti. Ja mä luulen, et aika monel muullakin. Se oli niinku itsensä löytämistä ja käännekohta elämässä. Siit lähti sit vähän niinku kaikki parempaan suuntaan.” – teatteripajaan osallistunut nuori
Haastattelin pajoihin vuosien varrella osallistuneita nuoria osana yhteisöpedagogi (YAMK)-opinnäytetyötäni. Vaikka olin huomannut teatteripajoihin osallistuneissa nuorissa positiivisia muutoksia, minut yllätti se, miten vahvasti moni osallistujista koki teatteripajalla olleen vaikutusta omaan elämäänsä. Useat nuoret nostivat esiin itsessään tapahtuneen muutoksen, johon saatiin vahvistus myös ohjaajien ja muiden osallistujien havainnoista.
Merkittävin kaikkien haastatteluihin osallistuneiden nuorten mainitsema tulos oli teatteripajoihin osallistumisen positiivinen vaikutus itsetuntoon. Muita vaikutuksia olivat muun muassa rohkaistuminen, jännittämisen lieventyminen, ajattelun laajentuminen ja omiin kykyihin uskomisen sekä avoimuuden lisääntyminen. Pajoissa oli myös solmittu uusia sosiaalisia suhteita, ja kiinnostus luovaa toimintaa kohtaan oli kasvanut. Kaikkein eniten pajasta olivat saaneet irti ne, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta teatterista, ja joille kynnys ylipäätään osallistua toimintaan oli ollut suurin. Tällöin myös itsensä ylittämisen kokemus oli ollut kaikkein voimakkain. He olivat tehneet jotain sellaista, johon eivät olisi koskaan uskoneet pystyvänsä.
Myönteiseen muutokseen vaikuttivat ohjaajilta ja ryhmältä saatu positiivinen palaute, itsensä ylittämisen kokemus sekä teatterin tekemisen kokonaisvaltaisuus. Yhteisöllinen itsensä ylittämisen kokemus voi antaa uuden suunnan elämälle. Hyvällä itsetunnolla on valtava merkitys myös opiskeluissa ja työelämässä menestymisen näkökulmasta. Riittävän suuresta haasteesta selviytyminen voi muuttaa käsitystä itsestä positiivisemmaksi, jolloin muihinkin elämän haasteisiin uskaltaa tarttua rohkeammin.
Teatteripajan kaltaisia työmuotoja pitäisi mielestäni kehittää laajemminkin, sillä luovan toiminnan kautta päästään käsiksi työttömyyden syvällä oleviin syihin. Jos henkilöllä on esimerkiksi itsetuntoon liittyviä ongelmia, häntä eivät välttämättä auta perinteiset työnhakutaitoihin perustuvat kurssit tai pakotteisiin pohjautuva näennäinen aktivointi. Hyväksi havaittu työmuoto tulee varmasti jatkumaan Raision ja Liedon nuorisopalveluissa tulevaisuudessakin, ja se on myös herättänyt kiinnostusta ja konkreettisia kokeiluja muissakin kunnissa sekä lähialueilla että kauempana. Muun muassa Rovaniemellä kokeiltiin vuonna 2016 ideasta inspiroituneena taidetta, musiikkia ja pelitoimintaa sisältäviä pidempikestoisia pajoja työttömille, joista saatiin myös erinomaisia tuloksia.
Kirjoittaja: kulttuurituottaja ja yhteisöpedagogi Jenni Hernelahti, Raision kaupungin nuorisopalvelut
Teatteripajojen pohjalta on valmistunut opinnäytetyö ”Itsensä löytämistä ja käännekohta elämässä” -Työttömien nuorten teatteripajan vaikutuksia osallistujiin (2017). Tutustu työhön tästä linkistä.
Kuvateksti: Työtön Antero unelmoi yrittäjän helposta elämästä esityksessä ”Työttömän uni”. Kuvaaja: Jenni Hernelahti