Tätiparkouria voi harrastaa monista syistä. Kouvolan tätiparkouraajat pohtivat, mikä lajissa viehättää ja miksi jokaisen kannattaa heittäytyä tämän toiminnan pariin.

Parkour on alun perin ranskalainen liikuntamuoto. Sen ytimessä on eteneminen erilaisissa ympäristöissä liikkeen katkeamatta ja ilman apuvälineitä. Jokainen voi kehittää omia liikkeitä ja toteuttaa niitä juosten, hypäten, kiiveten, tasapainoillen ja roikkuen. Lajin ideaa soveltaen tätiparkour tarkastelee ympäristöä uudesta näkökulmasta ja inspiroi vuorovaikutukseen sen kanssa. Kuka hyvänsä voi harrastaa sitä – missä ja milloin tahansa. Tätiparkourin eli tantparkourin juuret ovat Ruotsissa. Suomessa tätiparkouraajia löytyy jo useista kaupungeista.

Tätiparkourin monet tasot

Tätiparkouria voi tarkastella sosiokulttuurisena ilmiönä muun muassa rohkeuden, kaupunkitilan haltuunoton, performanssin, terapeuttisuuden ja yhteisöllisyyden kautta. Vaikka ytimessä on hauska yhdessäolo, huomaamatta myös fyysinen kunto kasvaa. Lihasvoiman, ketteryyden ja tasapainon lisäksi kehotuntemus lisääntyy, kun parkouraaja sovittaa itseään erilaisiin koloihin ja tiloihin. Ympäristön utelias tutkiminen herättää aistit ja kutsuu olemaan läsnä hetkessä. 

Jokainen voi osallistua toimintaan omista lähtökohdistaan ja harrastaa matalalla kynnyksellä. Ihmisillä on useita syitä liikkua kehoaan kuunnellen, hitaammin tai kevyemmin. On myös tärkeää, että kanssaliikkujat ymmärtävät tämän. Turvallinen tätiparkourporukka luo sallivan ja leikkisän ilmapiirin, jossa on helppo tutkia omia mukavuus- ja epämukavuusalueita sekä heittäytyä ilmaisemaan itseään kehollisesti ja kommunikoimaan toisten kanssa liikkeen välityksellä. Kokoontumisissa voi kuulostella omia rajojaan, tunnistaa tarpeitaan ja tutkia toimintamallejaan. Oma elinvoima ja liikkeellinen sanavarasto lisääntyy ja tuo voimavaroja arkeen.

Tätiparkour on luovaa

Jos luovuus on kykyä, halua ja rohkeutta ratkaista ongelmia sekä uuden luomista ja asioiden katsomista eri näkökulmista, on tätiparkour todellakin luovaa! Liikkuminen ja itselle epätyypillisten asioiden tekeminen avaa ajattelua ja saa ongelmat ratkeamaan kuin itsestään. Toisia havainnoimalla voi huomata erilaisia luovia tapoja liikkua ja inspiroitua niistä.

Parkourissa otetaan vastaan erilaisia ärsykkeitä ympäristöstä ja reagoidaan niihin spontaanisti. Kiinnostavia rakennelmia ja maaston muotoja kohdatessaan harrastaja ryhtyy nopeasti kokeilemaan, minkälaiseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa alkaisi. Omilta kotikulmilta löytyy taatusti kohteita, joiden olemassaoloa ei ole aiemmin huomannutkaan.Tutun esteen ylittämiseen voi löytää aina uuden tavan. 

Tätiparkourista löytyy piirteitä myös luovasta ilmaisusta. Harrastaja voi ilmaista itseään kehollisesti ja improvisoida performanssin. ”Erikoisesti liikkuvien tätien” yleisönä ovat satunnaiset ohikulkijat. Parkourperformanssilla on julkisessa kaupunkitilassa aina yleisö, vaikka kyseessä ei olisikaan tarkoituksellinen esitys. 

Suvi-Maria Helin toi tätiparkourseikkailut Kouvolaan

Kuulin tätiparkourista ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2022, kun luin lehdestä tamperelaisista tätiparkouraajista. Kirjoitin tuolloin tanssi-liiketerapiaopintojeni opinnäytetyötä ja päätin, että kun urakka valmistuu, olisi elämään järjestettävä tätiparkouria. Kieli poskessa kaupunkitilassa pöljäily vaikutti täydelliseltä vastapainolta vaativille opinnoille. Se olisi kenties myös keino saada kavereita uudesta kotikaupungista.

Kouvolan tätiparkouryhteisö lähti ensimmäiselle seikkailulleen keväällä 2023. Ideasta innostui myös työharjoittelupaikkani toiminnanjohtaja Taina Talvala. Hänen laajojen verkostojensa ansiosta kokoontumiset vetivät heti paikalle kiinnostuneita. Laitoin pystyyn sometilit ja aloin ilmoitella viikottaisista kokoontumisista. 

Alun perin ajattelin, ettei tätiparkourilla ole mitään tekemistä töitteni ja opintojeni kanssa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin havaita, että laji on yhteenveto eri ammattialoistani kehonhallinnasta performanssitaiteeseen. Tätiparkourissa toteutuu myös spontaanisti samoja elementtejä, joiden parissa työskennellään tanssi-liiketerapiassa. 

Tätiparkourkokoontumisista on muodostunut minulle oman olemisen ja yhteisen vuorovaikutuksen luovia tiloja, joihin voi aina saapua juuri sellaisena kuin on. Olen saanut yhteisöstä ystäviä, joiden kanssa on virinnyt muutakin yhteistä toimintaa. Tätiparkour on myös uinut osaksi taiteellista työskentelyäni. Jatkossa minua kiinnostaa valjastaa lisää tätiparkourin mahdollisuuksia terapeuttiseen työskentelyyn.

Tiina Savallampi motivoituu luovasta liikkeestä

Kun näin sosiaalisessa mediassa kuvia sekä lehtijutun Kouvolan keskustan vallanneista tätiparkouraajista, oli ensireaktioni ilahtuminen. Lähdin innoissani mukaan seuraavaan kokoontumiseen Kouvolan matkakeskuksen raiteelle 1, jättikokoisten Kouvola-kirjainten luo. Lämmittely alkoi kirjaimissa kieppumalla. Sen jälkeen vaelsimme kohti keskustaa kaiteissa kiipeillen, penkeillä kontaten sekä kivien yli hyppien. Olin löytänyt heimoni! Ja myös itselle mieluisan uuden, fyysisen ja kehollisen harrastuksen.

Tätiparkourissa kiehtoo sen monitasoisuus. Yhtenä päivänä haluan panostaa fyysisyyteen, toisena performanssiin ja kolmantena kaupunkitilan tutkimiseen. On tärkeää tiedostaa, että saman toistaminen, jaksaminen tai väkisin liikkuminen eivät ratkaise liikkumattomuuden ongelmia. Uteliaisuus oman itsensä toteuttamiseen ja kehon rajojen tutkailuun saa minut liikkeelle yhä uudestaan ja uudestaan. Tämän lisäksi toiminnan vapaamuotoisuus ja paineettomuus ovat syitä sille, miksi tätiparkourista on tullut minulle säännöllinen harrastus.

Luovan alan asiantuntija- ja aluekehittämistyötä tekevänä haluaisin tutkia tätiparkourilmiötä laajemmin: Mikä osallistujia motivoi, yhdistää ja inspiroi? Miten kansalaisia voisi tukea vastaavanlaisen toiminnan synnyttämiseen ja omaehtoisen mielekkään liikkumisen pariin? Voisiko se lisätä pienten kaupunkien pitovoimaa?

Kirsi Soulamo tutkii rohkeutta ja sen kehittämistä

Teen väitöskirjatutkimusta rohkeuden kehittämisestä. Rohkeutta ja resilienssiä kuvataan usein esteiden ylittämisen ja tuntemattomaan hyppäämisen avulla. Erityisesti tätiparkourissa minua kiinnostavat rohkeuden siirtovaikutukset. Uskon, että hyppy kivelle, aidan yli kiipeäminen, hulluttelu julkisella paikalla tai lapsuuden muistoista kaivettu kuperkeikan tekemisen taito voivat lisätä kyvykkyyttä ja rohkeutta myös muilla elämänalueilla. Pienten mutta rohkeiden kokeilujen ja omien rajojen ylittämisen heijastuksena itseluottamus kasvaa. Oman elämän toimijuuden vahvistuessa hyvinvointi ja mielenterveys kohentuvat. 

Omista traumakokemuksistani toipuessani havaitsin, että kehollistamisen avulla mieli voi tulkita ja työstää koettuja vastoinkäymisiä. Uteliaisuus liikkeen kautta löydettäviin omiin voimavaroihin voi muuttaa käsityksiä itsestä ja itselle kerrotusta tarinasta. Voimakas fyysinen ponnistelu, ahtaista paikoista selviytyminen ja alamäessä hurjaa vauhtia kieriminen voimaannuttavat. Itsestä löytyy uusia puolia, joiden avulla voi määritellä itseään uudella tavalla. Tätiparkourin yhteisöllisyys vahvistaa myös kehollisen empatian kokemista. Tällöin keho kartoittaa omaa potentiaaliaan aistiessaan toisten ihmisten voimaa, vauhtia, liikkeitä ja määrätietoisuutta.

Tätiparkour tekee hyvää

Tätiparkourilla on monia hyvinvointia edistäviä tasoja. Se auttaa löytämään yhteisen hulluttelun, ilottelun ja endorfiiniryöppyjen lomassa merkityksellisiä ja hyvinvoinnin kannalta hyödyllisiä ihmissuhteita ja keinoja ilmaista itseä. Kun usko itseen horjuu, muiden kannustus tai kädenojennus rohkaisevat. 

Toiminta on oiva keino tutustua kaupunkiin ja sen ihmisiin. Tätiparkour perustuu keholliseen kommunikaatioon, joten suomen kielen osaaminen ei ole välttämätöntä. Lajia voi harrastaa omaehtoisesti missä vain, ja se sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille, eikä vain tädeille: tätiys on asenne ja mielentila, joka rohkaisee leikkimään ja tekemään asioita uusilla tavoilla. Koetut uudet toimintamallit voivat siirtyä myös osaksi muuta elämää.

Kouvolan tätiparkour Instagramissa (@kouvolantatiparkour) • Instagram photos and videos: Kaupunkitilassa liikkuva iloinen joukko ilahduttaa osallistujien lisäksi satunnaisia ohikulkijoita. Se tuo hyvää mieltä ja kannustaa rentoon, hauskaan ja sopivan haastavaan liikkumiseen myös sosiaalisessa mediassa. 

Kouvolan tätiparkour Facebookissa 

 

KIRJOITTAJAT

Suvi-Maria Helin 

Tanssin, liikkeen ja somaattisten menetelmien luova soveltaja. Koulutukseltaan tanssi-liiketerapeutti (MA), performanssitaiteilija (BA) ja pilatesohjaaja. Työskentelee Kouvolassa mm. flamencotanssin opettajana ja erilaisten kehonhallintatuntien ohjaajana. Tätiparkourharrastuksessaan Suvi hyödyntää elementtejä kaikilta ammattialoiltaan.

Tiina Savallampi 

Pimee mimmi ja luovuuden lähettiläs, joka toimii projektipäällikkönä ja TKI-asiantuntijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Luovan talouden tutkimusyksikössä. Tiina innostuu luovien menetelmien soveltamisesta ja on kokeilukulttuurin puolestapuhuja. Tiina tutki pimeiden sisätilojen elämyspotentiaalia ja etsii aiheen parista edelleen uusia kehittämis- ja tutkimuskohteita.

Kirsi Soulamo 

Vauhdikas ja energinen liiketalouden lehtori Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa sekä väitöskirjatutkija Lapin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Kirsin väitöskirjan aiheena ovat rohkeuden kehittäminen ja mittaaminen, ryhmäcoaching sekä positiivisen psykologian interventiot. Tätiparkourin Kirsi näkee myös rohkeutta kehittävänä interventiona, jolla fyysisen hyvinvoinnin paranemisen lisäksi voi olla siirtovaikutuksia myös muille elämänalueille. 

 

Lähteet:

Canale, A. (2010). Barbara Ehrenreich. Dancing in the Streets: A History of Collective Joy. Journal of International and Global Studies, 1 (2), 187–190.

Fessler, D. M. & Holbrook, C. (2014). Marching into battle: synchronized walking diminishes the conceptualized formidability of an antagonist in men. Biology Letters, 10 (8), 20140592.

Lidman, S. (2024). Kaikkien oikeus liikkua. Kohti sukupuoli- ja kehotietoista liikuntakulttuuria. Helsinki: Gaudeamus.

McGonigal, K. (2021). Inspiroidu liikkumaan. Kehon kautta iloon, rohkeuteen ja yhteyteen. Suom. Kuula, T. Helsinki: Viisas Elämä.

Páez, D., Rimé, B., Basabe, N., Wlodarczyk, A. & Zumeta, L. (2015). Psychosocial effects of perceived emotional synchrony in collective gatherings. Journal of personality and social psychology, 108 (5), 711.

 

Artikkelikuva: Jutun kirjoittajat Tiina Savallampi, Suvi-Maria Helin ja Kirsi Soulamo toteuttavat luovuuttaan ja keskustelevat kehollisesti Kouvolan rakenteiden kanssa. Kuva: Kirsi Soulamo.