Muistisairaita käsittelevässä keskustelussa vuosia sitten minut pysäytti kuulemani kommentti, jossa puhuja mietti miksi dementiakodissa kannattaisi järjestää vaikka olympialaisia. Eiväthän asukkaat kuitenkaan muista jälkeenpäin tai ehkä edes ymmärrä siinä hetkessä, mistä on kysymys. Hyvä olo tai hyvä mieli ei vaadi tietoisuutta siitä, mistä se on tullut. Vaikka ei ole kykyä enää muistaa lähiajan tapahtumia, hyvän olon ylläpitäminen lisää toimintakykyämme. Kyky liikkua, kyetä tuottamaan lauluja ja runoja jopa puhetaidon menetyksen jälkeenkin sekä kosketustunto säilyvät pidempään kuin tiedolliset taitomme. Ne voivat tuoda hallinnan tunnetta ja rauhaa tilanteessa, jossa muuten voi tuntea olevansa hukassa.

Meillä on varsin kognitiivispainotteinen arvomaailma ─ tietoaineita arvostetaan. Ihmisenä kokonaiseksi kasvamiselle on kuitenkin tärkeää, että aivojen niin vasen kuin oikea puoliskokin kehittyvät tasapainoisesti. Taide ─ kuten kuvataiteet, musiikki ja ilmaisulliset taiteet tukevat vuorovaikutustaitojen kehittymistä, yhteisöllisyyttä, ihmisenä olemisen ja toisten kulttuurien ymmärtämistä sekä itsetunnon ja tunneälyn kehittymistä.

Koulujärjestelmästä ja varhaiskasvatuksesta käydyssä keskustelussa painottuu pedagoginen ulottuvuus ja erityisesti tiedollisten taitojen oppiminen. On tärkeää, että lapset saavat hyvää, monipuolista ja ammattitaitoista tukea kasvamiseensa. Useimmiten lapsen kasvuympäristö varhaiskasvatuksen ja koulun ulkopuolella tukee tasapainoista kasvamista. Jos näin olisi kaikkien lasten kohdalla, olisi keskustelun painotus ymmärrettävää muustakin kuin ammattijärjestöpolitiikan näkökulmasta.

Eriarvoistumista ja syrjäytymistä pystytään ennustamaan monen kohdalla jo ennen kouluikää. Tähän yhdistyvät varsin usein sosioemotionaaliset ongelmat. Hoiva, sylissä pitäminen, lapsen huomaaminen ja kehuminen on voinut jäädä riittämättömäksi. Toki taustalla voi olla persoonallisuuteen tai johonkin sairauteen liittyviä ongelmia, jotka tarvitsevat erityisempiä toimia. Lapsen on vaikea oppia ja omaksua tai tuntea kuuluvansa joukkoon, jos näihin puutteisiin ei reagoida. Näin meillä kuitenkin näyttää tapahtuvan, kun koulupudokkuutta ja nuorten syrjäytymisen syitä tutkitaan.

Kädentaidot, musiikki, kuvataiteet ja näytteleminen kehittävät aivoissamme sellaisia osia ja yhteyksiä, jotka ovat meille ihmisille vahvuus koneälyyn verrattuna. Samat taidot tukevat meitä eheinä ihmisinä ja yksilöinä kehittymisessä, mikä taas korreloi hyvään elämään, tyydyttäviin ihmissuhteisiin, hyviin työyhteisöihin ja tuloksellisuuteen.

Lapsuudessa opitut taidot ja taiteen keinot auttavat elämän eri vaiheissa käsittelemään vaikeita tilanteita ja antavat keinoja selvitä niiden ylitse. Teknologian ja työelämän murroksen sekä globalisaation keskellä kannattaa siis ehdottomasti panostaa kulttuuriin ja taiteisiin ─ vauvasta vaariin.

Kirjoittaja: Päivi Sillanaukee, kansliapäällikkö, sosiaali- ja terveysministeriö

Kuva: Kuvapankki Pixabay