Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on taide ja kulttuuri mielenterveyden tukena.
Digitaaliset pelit ovat kehittyneet viihteestä vaikuttavaksi taidemuodoksi, joka käsittelee myös mielenterveyden teemoja. Pelaaja ei ole vain sivustakatsoja, vaan pääsee itse kokemaan ja ratkaisemaan vaikeita tilanteita. Myös pelien tekeminen on monelle tapa käsitellä ja jakaa omia kokemuksiaan.
Mentalisaatioon perustuva työote auttaa ohjaajaa luomaan turvallisen tilan taideperustaisten kasvuryhmien työskentelylle. Ohjaajan hyvinvointi ja itseymmärrys heijastuvat suoraan ryhmäprosessin onnistumiseen. Artikkelissa tarkastellaan, millaista osaamista tarvitaan taideperustaisten kasvuryhmien ohjaamiseen kulttuurihyvinvoinnin kentällä ja miten tätä osaamista tulisi opettaa.
Kaventuuko ikääntyvän ihmisen kulttuurinen toimijuus automaattisesti vanhetessa? Millainen on ikääntyvien omien yhteisöjen rooli heidän hyvinvointinsa tukemisessa? Artikkelissa aiheesta keskustelevat Eläkeliitto ry:n vanhusasiamies Irene Vuorisalo ja Jyväskylän NNKY:n puheenjohtaja Eija Rytkönen.
Ikääntyvien yksinäisyys on merkittävä haaste Suomessa. Kulttuurisen vanhustyön parissa on pyritty löytämään etsivällä työotteella ratkaisua haasteeseen. Seinäjoella ikääntyneille järjestettiin kulttuuriryhmä, jossa ryhmäläiset kokoontuivat monitaiteisen toiminnan pariin. Etsivää kulttuurista vanhustyötä on kehitetty sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella osana kansallista ikäohjelmaa.
Helsingin kaupunki on palkannut kulttuuriohjaajiksi vakituisiin työsuhteisiin kulttuuri- ja taidealan ammattilaisia. Millainen työnkuva muodostuu, kun tanssipedagogista, artenomista tai muusikosta tulee työntekijä ikäihmisten palveluihin?
Kulttuurihyvinvointialalta löytyy laajeneva kirjo erilaisia ammatteja. Etelä-Savon maakuntaliitossa työskennelleet maakuntataiteilijat ovat esimerkki siitä, kuinka taiteen ammattilaiset voivat lisätä kunnan asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta arkisissa ympäristöissä. Maakunnallisen taiteilijan työnkuva kertoo myös taiteilijan ammatin moninaistumisesta sekä organisaatiotaiteilijoiden yleistymisestä ja työnkuvan kehittymisestä.
”Esitystaiteilijana minua ovat aina kiinnostaneet todellisuuden, pelien ja esittävien taiteiden rajapinnat. Minusta tuntui, että näyttämöllinen tyylilaji, tsehovilaisuus, sopisi hyvin pelin kerrontatavaksi. Hahmot halusivat pois vallitsevasta elämästä, mutta eivät osanneet lähteä. Pelin hahmot olivat Venäjältä Ukrainaan muuttaneita. Ukrainan ja Venäjän konfliktin kärjistyttyä sodaksi maahanmuuttajista oli tullut vihan kohde molemmille maille.”
Lydia kertoo pienestä tytöstä, jonka vanhemmat ovat alkoholisteja. Peli käy läpi Lydian elämäntarinan taaperosta aikuiseksi neljässä eri näytöksessä, joista jokaisen keskiössä on alkoholi – tai oikeastaan se, miten se vaikuttaa pienen tytön läheisempiin ihmisiin.
Sain Taiteen edistämiskeskukselta vuonna 2017 tehtävän suunnitella uutta kehittämisohjelmaa. Lähtökohta oli, että taiteilijoilla on sellaista erityistä asiantuntijuutta, jota tarvitaan myös taidekentän ulkopuolella yhteiskunnallisessa kehittämisessä. Tässä kirjoituksessa katson taustapeiliin pian päättymässä olevaa ohjelmaa, suuntaan katseen taiteilijan asiantuntijuuden välittymisen tulevaisuuteen ja esitän kysymyksen: kuka välittää välittämisestä?
Välittäjän työ vastaa aitoon tarpeeseen kahden eri maailman välillä. Haastavaa ja kiinnostavaa työstä tekee se, että toisinaan nämä maailmat ovat todella kaukana toisistaan. Välittäjä tarvitsee yrittäjän uskoa ja rohkeutta, periksiantamattomuutta ja kykyä aitoon ymmärrykseen kumpiakin maailmoja kohtaan. Onnistunut lopputulos saa aikaan taiteen avulla menestyvän asiakkaan ja luo työtä ja toimeentuloa taiteilijalle. Samalla se synnyttää liikevaihtoa välittävälle portaalle.