Mitä saadaan aikaan, kun yhdistetään kulttuurihyvinvoinnin näkökulma pitkäjänteisesti kehitettyyn etsivään ja jalkautuvaan ikämiestyöhön? Tähän kysymykseen pureudutaan Joensuussa IHKU – Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista -hankkeessa. Hankkeen toiminta tapahtuu Velmut-ikämiesryhmissä, joista ensimmäiset on perustettu vuonna 2017.
Ikämiehet osallistuivat IHKU – Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista -hankkeeseen jo suunnitteluvaiheessa, osana Velmu-ryhmien aiempaa toimintaa. Kahvittelun ääressä käytiin läpi ikämiesten eli Velmujen näkemyksiä siitä, mitkä asiat he kokevat kulttuuriksi, kuinka kulttuuria voitaisiin hyödyntää uudessa hankkeessa ja kuinka se voisi vaikuttaa ikämiesten arkipäivään ja hyvinvointiin. Lisäksi ideoitiin konkreettisia toimintamuotoja uuden hankkeen sisällöiksi. Keskustelussa painottui erityisesti se, että kulttuuri on vietävä osaksi ikämiesten arkea. Todettiin myös, että parasta kulttuuriantia on “erilainen, osana muuta elämää tapahtuva mielekäs tekeminen”. Lisäksi korostettiin ihmisten omaa osallisuutta uuden hankkeen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Ikämiehet nähtiin myös itse kulttuurin tuottajina.
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry, eli PK Sotu, on kehittänyt ikämiestyötä eri hankkeissa vuodesta 2017 saakka. Sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahalla 2023–2024 toteutettava IHKU on PK Sotun miestyön hankkeista ensimmäinen, jossa keskeisenä näkökulmana on kulttuurihyvinvointi. Velmujen kanssa on tosin todettu, että kulttuuri ja taide ovat olleet jo vuosien varrella luonteva osa toimintaa: on esimerkiksi tehty kotiseutuhistoriaan liittyviä retkiä ja käyty Ilosaarirockissa, on tanssittu ja välillä joku on tuonut mukanaan kitaran ja laulanut muutaman kappaleen. Osa Velmuista on ryhmänä kiertänyt laulamassa tilaisuuksissa, esittäen muun muassa omaa Velmuilua-kappaletta:
Kulttuuripalvelujen ja kulttuurihyvinvoinnin edistämisen tuntemusta hankkeeseen tuovat osatoteuttajat Joensuun kaupungin kulttuuripalvelut ja OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri. Velmu-ryhmissä toteutettavia taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä sisältöjä ovat esimerkiksi aktiivinen kulttuuritapahtumista vinkkaaminen, innostaminen, yhteiset käynnit kulttuuritapahtumissa ja taidelaitoksissa sekä ohjatut taidetoiminnot, joissa ryhmäläiset ovat itse tekijöinä. Velmu-ryhmiin ollaan lanseeraamassa niin sanonut kulttuurivartit, jotka voivat pitää sisällään vaikkapa vierailevan esityksen, hankkeen kulttuurihyvinvointilähetin tarjoaman sisällön tai Velmujen itse tuottamaa ohjelmaa. Tähän mennessä heiltä on kuultu muun muassa runoesityksiä ja puheenvuoro sen puolesta, että kulttuuri sopii jokaiseen kokoontumiseen: “Jos käytämme kulttuuriin vartin, se on vain 10 prosenttia koko tapaamisesta!”
Velmuja on myös pyydetty esimerkiksi kokemusasiantuntijoiksi kaupungin kulttuuripalvelujen, kuten kansalaisopiston ja kirjaston, toiminnan kehittämiseen. Kokemusasiantuntijoiden avulla hankittu tieto auttaa kulttuuri- ja taidelaitoksia sekä ohjaa vapaan sivistystyön toimijoita suuntaamaan ja uudistamaan omaa toimintaansa hankalasti tavoitettavan kohderyhmän osalta.
Toiminnan pohjana jalkautuva vanhustyö, aktiiviset toimintaryhmät ja vertaistoiminta
Jo aikaisemmissa hankkeissa käynnistetyn Velmut-ryhmätoiminnan ansiosta hankkeessa on ollut mahdollista siirtyä melko nopeasti kulttuurihyvinvoinnin kysymyksiin. Usein hanketyössä osallistujia joudutaan keräämään kokoon. Siihen kuluu paljon aikaa erityisesti silloin, kun kohderyhmää on haasteellista tavoittaa.
Toiminnan lähtökohtana olevaa jalkautuvaa vanhustyötä tehdään kuitenkin jatkuvasti. Jalkautuvan työn avulla voidaan tavoittaa sellaisia henkilöitä, joihin ei välttämättä saataisi yhteyttä muiden palveluiden kautta. Työ tapahtuu kohderyhmälle tutussa toimintaympäristössä, kuten torilla, huoltoaseman kahviossa tai muissa oleskelu- ja kohtaamispaikoissa. Onnistuakseen se vaatii yhteistyötä eri toimijatahojen, kuten julkisten palveluiden, seurakuntien ja kolmannen sektorin välillä. IHKU-hankkeen aikana Velmu-ryhmät ovat tavoittaneet jo 173 eri henkilöä, joista uusiksi osallistujiksi ryhmiin on tullut 110 henkilöä. Hanke on puolivälissä ja määrälliset tavoitteet on ylitetty, mikä osaltaan kertoo toiminnan tarpeellisuudesta ja toimintamuotojen soveltuvuudesta.
Jalkautuvan työn kautta kutsutaan ihmisiä mukaan ikämiesten Velmu-toimintaryhmiin, jotka kokoontuvat Joensuussa viidellä alueella. Toimintaan osallistuminen tukee toimintakykyä ja antaa osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia sekä arjen elämyksiä, joilla on vaikutuksensa ikämiesten hyvinvointiin, terveyteen ja arjessa pärjäämiseen. Velmut ovat itse todenneet, että “yhdessäolo on terapiaa”. Lisäksi he ovat huomanneet, miten toiminta “henkilöityy” mukana oleviin ihmisiin. Se aktivoi osallistujia edelleen kehittämään omaa itseään osana Velmu-ryhmää – myös kulttuuritoimintojen osalta.
Tärkeässä roolissa ovat niin kutsutut vertaisvelmut, jotka innostavat mukaan uusia osallistujia ja madaltavat vertaistensa kynnystä tutustua toimintaan. Velmujen kertoman mukaan toisille avuksi oleminen antaa voimaa ja hyvää mieltä myös itselle. Kaikessa toiminnassa korostuu osallistava ja dialoginen työote, joka näkyy siinä, että sisällöt suunnitellaan ja niitä kehitetään yhdessä ikämiesten ja toimijaverkostojen kanssa.
Katso kaikkien Velmu-ryhmien joukolla järjestämien iltamien yhteydessä kuvattu esittelyvideo:
Ikämiesten kulttuurisen osallisuuden ja toimijuuden haasteet
Toiminnassa kannatellaan ajatusta kulttuurista jokaisen ihmisen perusoikeutena ja osana hyvää elämää. Tämä näkyy myös esimerkiksi Pohjois-Karjalan kulttuurihyvinvointisuunnitelmassa ja STM:n laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi. Laki kuntien kulttuuritoiminnasta (166/2019, § 3) määrittää, että kunnan tulee edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta, harrastamista sekä kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia, terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ajatusta tukee myös Nussbaumin (2011) jäsennys inhimillisistä toimintamahdollisuuksista. Se tarjoaa välineen tarkastella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta inhimillisen, hyvän ja arvokkaan elämän täyttymistä. Jokaiselle tulisi toteutua muun muassa mahdollisuus aistien, mielikuvituksen ja ajattelun käyttöön, oikeus tunteisiin sekä mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja kokea yhteenkuuluvuutta.
Ikämiesten osallistumisen esteiksi on aikaisemmissa PK Sotun kehittämishankkeissa tunnistettu tiedon ja tarpeisiin vastaavan toiminnan puute sekä huonot liikenneyhteydet, pitkät välimatkat tai muuten korkea kynnys osallistua toimintaan. Varsinais-Suomen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen keräämien tietojen perusteella ikääntyneet pitävät edellä mainittujen lisäksi osallistumisensa esteinä myös esimerkiksi toiminnan hintaa tai kulkemisen kustannuksia, seuran puutetta, oman toimintakyvyn haasteita ja tottumattomuutta. Etenkin harvaan asuttujen maaseutualueiden Velmu-ryhmiin osallistuneet ovat kiitelleet toiminnan jalkautumista heidän asuinalueelleen. He kokevat voivansa saada uudenlaista toimintaa ja virikettä lähelleen silloinkin, kun alueen palvelut ovat vähentyneet esimerkiksi kuntaliitosten ja digitalisaation myötä.
Humanistisen ammattikorkeakoulun Ei-kävijästä osalliseksi -teoksessa muistutetaan, että puhuttaessa osallistumisesta tai osallistumattomuudesta on tärkeää määritellä, mitä sillä ja kulttuurilla kulloinkin tarkoitetaan. Monet kulttuurilaitosten ja -tapahtumien kävijätutkimukset osoittavat, että näiden palvelujen vähäistä käyttöä indikoivat muun muassa miespuolisuus, matala koulutustaso ja laitakaupungilla asuminen. Jos taas ajatellaan, että kulttuuritoimintaan osallistumiseen kuuluu ihmisen koko elämäntapa omaehtoisine harrastuksineen, eivät väestöryhmittäiset erot ole välttämättä yhtä selkeitä. Osallistumattomuus voi myös vaihdella elämäntilanteittain. (Lindholm 2015, 14–31.)
Lopuksi
Hankkeen avulla pyritään lisäämään jalkautuvan työn kautta tavoitettavien ja yksinäisyyttä kokevien ikämiesten hyvinvointia ja osallisuutta kulttuurin keinoin. Samalla kartoitetaan osallistujien kokemuksia kulttuurin hyvinvointivaikutuksista sekä kehitetään kulttuurin hyvinvointivaikutusten arvioinnin menetelmiä ja osallistujien tarpeisiin vastaavia kulttuurihyvinvointipalveluja ja -toimintaa. Keskeistä on selvittää, miten osallistava kulttuurihyvinvointityö voi vähentää eriarvoisuutta, kun kohderyhmänä ovat yksinäisyyttä kokevat ikääntyneet miehet.
Toiminnan arvioinnista ja arviointimenetelmien kehittämisestä vastaa hankkeen neljäs osatoteuttaja, Karelia-ammattikorkeakoulu. Velmut ovat olennaisesti mukana tekemässä arviointia ja tuottamassa tietoa. Kulttuurin merkitystä ikämiesten kokemukselliseen hyvinvointiin ei ole aiemmin arvioitu. Lisäksi vuodenvaihteen tienoilla hankkeeseen valmistuu Metropolia Ammattikorkeakoulusta Maria Korkatin YAMK-opinnäytetyö, jossa kartoitetaan ikämiesten omia käsityksiä kulttuurista ja kulttuurisen osallistumisen esteistä.
Hankkeessa tuotettavaa tietoa voidaan käyttää esteiden poistamiseen esimerkiksi palvelujen suunnittelussa ja kohdentamisessa. Osallisuuden kannalta on olennaista, että ihmisten omat näkemykset otetaan toiminnan lähtökohdaksi. Tietoa kulttuurihyvinvoinnista ja sen vaikutuksista jaetaan toimijaverkostolle sekä pyritään siirtämään Karelia-ammattikorkeakoulun koulutusten käyttöön. Näin hankkeessa luodulla tiedolla on mahdollisuus siirtyä opiskelijoiden, tulevien ammattilaisten, mukana käytännön työhön. Tiedon tarve kulttuurihankkeiden vaikutuksista on tunnistettu valtakunnallisesti (ks. THL 2022).
Artikkelikuva: Mieluisan biisin valintaa jukeboksista Pohjois-Karjalan museo Hilmassa. Vaihtoehtoina on pohjoiskarjalaisia rokkikappaleita. Kuva: Maria Korkatti.
Kirjoittajat:
Anne Airaksinen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu (KM, YTM, väitöskirjatutkija)
Katja Hämäläinen, projektipäällikkö, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry (sosionomi AMK)
Maria Korkatti, kulttuurihyvinvointilähetti, OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri (teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK, sosionomi AMK, kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opiskelija)
Sari Suvanto, kulttuurisihteeri, Joensuun kaupungin kulttuuripalvelut (FM, tapahtumatuottaja)
Kirjoittajat työskentelevät IHKU-hankkeessa.
Lisätietoja ja lähteet:
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 166/2019.
Lindholm, Arto (toim.). 2015. Ei-kävijästä osalliseksi – Osallistuminen, osallistaminen ja osallisuus
kulttuurialalla. 2015. Humanistinen ammattikorkeakoulu.
Luonsinen, Mari. 2023. Tekemiseen ja osallistumiseen liittyvät tekijät ikääntyneiden itsensä mielestä.
Varsinais-Suomen hyvinvointialue: Varsinais-Suomen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hanke.
Suullinen/julkaisematon lähde.
Nussbaum, Martha. 2011. Creating Capabilities: the Human Development Approach. Cambridge: Belknap
Press of Harvard University Press.
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. 2022. Pohjois-Karjalan kulttuurihyvinvointisuunnitelma 2022–2025.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen
parantamiseksi 2020–2023: Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja
2020: 29.
THL Työpaperi 10/2022. Kulttuurihyvinvointi – vaikutusten mittaaminen hyvinvoinnin osoittajana.