Suomessa toimii parisataa ammattimaisesti taidetta tekevää erityistä tukea tarvitsevaa taiteilijaa, joiden töitä näkee gallerioissa ja museoissa harvoin, jos koskaan. Erityisen tuen tarve voi taiteilijalla johtua esimerkiksi kehitysvammasta, autismin kirjosta tai laaja-alaisista oppimisen vaikeuksista. Monet taiteilijat ovat työskennelleet tuetuissa taidestudioissa vuosia, jotkut jopa vuosikymmeniä, omaa taiteellista ilmaisuaan kehittäen. Nykytaidekenttämme olisi moninaisempi, jos saisimme myös erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat paremmin esille taiteen valtavirrassa.
Harva erityistä tukea tarvitseva taiteilija tuntee taiteilijoita taidestudion ulkopuolelta ja harva nykytaiteen ammattilainen tuntee erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden töitä. Tähän on monta syytä, mutta suurin on erillisyys. Erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat jäävät helposti alusta saakka ulkopuolelle. Rinnakkaisten taidemaailmojen yhteenliittäminen on hidas prosessi, jossa tarvitaan jokaista taidealan toimijaa.
Valtakunnallinen Vertaistaiteilijat-hanke (www.vertaistaiteilijat.fi) käynnistyi Aula-työkodissa STEA:n rahoituksella maaliskuussa 2018. Kolmivuotisen hankkeen tehtävänä on edistää erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden toimintamahdollisuuksia taidemaailmassa ja työelämässä. Hankkeen kohderyhmää ovat kaikki Suomessa toimivat erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat. Hankkeessa taiteilijuus määrittyy itsemäärittelyn kautta. Taiteilija siis määrittelee itse, kuuluuko hän hankkeen kohderyhmään.
Heti aluksi kehitettiin vertailumenetelmä, jonka avulla hankkeen toiminnan sisältöjä voitiin suunnata keskeisimpiin ongelmakohtiin. Vertailumenetelmän avulla pystyttiin löytämään ja havainnollistamaan erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden ja muiden taiteilijoiden toimintamahdollisuuksien eroja ja erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden työskentelyn erityispiirteitä, joita tässä tekstissä käsitellään. Vertaillut asiat olivat koulutus, jäsenyydet taiteilijajärjestöissä, apurahat, taiteilijamatrikkelit, näyttelyt, taiteilijaresidenssit, teosmyynti ja toimeentulo.
Vertaistaiteilijat-hanke käynnisti vuonna 2019 Muotokuvakioski-pilotin. Verkon muotokuvapalvelusta voi tilata muotokuvan erityistä tukea tarvitsevalta taiteilijalta. Muotokuvakioskin kautta toteutettiin myös presidentti Tarja Halosen muotokuva Kulttuuria kaikille -palvelun tilauksesta, teoksen maalasi helsinkiläinen taiteilija Juhani Rusanen.
Verkostot eivät pääse rakentumaan
Koulutuksen osalta erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat ovat selvästi heikommassa asemassa kuin muut taiteilijat. Taidemaailmojen eriytyminen alkaa erityistä tukea tarvitsevan henkilön kohdalla viimeistään tässä. Erityistä tukea tarvitseville on mahdollisuuksia taideopintoihin vain parilla paikkakunnalla, eivätkä koulut ole samoja, joissa muut taiteilijat opiskelevat.
Lahden Kaarisillassa ja Jyväskylän Spesiassa järjestetään kuva-alan perustutkintokoulutusta. Vain osalla erityistä tukea tarvitsevista taiteilijoista on takanaan taideopintoja. Monet ovat hankkineet vastaavat taidot työskentelemällä taidestudiossa eri alojen ammattitaiteilijoiden opissa. Erityistä tukea tarvitsevilla taiteilijoilla ei myöskään ole mahdollisuuksia jatkokoulutukseen.
Taidestudiot ovat kuntien rahoittamaa vammaisten päiväaikaista toimintaa, jossa erityistä tukea tarvitsevat henkilöt saavat taiteelliseen työskentelyyn tarvitsemaansa tukea. Taidestudiot tarjoavat myös muille taiteilijoille työskentelymahdollisuuksia taideohjaajina. Tätä kautta tieto erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden osaamisesta ja tilanteesta siirtyy taiteilijoiden mukana myös perinteisen taidekentän puolelle.
Esteitä riittää
Taiteilijajärjestöjen jäsenyyksiä on hankkeessa kartoitettu kyselemällä taiteilijoilta itseltään, taideohjaajilta ja suoraan järjestöistä. Hankkeessa kerättyjen tietojen mukaan valtakunnallisiin taiteilijajärjestöihin ei kuulu erityistä tukea tarvitsevia taiteilijoita. Alueellisissa taiteilijaseuroissa jäsenyyksiä on jonkin verran niillä paikkakunnilla, joilla taidestudiotoiminta on jatkunut pitkään.
Taiteilijajärjestöjen jäsenyyskriteerit ovat moninaisia, mutta niitä yhdistää näkemys koulutuksen kautta syntyvästä ammattilaisuudesta. Poikkeuksiakin on, mutta käytännössä tämä kuitenkin vaikeuttaa erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden mahdollisuutta päästä jäseneksi järjestöön, verkostoitua, saada tietoa tai saada töitä esille matrikkeleissa.
Kun Kettukin taiteilijamatrikkeli (www.kettukintaiteilijamatrikkeli.fi) avattiin joulukuussa 2019, pääsivät erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat ensi kertaa mukaan taiteilijamatrikkeliin. Vertaistaiteilijat-hanke oli mukana matrikkelin suunnittelussa ja toteutuksessa.
Hankkeen tiedossa ei ole, että erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat olisivat saaneet henkilökohtaisia työskentelyapurahoja. Jo apurahan hakuvaiheessa voi olla paljon esteitä. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomuus tai heikot tietotekniset taidot voivat riittävän tuen puuttuessa estää hakemisen. Muodollisen pätevyyden puute ja sijoittuminen perinteisen taidemaailman verkostojen ulkopuolelle vaikeuttavat hakemuksen etenemistä valintaprosessissa.
Parin viime vuoden aikana varovaisia toiveita ovat herättäneet Taiteen edistämiskeskuksen vammaisyhteisöjen kulttuuritoimintaan ja kulttuurin saavutettavuuden edistämiseen jaettavan avustuksen osittainen kohdentuminen erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden omiin projekteihin. Hakijoina ovat toimineet taustaorganisaatiot ja Vertaistaiteilijat-hanke, jotka ovat hallinnoineet saatuja apurahoja taiteilijan puolesta. Keskusteluissa on noussut esiin tarve testata vammaisten taiteilijoiden erillistä apurahahakua, jonka yhteydessä myös vertaisarvioinnin mahdollisuutta olisi hyvä selvittää.
Taide yhdistää
Näyttelyiden osalta viime vuosien kehitys on ollut rohkaiseva. Erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat ovat olleet mukana useammassa laajassa nykytaiteen katselmuksessa muiden taiteilijoiden rinnalla. Mikä olisikaan luontevampi paikka taidemaailmojen kohtaamiselle? Erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden teokset eivät tarvitse tukea tullakseen nähdyksi taiteena. Keskeistä on ollut kuraattoreiden panos, nyt yhä useampi kuraattori näkee taiteen moninaisuuden lisäävän kokonaisuuden kiinnostavuutta. Kuitenkin tilanne on edelleen se, että suurin osa erityistä tukea tarvitsevista taiteilijoista voi esittää töitään vain oman taidestudionsa yhteydessä. Tällöin teokset jäävät laajemman yleisön ulottumattomiin. Tässä suomalainen taidemuseokenttä voisi aktivoitua. Olisiko aika laajentaa taiteilijakäsitystä inklusiivisemmaksi?
Erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden mahdollisuudet päästä taiteilijaresidensseihin ovat vähäiset. Vaikka tilaisuus tarjoutuisi, nousee esteeksi avustajan kustannukset, sillä niille ei löydy rahoittajaa. Tietojemme mukaan yksikään suomalainen erityistä tukea tarvitseva taiteilija ei ollut työskennellyt taiteilijaresidenssissä.
Vertaistaiteilijat-hanke toteutti Villiintynyt akvaario -nimisen pop-up-taiteilijaresidenssin galleria Art Kaarisillassa, Helsingin Sanomatalossa. Residenssissä kaksi erityistä tukea tarvitsevaa taiteilijaa työskenteli yhdessä kahden muun taiteilijan kanssa viikon ajan tilapäisen julkisen taiteen kysymysten parissa. Hanke haki Koneen säätiön Saaren kartanon residenssin erityistä tukea tarvitsevia taiteilijoiden käyttöön ohjaajineen ja avustajineen keväälle 2020, mutta koronapandemian vuoksi jakso siirrettiin ensi vuodelle. Hanke toteutti yhdessä Kettuki ry:n kanssa Pohjoismaisen Kulttuurirahaston rahoittamana myös kansainvälisen taiteilijaresidenssipilotin, jossa ehdittiin ennen koronasulkua toteuttaa ruotsalaisen taiteilijan työskentelyjakso Suomessa. Suomalaisen taiteilijan työskentelyjakso Islannissa on pandemiatilanteen vuoksi jäissä, mutta työ tulee jatkumaan.
Taide on työtä
Suurimmalla osalla erityistä tukea tarvitsevista taiteilijoista toimeentulo muodostuu eläkkeen ympärille. Jos taiteilija saa muitakin tukia, muodostaa se haasteen epäsäännöllisellä taiteellisella työskentelyllä saatavalle tulolle. Jos tuloja on ”liikaa”, ne voivat vaikuttaa tukiin ja pahimmassa tapauksessa jopa katkaista ne. Tämän vuokksi taiteilijoiden ohjaajilta ja läheisiltä vaaditaan tarkkuutta taiteilijan talouden seurannassa.
Erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat ovat erittäin pienituloisia ja siitä näkökulmasta omasta työstä saatava pienikin tulo on merkittävä. Olisi tärkeää, että tulevassa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa pystyttäisiin kehittämään toimeentulomalli, jossa pienet ja epäsäännölliset tulot eivät enää vaikuttaisi heikentävästi eläkeläisten tukipäätöksiin, vaan että ne olisivat aina positiivinen tulonlisä myös ansaitsijalleen.
Taidemaailmassa pidetään itsestään selvänä, että taiteilijalla on oikeus teoksiinsa, ja että teosmyynnistä saatava raha kuuluu taiteilijalle, pois lukien mahdolliset provisiot. Erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden kohdalla näin ei ole. Taiteilija voi saada tai olla saamatta 0–100 % teosmyyntituloista. On ymmärrettävää, että välittäjätaho ottaa myynnistä provision, mutta välityskorvauksen tulee olla taiteilijan näkökulmasta kohtuullinen. Taidestudioiden yhteydessä tapahtuvaan teosmyyntiin tarvitaan yhtenäiset kansalliset ohjeet ja suositukset. Tilanteita, joissa taiteilijan työ myydään taiteilijan saamatta siitä euroakaan, ei saisi enää tulla. Siitäkin yksi yhteinen taidemaailma voisi pitää huolen.
Kirjoittaja: Katriina Rosavaara on kuvataiteilija (KuM, TaM), joka toimii Vertaistaiteilijat-hankkeen (2018–2020) projektipäällikkönä.