Vankila on hyvin erityinen ympäristö teatterin tekemisen paikaksi. Se herättää eettisiä kysymyksiä esimerkiksi ryhmän vuorovaikutuksesta, valtasuhteista, ohjaajan positiosta vankilainstituutiossa ja taiteellisen materiaalin omistajuudesta. Pohdimme näitä kysymyksiä Turun vankilassa toteuttamamme teatteriprojektin kautta.

 

Toteutimme helmi-toukokuussa 2018 Turun suljetussa vankilassa, Saramäen kaupunginosassa, teatteriprojektin osana ArtsEqual -tutkimushanketta. Hanke keskittyy taiteen tasa-arvoiseen saavutettavuuteen yhteiskunnassa sekä taiteen ja hyvinvoinnin suhteisiin (www.artsequal.fi). Annukka Valo toimi ohjaajana ja tutkimusassistenttina, Anu Koskinen tutkijana, ohjausassistenttina ja esiintyjänä. Projekti sijoittui pian vapautuvien osastolle. Esiintyvään ryhmään kuului neljä tuomiotaan suorittavaa miestä, osaston ohjaaja, vartija sekä vankilan musiikinohjaaja. Työskentelyn seurauksena syntyi tunnin pituinen esitys Päivästä voisi tulla rikas. Se esitettiin henkilökunnalle ja kutsuvieraille vuoden 2018 toukokuussa kolme kertaa. Projekti ja esitys saivat kiittävää palautetta sekä vankilan sisä- että ulkopuolelta.

 

Työtapa ja etiikka

Pohdimme kevätkauden aikana paljon eettisiä kysymyksiä, jotka liittyivät projektin eri vaiheisiin ja osa-alueisiin. Monet kiinnostavimmista eettisistä kysymyksistä nousivat esiin taiteellisen työtapamme, devisingin, myötä. Nämä kysymykset liittyivät esimerkiksi ryhmän vuorovaikutuksen laatuun, valtasuhteisiin, ohjaajan positioon vankilainstituutiossa ja taiteellisen materiaalin (tarina, tekstit, laulut jne.) omistajuuteen ja tekijänoikeuksiin. Devising on kattokäsite sellaisille esityksen tekemisen tavoille, joissa ei lähdetä liikkeelle valmiista käsikirjoituksesta. Sen sijaan lähtöpisteenä voi olla jokin yleisempi aihe, havainto, kysymys tai vaikka maisema tai laulunpätkä. Esitys syntyy ryhmän yhteistyönä, yhdessä kirjoittaen, improvisoiden, kokeillen ja keskustellen. Täsmällisemmät työtavat ja työnjaot vaihtelevat, samoin se, miten demokraattisesti päätökset tehdään.

Annukka on aikaisemminkin käyttänyt vankilaryhmien kanssa devising-työtapaa. Sen ehdoton etu on siinä, että ryhmäläiset saavat vaikuttaa huomattavissa määrin esityksen sisältöihin ja lopputulokseen.  Devising-työtapa korostaa ajatusta, että kaikilla ryhmän jäsenillä on ajatuksia, kysymyksiä ja kokemuksia, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi ja näkyväksi esityksen muodossa. Työtapa kunnioittaa osallistujia ja sitouttaa ryhmäläisiä prosessiin ja lopputulokseen, joka on kulloisenkin ryhmän, siihen kuuluvien yksilöiden ja prosessin näköinen. Työskentelyä ei Päivästä voisi tulla rikas –prosessin yhteydessä myöskään ohjailtu tai suunnattu esimerkiksi aihelähtöisesti, vaan esityksen aihe nousi ryhmän tuottamasta materiaalista. Aiheeksi tislautui identiteetti, erityisesti taiteen merkitys identiteetin rakentajana ja identiteetin mahdollinen muutos vankila-aikana.

Prosessissa mukana olleet vangit kiittivät jälkeenpäin sitä, että tällaisella työtavalla esityksestä tuli ”oikeasti heidän tekemänsä”. Prosessia kuvattiin ”demokraattiseksi kaikin puolin”, ja sellaisen todettiin olevan ”erikoista vankilassa”. Projektissa mukana olleet ja sitä seuranneet työntekijät sekä ulkopuolelta tulleet katsojat arvostivat vankien rohkeutta tuottaa itse esityksen materiaalia. Myös henkilökunnan ja vankien yhteistyö sujui hyvin. Yksi osallistuja kuvasi projektin lähentäneen vankien ja henkilökunnan välejä uudella tavalla.

 

Devisingin haasteita vankilassa

Vankilateatteriprosessissa on hyvin tavallista, että osallistujilla ei ole aiempaa kokemusta teatterin tekemisestä. He ottavat henkilökohtaisen ja sosiaalisen riskin lähtiessään vankilaympäristössä mukaan itselleen uuteen ja jännittävään toimintaan, sillä se synnyttää helposti epäonnistumisen pelkoa. Ohjaajan valta ja vastuu korostuvat, kun hän työskentelee ryhmän kanssa, jolla ei ole aiempaa kokemusta teatterin tekemisestä. Vaikka ohjaaja ei käyttäisi valtaansa valitsemalla esitykselle käsikirjoitusta tai määrittelemällä sen aihetta, hän tuo kuitenkin mukanaan esityksen tekemisen työtavat.

Devising sisältää sellaisia haasteita, joihin ei valmista tekstiä harjoiteltaessa törmätä. Ohjaajalla on merkittävästi enemmän tietoa esitysten tekemisestä kuin osallistujilla. Koska työtapa ei ole suoraviivainen ja tiukka konsepti, sitä on myös vaikea etukäteen kuvata niin havainnollisesti, että ryhmä tuntisi ymmärtävänsä tarkasti, mitä on tapahtumassa. Tämä epäsymmetrinen asetelma näkyi Turun vankilaprojektissa esimerkiksi siinä, että kertomansa mukaan ryhmä ei kirjoitustehtävän tai improvisaation alkaessa aina hahmottanut harjoitteen olevan potentiaalisesti esityksen materiaalin keruuta. Ryhmän saattoi myös toisinaan olla vaikeaa kommentoida luotua materiaalia. Devising-työtapa saattaa vaikuttaa turvattomalta ja yhdessä tuotettu materiaali hajanaiselta, kunnes esitys alkaa ohjaajan käsissä löytää muotoaan ja työstettyä materiaalia aletaan lyödä lukkoon ja toistaa.

Omat haasteensa prosessiin tuo ympäröivä vankilainstituutio. Vangit tulevat varmasti miettineeksi sekä sitä, millaisista aiheista he voivat ja rohkenevat kirjoittaa, että sitä, mitä he haluavat tai kehtaavat yleisön edessä esittää. Usein tätä pohdintaa aiheuttavat vähemmän vankilan ulkopuoliset katsojat ja enemmän katsomaan tulevat vartijat. Näin oli myös meidän projektissamme. Koska materiaalin valikointi ja dramaturgian suunnittelu sen pohjalta on vaativa tehtävä ja vangit voivat kokea osallistumisen hankalaksi, ohjaajalla on myös siinä työvaiheessa paljon valtaa. Turun vankilan projektissa kokonaisdramaturgiaa rakentamassa oli meidän lisäksemme yksi vangeista. Toisaalta vangeilla oli toki veto-oikeus valittuihin asioihin ja niistä kasattuun kokonaisuuteen. Ketään ei painostettu esittämään mitään, mitä hän ei halunnut esittää. Näiden reunaehtojen puitteissa toimimme Turussakin. Kaikki ehdottamamme ei jäänyt lopulliseen dramaturgiaan.

 

Merkityksellinen luottamus

On ensiarvoisen tärkeää, että ohjaajan ja muun työryhmän välille syntyy luottamuksellinen suhde. Luottamus edellyttää koko ryhmän jäsenten välistä tasavertaisuutta ja kunnioitusta. Usein luottamus syntyy sitä helpommin, mitä pienempi ryhmä on. Luottamuksen syntymistä voi edesauttaa myös yhteisten sääntöjen luominen ryhmään. Pyrimme luomaan työskentelylle mahdollisimman selkeät raamit, päämäärät ja aikataulut.

Turussa työryhmän jäsenet kommentoivat meille, että luottamusta oli herättänyt tapamme heittäytyä teatterin tekemiseen ja olla osoittamatta kiinnostusta rikoksiin, joista vangit oli tuomittu. Toisaalta haastavista tai epäselvistä tilanteista avoimesti keskusteleminen lujittaa kokemuksemme mukaan koko työryhmän välistä luottamusta. Turun vankilan prosessin alussa teimme myös osallistujien kanssa kirjalliset sopimukset tutkimusluvista ja tekijänoikeuksista sekä kuvien, joista osallistujan voi tunnistaa, ja nimien julkisesta käytöstä.

Koska devisingin myötä syntyy paljon itse tuotettua materiaalia, selkeyttää kirjallinen sopimus myös sellaisia teatteriprosesseja, joihin ei liity tutkimusta.

Vankila on hyvin erityinen ympäristö teatterin tekemisen paikaksi. Samantyyppisiä asetelmia voi syntyä myös muiden kokemattomien harrastajaryhmien kanssa työskennellessä, varsinkin jos osallistujissa on haavoittuvassa asemassa olevien ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Ohjaajan on tärkeää olla tietoinen niistä, hyväksyä oma vastuu- ja valta-asemansa sekä arvioida toimintaansa tietoisesti ja tarvittaessa myös kriittisesti.

 

Kirjoittajat: Anu Koskinen & Annukka Valo

Anu Koskinen on TeT, näyttelijä, tutkija ja opettaja. Viime vuosina hän on tutkinut ArtsEqual -hankkeessa vankilateatterin tekemisprosessia sekä Taideyliopiston yleisökontaktikurssin opetusta. Hänen seuraava projektinsa on tutkia haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien – kuten vankien – kanssa tehtävän yhteisöllisen taiteen pedagogiikkaa.

Annukka Valo on TeM, teatteripedagogi ja ohjaaja. Hän on ohjannut vankiloissa vuodesta 2013 ryhmämuotoisia esityksiä, vuorovaikutustyöpajoja sekä forum-teatteria vangeille ja vankilan henkilökunnalle. Valo on toiminut muun muassa Hämeenlinnan, Turun, Vantaan ja Vilppulan vankiloissa. Hän on tehnyt teatterityötä myös esimerkiksi pakolaisleirin asukkaiden kanssa Palestiinassa ja parhaillaan mielenterveystoipujien kanssa Taiteen Sulattamossa.

 

Tämä artikkeli on tuotettu osana Suomen akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Artsequal -hanketta (Nro 314223/2017)

 

Projektista mediassa:

Lukkari, Mari. Huutoja kiven sisästä: Teatteri avaa vankilan muurit. Yle Areena

https://areena.yle.fi/1-4524344

Pernu, Ilkka. 2018. Lavastetut rikolliset. Issue X -lehti. 11/2018

Pyrhönen, Kari. “Minulla on hyvä koti, haluan rikoskierteeni poikki”. MTV

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/minulla-on-hyva-koti-haluan-rikoskierteeni-poikki-21-vuotias-rami-kuntoutuu-vankilassa-teatterin-avulla/6881426