Seuraavassa jutussa yliopistotutkija ja työyhteisövalmentaja Satu-Mari Jansson haastattelee Italiassa työskentelevää business coaching -työtä tekevää Anja Puntaria. Miten eettisyys näyttäytyy coaching-työtä tekevän työssä?

 

Voitko esitellä itsesi ja yrityksesi?

Nimeni on Anja Puntari. Koulutukseltani olen kuvataiteilija ja aiemmin toimin vapaana taiteilijana. Nykyään olen osakkaana italialaisessa business coaching -yrityksessä nimeltä SCOA – The School of Coaching. SCOA on Italian vanhimpia business coaching -yrityksiä, se perustettiin vuonna 2002. Ostimme sen vuonna 2013. Tällä hetkellä yrityksessä on kymmenen partneria, jotka toimivat business coacheina. Osakkaiden lisäksi meillä on kymmenen muuta coachia töissä. Yrityksemme valmentaa työyhteisöjä, ihmisiä ja yrityksiä kehittymään. Autamme ihmisiä muuttamaan toimintamalleja, ymmärtämään miten käytöksen avulla voi vaikuttaa työpaikan ihmissuhdedynamiikkaan ja miten sitä kautta voi saada aikaan parempia tuloksia.

Teemme paljon töitä sellaisten yritysten kanssa, joiden toiminta ja tekeminen on niin sanottua aivotyötä, eli ihmisten työn keskiössä ovat ajattelu ja luova toiminta. Monissa yrityksissä kyky tehdä töitä muiden kanssa, kyky jäsentää tietoa ja kyky olla luovassa suhteessa työhön ja muihin ihmisiin on yhä tärkeämpää. Tähän liittyy tärkeänä komponenttina myös tunnemaailma, sillä tunteet ovat tärkeä osa työn kokonaisuutta, sosiaalista tekemistä. Tunteet ohjaavat ihmisten tekemistä. Tunteet toimivat voimana viedä asioita eteenpäin. Autamme ihmisiä hahmottamaan oman tunnemaailman, miten sitä voi omalla toiminnalla muokata ja miten toimia rakentavasti ja toimintakykyisesti.

 

Mitä tyypillisimmin teet työssäsi?

Roolini on monimuotoinen, sillä toimin yrityksessä kolmessa eri roolissa:

1)    Päätyöni on yksittäisten ihmisten ja ryhmien valmentaminen.

2)    Toimin partnerina ja silloin olen yrittäjä, eli fokusoin siihen, miten viemme yritystä eteenpäin strategisesti, millaisia asiakassuhteita rakennamme ja mikä on meidän visiomme.

3)    Vastaan yrityksemme kommunikaatiopuolesta ja johdan sisällöntuottajiemme ryhmää.

 

Miten taiteilijuus näkyy työssäsi?

Taustani on nykytaiteessa ja kuratoinnissa, ja se näkyy toiminnassani monella eri tavalla. Siirtyessämme uusiin tiloihin viisi vuotta sitten muutimme samalla toimintamalliamme. Aiemmat tilamme edustivat vanhaa aikaa; johtajalla oli oma huone ja coacheilla oli yhteiset huoneet, joita he käyttivät vuorotellen. Kyselin silloin työporukaltamme, mikä on meille tärkeää ja millaisista väreistä pidämme. Suunnittelimme uudet tilat niin, ettei kellään ole omaa huonetta. Nyt jokaisella huoneella on oma funktionsa, meillä on esimerkiksi luovuutta auttava tila, meditaatiohuone ja ryhmätyöskentelyä auttava tila. Suhtauduin tähän vähän niin kuin taideteoksiin näyttelytilassa. Huonekalujen sijoittamista tilaan mietin suhteessa siihen, millainen vuoropuhelu niiden ja ihmisten välille syntyy. Myös värit vaikuttavat ihmisten toimintaan. Minusta kaiken pitää olla kaunista. Ajattelen, että ihmiset tekevät paremmin töitä, jos he toimivat kauniissa eikä vain funktionaalisessa tilassa.

Yritän työssäni yhdistää eri konteksteja, taidetta ja yritysmaailmaa. Ensi viikolla meillä on vuosittainen coaching-koulun alumnitapaaminen, jonne kutsumme kaikki entiset kurssilaisemme. Tapahtumalla on aina joku teema. Viime vuonna se oli “happening”, tänä vuonna se on ”rooli”. Luomme toimistoomme näyttelytilan, jonka eri huoneissa käsitellään rooliteemaa sekä visuaalisten installaatioiden että kahden näyttelijän interaktiivisen toiminnan avulla. Näyttelijöiden avulla teatterin keinoin osallistujat voivat reflektoida omaa työrooliaan: miten se ilmenee, mikä siinä on oleellista ja miltä se tuntuu.

Taiteilijuus näkyy monella tavalla työssäni. Koska olen työskennellyt jo monta vuotta taiteen maailmassa, minulla on uskallusta ja osaamista tehdä asioita toisella tavalla. Ehdotan asioita, jotka eivät ole konventionaalisia, ja usein tämä auttaa meitä viemään toimintaamme uuteen suuntaan. Taiteilijuuteni ei ole taiteen maailmassa, vaan se toteutuu yrityskontekstissa.

 

Kertoisitko flowknow®-menetelmästänne?

Flowknow® on sekä yksilöiden että ryhmien valmentamiseen kehitetty business coaching -metodi ja -työkalu. Oleellista metodissa on visuaalisuus. Työkalupakkiin kuuluu kaksi korttipakkaa, kompetenssikorttipakka ja tunnekorttipakka, sekä kolme oheiskirjaa: kompetenssisanakirja, tunnesanakirja ja taideteoskatalogi. Kompetenssikortit on tehty yhteistyössä napolilaisen valokuvaaja Teresa Capasson kanssa. Tunnekorttien kuvittamiseen osallistui 11 nykytaiteilijaa monesta eri maasta. Argentiinalainen kuraattori ja taidehistorioitsija Gabriela Galati rakensi kanssamme kokonaisuutta, ja hän kirjoitti mukaan valituista teoksista kriittisen artikkelin. Lanseerasimme työkalupakin virallisesti Venetsian Biennalessa syksyllä 2017. Paikalla oli noin 80 HR-johtajaa eri yrityksistä ja toteutimme heidän kanssaan puolen päivän työpajan aiheesta ”Sento dunque Posso” (suom. tunnen eli pystyn). Biennalen teokset toimivat työpajan “triggereinä”. Tätä formaattia toteutamme välillä. Viemme asiakkaitamme taidegalleriaan ja teemme coaching-sessioita taiteellisessa ympäristössä. Hyödynnämme taidetta, eli ihmiset tutkivat taideteosten kautta omaa tunnemaailmaansa: olen tämän teoksen äärellä, mitä minä tunnen? Tunteet tulevat teoksesta ja niitä on silloin helpompi käsitellä. Parhaillaan teemme suomenkielistä versiota flowknow®- menetelmästä.

 

 

Miten etiikka liittyy työhösi?

Yrityksemme on sitoutunut EMCCn (European Mentoring and Counching Council) eettiseen toimintamalliin. Järjestön toiminta-ajatuksena on kehittää eurooppalaista mentorointia ja coachingia, luoda yhteiset eettiset normit ja löytää parhaat käytännöt yhtenäisen laatutason varmistamiseksi. Toiminnassamme seuraamme EMCCn eettistä mallia, jonka mukaan esimerkiksi coachin on toimittava asiakkaan parhaan hyödyn mukaisesti. Coaching-sessiot ovat yksityisiä, eikä meillä ole oikeutta antaa eteenpäin tietoa siitä, mitä niissä ilmenee. Meidän on hyvin selkeästi kerrottava asiakkaalle mitä coaching on, miten se tapahtuu ja missä tilanteissa se ei ole oikea ratkaisu asiakkaan tarpeeseen.

 

Millaisia eettisiä pohdintoja työsi herättää sinussa?

Me coachit yritämme auttaa ihmisiä ja työyhteisöjä. Se on työssäni kannattava voima, tunne siitä, että on oikeasti hyödyllinen toiselle. Etiikka kytkeytyy siihen, että coachaus on hyödyllistä ja hyvää, eikä aiheuta harmia. Ne keinot, jotka minulla ovat käytössäni, eli business-coaching ja taiteellinen ajattelu, ovat vahvoja instrumentteja. Kuvaa ja taideteosta käyttämällä pääsee nopeasti syvälle ihmiseen ja hänen tunnemaailmaansa. Siinä on samalla eettinen puoli. Ei saa avata sellaisia ovia, joita asianosainen ei tarvittaessa osaa sulkea. Ihminen pystyy kohtaamaan vain tietyn määrän uusia haasteita kerrallaan. Coach vie pois mukavuusalueelta, auttaa kasvamaan sekä olemaan vähän enemmän kuin mitä asiakas on normaalissa tilassa ja työssä. Harppaus ei saa kuitenkaan olla liian suuri. Siksi on aina kysyttävä itseltään: Kuinka pitkälle voin viedä tätä asiaa niin, että se on hyödyllistä toiselle? Missä vaiheessa tämä muuttuu toiselle liian vaaralliseksi?

 

Tuleeko mieleen joku käytännön työtilanne, joka on haastanut sinua eettisesti? Ja miten olet ratkaissut tämän?

Business coachin työhön liittyy myös toinen eettinen dilemma. Teemme töitä yritysten, emme yksityishenkilöiden kanssa, vaikka “loppukäyttäjä” onkin yksilö. Se josta coaching yleensä lähtee liikkeelle, on HR-puoli. Heillä on joku näkemys tarpeesta johon coaching voisi olla ratkaisu. Coachaukseen osallistuvilla on oma ajatuksensa siitä, mihin suuntaan heidän pitäisi kehittyä, eikä se aina ole sama suunta, kuin HR:llä tai esimiehellä. Kysymys on siis siitä, tulisiko minun coachina myötäillä asiakasta eli yritystä vai loppukäyttäjää eli coachattavaa. Dilemman ratkaisu on löytää win-win for all. Tätä työtä ei mitenkään voi tehdä niin, että menee vastoin coachattavaa ja hänen tahtoaan, mutta samaan aikaan ei voi olla huomioimatta maksavaa osapuolta ja heidän kiinnostustaan.

 

Mitä olet oppinut viime aikoina, mikä innostaa juuri nyt?

Coachauksen lisäksi minusta on tullut fasilitaattori. Osaan fasilitoida dialogia ihmisten välillä. Fasilitointiin liittyy ryhmän tunnetilojen käsittely rakentavalla tavalla. Vaikeita tunteita huomioidaan ja käytetään hyväksi rakentavalla tavalla. Vetäjänä mietin, miten toimin ryhmässä. Millä äänensävyllä puhun ihmisille, miten suhtaudun ihmisiin, miten ruumiinkieleni vaikuttaa sosiaaliseen kontekstiin ja miten annan muille puheenvuoroja ja tilaa? Mikä on oma roolini prosessissa?

Teen sekä henkilökohtaista coachingia että ryhmä- ja tiimi-coachingia. Pidän kovasti jälkimmäisestä. Ryhmässä näkee, miten ihmisten välillä energia alkaa liikkua, ja miten he löytävät toisensa prosessin aikana. Se on todella innostavaa! Siitä tulee kiitollinen olo, kun saa prosessin päätökseen. On ihanaa, että voin tehdä näin tärkeää työtä. Ihmisten elämänlaatu paranee työpaikalla, siitä tulee mahtava tunne. Sen lisäksi, että työtä voi tehdä tehokkaasti, siihen liittyy aikanaan myös ihmisenä kasvamisen prosessi. Näen työssäni, kun ihmiset löytävät uskomattomia voimavaroja itsestään ja toisistaan. Se on uskomattoman hieno prosessi ja olen onnellinen, että saan olla osa tuota oivaltamisen matkaa.

 

Kirjoittaja: Satu-Mari Jansson, tutkija (Taideyliopiston CERADA), työyhteisövalmentaja ja työyhteisöteatterin tekijä (TheatreWorks)