Tällä hetkellä käynnissä oleva taidelaitosten valtionosuusjärjestelmän (vos) uudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) palvelujen uudistaminen asettavat orkesterit osana maakuntien kulttuurielämää uudelleen tarkasteltaviksi. Vos-uudistus tulee näkymään siinä, millaiseksi orkesterien kenttä rakenteeltaan ja rahoitukseltaan muuttuu – vai muuttuuko juuri lainkaan.
Onko sote-uudistuksella mitään väliä orkestereille?
Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten sekä kulttuuristen perusoikeuksien (esim. Lehikoinen & Rautiainen 2016) nimissä taide ja kulttuuri pyritään juurruttamaan osaksi sosiaali- ja terveysalojen toimintaa esimerkiksi sairaaloissa ja hoitokodeissa. Sote-uudistuksen yhteydessä eri taiteenalan organisaatioille on ehdotettu uudenlaisia toimintamuotoja kulttuurin ja hyvinvoinnin edistämiseksi taiteen saavutettavuuden keinoin.
Tässä tutkimusavauksessa tarkastelen kolmen vos-orkesterin – Oulu Sinfonian, Joensuun kaupunginorkesterin ja Porin kaupunginorkesterin – ohjelmistoja vuosilta 2013–2017 edellä mainittujen uudistusten valossa. Mitä voimme sanoa saavutettavuudesta näiden orkesterien ohjelmistojen perusteella?
Mistä vos-uudistuksessa keskustellaan?
Kaikkiaan kulttuuri-instituutiot kohtaavat nykyisin muutospaineita ja kritiikkiä useastakin suunnasta. Paremman saavutettavuuden lisäksi niistä halutaan joustavampia ja yleisön moninaisuuden paremmin huomioivia. Säveltäjä Lauri Supponen on ehdottanut oopperainstituution räjäyttämistä, sillä ”tulevaisuuden ooppera ei ole talo”¹. Tällaiset näkemykset voi nähdä samansuuntaisina sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa. Saavutettavuudella kulttuuri-instituutioiden toiminnassa viitataan tyypillisesti siihen, että kulttuuri-instituution tilat olisivat esteettömät ja ohjelmisto puhuttelevaa kaikille halukkaille. Mikäli tämä ei toteudu, ohjelmistoa olisi vietävä fyysisen konserttitalon ulkopuolelle, jota voisi luonnehtia laitoksen ulkopuolelle suuntautumiseksi, outreach (Kawashima 2006). Toiminta voidaan kohdentaa ryhmiin, jotka osallistuvat kaikkein epätodennäköisimmin kulttuuritilaisuuksiin, kuten ihmisille hoitolaitoksissa.
Vos-uudistuksesta käydyssä julkisessa keskustelussa saavutettavuuden parantaminen ja tasa-arvo taiteeseen ja kulttuuriin osallistumisessa näyttäytyvät yleisesti hyväksyttyinä tavoitteina. Saavutettavuuden parantaminen on myös yksi kriteereistä, joka on näkynyt OKM:n vos-laitoksille luomissa laadullisen mittarin luonnoksissa. Samaan aikaan orkesterien yleisöselvityksistä ilmenee, kuinka konsertit tavoittavat edelleen eniten yli 70-vuotiaat, korkeasti koulutetut naiset (Partanen, Ahomäki & Müller 2015) – tämän on osoittanut usea kuntien kulttuuripalveluista tehty selvitys aiemminkin. Konserttiin voitaisiin lähteä, jos ne tuotaisiin ”lähemmäksi tavallista kansaa” tai ”jos se ei olisi niin hienoa musiikkia” (Partanen & Ahomäki 2015). Klassista musiikkia leimaa edelleen maine elitistisenä ja vaikeana taiteenlajina. Orkesterien toivottiin lisäksi jalkautuvan konserttisalin ulkopuolelle esimerkiksi kaduille tai kauppakeskuksiin.
Kapellimestari Riku Niemen mukaan orkesterikentän musiikillinen sisältö näyttäytyisi klassisen musiikin standardiohjelmistoa laajempana, kun valtionosuustuen saajien joukossa olisi musiikinlajit monialaisemmin edustettuina. Tällä hetkellä suurin osa vos-tukea saavista orkestereista soittaa pääasiassa teoksia, jotka voi laskea osaksi klassisen musiikin kaanonia: vähemmistössä on vuoden 2000 jälkeen sävelletty musiikki, ja sitäkin harvempi teos on naisen säveltämä. Nähdäkseni saavutettavuuden edistäminen voisi tarkoittaa muutoksia orkesterikentälle myös sisällöllisesti, mikäli se nähdään esimerkiksi ohjelmiston monipuolistamisena useammalle kohderyhmälle houkuttelevaksi.
Mitä orkesterit tekevät saavutettavuuden edistämiseksi?
Kun tarkastelee aiemmin mainittujen orkesterien ohjelmistoja, voi niiden nähdä reagoineen kävijätutkimuksissa ilmi käyneisiin yleisötoiveisiin. Mitä lähemmäs tarkastelussa tultiin vuotta 2017, sitä enemmän monipuolistuivat sekä ohjelmistot että konserttitilat: Porin kaupunginorkesteri esimerkiksi järjesti Senioriviikon konserttisarjan eri palvelu- ja kuntoutuskeskuksissa (2017); Joensuun kaupunginorkesterilla on vuodesta 2013 alkaen ollut ”pre-concert”-tilaisuuksia aulatilassa ennen konserttia, joissa illan esiintyjät keskustelevat konsertin ohjelmasta yleisön kanssa; Oulu Sinfonia on vuodesta 2016 alkaen tehnyt Jalkautumiskiertueita, joissa orkesterin jouset ja puhaltajat kiertävät soittamassa ympäri kaupunkia. Ohjelmistot monipuolistuivat musiikilliselta repertuaariltaan erityisesti Joensuun kaupunginorkesterin ja Oulu Sinfonian kohdalla, joiden ohjelmistoissa kevyen musiikin teokset – elokuva-, pop- tai rytmimusiikki – lisääntyivät. Tämän perusteella ei välttämättä voi vielä päätellä orkesterien edistäneen nimenomaan saavutettavuuttaan, vaan ylipäätään osoitukseksi niiden halukkuudesta laajentaa taiteellista repertuaariaan ja yhteistyötä yli musiikillisten genrerajojen – ja kenties rakentaa imagoaan monialaisina musiikkitoimijoina.
Tulevaisuuden orkesterit
Sen lisäksi, että tutkimuksen saralla voidaan tarkastella orkesterien saavutettavuuden lisääntymistä ja linkittymistä sote-alalle kehityskohteena, on mielestäni syytä tarkastella orkesterien toiminnan muutosta kulttuuri-instituutioina. On esimerkiksi vaikea sanoa, miten paljon edellä mainittu kehityskulku orkesterien toiminnan monipuolistumisesta kertoo orkesterien reagoineen nimenomaan kulttuuripolitiikan painotuksiin saavutettavuudesta. On mahdollista, että se kertoo osaltaan orkesterien rahoituksen vähenemisestä ja siitä, miten orkesterit ovat reagoineet siihen ottamalla käyttöönsä uusia toimintamalleja: vaikka rahoitus on tasaisesti vähentynyt, kuulijamäärät ovat kasvaneet – yleisöennätyksiä on saatu viimeisten kolmen vuoden aikana. Kulttuurin taloustieteen näkökulmasta saavutettavuuden edistäminen voikin toimia orkestereille keinona suurempien asiakaskuntien muodostamisessa. Orkesterit toimivat tällöin kuin mikä tahansa asiakaspalveluorganisaatio, joka pyrkii laajentamaan asiakaskuntaansa. Lisäksi live-striimaus ja muut digitaaliset palvelut ovat jo tavanomainen orkesterien saavutettavuuden parantamisessa käytetty keino (Teikari 2016).
Odottaa sopii, että orkesterien joustavuus ja laaja-alaisuus tulevat vastaisuudessa lisääntymään ja näkymään sekä ohjelmiston että esityspaikkojen monipuolistumisena. Samalla klassisen musiikin etulinjassa toimivan orkesteri-instituution asema suomalaisen musiikkiviennin ja kansallisidentiteetin muodostajana tullee muuttumaan, ehkä jopa vahvistumaan.
Kirjoittaja: Anne Teikari, musiikintutkija, tutkimussihteeri, ArtsEqual
Kuva: HKO / Maarit Kytöharju
Kirjoitus on tuotettu ArtsEqual-hankkeen tukemana (hankenumero 293199).
—
¹ http://creat.fi/lauri-supponen-haluan-rajayttaa-oopperan/
Aiheeseen liittyviä lähteitä:
Jakonen, O., Lahtinen, E. & Sokka, S. (2016). Yhdenvertainen kulttuuri! Selvitys vammaisyhteisöjen kulttuuritoimintaan ja kulttuurin saavutettavuuden edistämiseen myönnettävistä valtionavustuksista. Cuporen verkkojulkaisuja 41. Helsinki: Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.
Heikkinen, A. (2015). Tutkija uudistaisi taiteen rahoitusta vähentämällä maakuntien laitosten määrää radikaalisti. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/10/tutkija-uudistaisi-taiteen-rahoitusta-vahentamalla-maakuntien-laitosten-maaraa
Laaksonen, T. (2015). Vossittelua eli miksi toinen orkesteri saa rahaa ja toinen ei. Yle Kulttuuricocktail. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/18/vossittelua-eli-miksi-toinen-orkesteri-saa-rahaa-ja-toinen-ei
Lehikoinen, K. & Rautiainen, P. (2016). Kulttuuristen oikeuksien toteuttaminen osaksi sote-palveluja. ArtsEqual policy brief 1/2016.
Partanen, E., Ahomäki, M. & Müller, J. (2015). Kävijätutkimus 2015. Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Helsinki: Innolink Research.
Suomen Kulttuurirahasto. (2015). Rahan kosketus. Miten taidetta Suomessa rahoitetaan?
http://skr.fi/sites/default/files/tiedostot/Rahan_kosketus.pdf
Taiteen edistämiskeskus. (2016). Taide ankkuroituu osaksi sote-palveluita 12 maakunnassa. http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/994839
Teikari, A. (2016). Saavutettava etäkonsertti ja konsertti-instituution uudet määritelmät. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto.
Aineisto:
Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Konserttikalenteri.