Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on ikääntyneet luovina tekijöinä ja kulttuurin uudistajina.
Kunnissa taide- ja kulttuuritoiminnalta haetaan yhä enemmän vaikutuksia osana laajempaa kunta- ja kaupunkikehitystä. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa viime vuosina toteutettujen tutkimusten ja selvitysten tulosten pohjalta tutkijat Emmi Lahtinen ja Minna Ruusuvirta tarkastelevat tässä artikkelissa kuntien yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita taide- ja kulttuuritoiminnassa.
Taidetutkan tämänkertaisen teemanumeron lähtökohtana on uudistettu laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Lakiuudistus vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa, perustellen samalla kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Taidetutkan kirjoituksissa pohditaan monipuolisesti taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia ja merkityksiä kunnissa sekä kuntien päätöksenteossa. Miten kunta voi edistää kulttuuria ja taidetta osana yhteistä hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa?
Luovuuteen ja yhdessä tekemiseen kannustava sanataidetoiminta sopii mainiosti kirjastoon. Korona-aikana monet kirjastot ovat kehittäneet verkkovälitteisiä keinoja järjestää osallistavaa toimintaa kuntalaisille. Tikkurilan kirjaston vuorovaikutteisessa Soturikissat-livessä nuoret saavat äänensä kuuluviin.
Etelä-Karjalassa, aivan Kymenlaakson rajalla, sijaitsee Luumäen kunta. Oli vuosi 2005, kun Luumäki päätti yhtenä ensimmäisistä ja harvoista kunnista ostaa kunnan kulttuuritoimen toteuttamisen ulkopuoliselta tuottajalta. CreativeKaiku Ky aloitti työt Luumäellä, ja tästä alkoi Luumäen oman toimintamallin kehittäminen. Mallissa yhdistykset, kunta ja tuottajana toimiva yritys tekevät tiivistä yhteistyötä koko vapaa-aikasektorin hyväksi.
Kuntien sanotaan olevan autonomisia toimijoita, jotka päättävät itse, miten ne järjestävät palvelunsa. Toisaalta kuntien toimintaa ohjataan valtion toimesta porkkanalla ja kepillä, jotta ne tuottaisivat mahdollisimman tasalaatuisia palveluita kansalaisilleen. Miten kuntien autonomia toteutuu kulttuuri- ja taidepalveluiden osalta, ja mahdollistaako valtion sääntely yhdenvertaiset palvelut kaikille suomalaisille?
Kun rakennetaan uutta, tarvitaan rohkeutta, luovuutta ja uusia työkaluja. Juuri tätä voi taiteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen eli soten liitto parhaimmillaan tarjota. Elämme historiallisen muutoksen kynnyksellä, kun Suomessa valmistaudutaan uuteen maakunta- ja sote-malliin. Voidaan puhua superuudistuksesta, jossa ei enää pärjätä pelkästään vanhoilla työkaluilla. Voisiko taiteen ja soten maailmaa yhdistämällä syntyä uutta luovia malleja hyvinvoinnin tukemiseen? […]