Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on taide ja kulttuuri mielenterveyden tukena.
Digitaaliset pelit ovat kehittyneet viihteestä vaikuttavaksi taidemuodoksi, joka käsittelee myös mielenterveyden teemoja. Pelaaja ei ole vain sivustakatsoja, vaan pääsee itse kokemaan ja ratkaisemaan vaikeita tilanteita. Myös pelien tekeminen on monelle tapa käsitellä ja jakaa omia kokemuksiaan.
Olen työskennellyt pelitaiteen läänintaiteilijana nyt reilut kolme vuotta. En vieläkään pysty tyhjentävästi määrittelemään, mitä on pelitaide. Tunnistan pelin, kun sellaista pelaan, ja usein koen myös taiteellisia kokemuksia. Olen pelannut koko ikäni, digitaalisiakin pelejä jo 80-luvun alkupuolelta saakka. Kirjojen ja elokuvien kanssa pelit muodostavat kulttuurillisen elämäni pyhän kolmiyhteyden, mahdollisten maailmojen lupauksen, johon voin taiteenlajin mukaan tutustua joko etäisesti tarkkaillen, abstraktisti pohtien tai itse osallistuen. Pelien tekijänä innostun pelien kyvystä mahdollistaa kokijan itsensä toimiminen teoksen sisällä. Pelaaja luo omat tarinansa minun luomani maailman kulissien ja lakien puitteissa.
Videopelin maailmanrakennus on vaativa prosessi. Pelaajan näkemä lopputulos on vain jäävuoren huippu pelin eteen tehdystä työstä. Tämä artikkeli raottaa verhoa Company of Crime -nimisen videopelin maailman luomisen työvaiheisiin ja haasteisiin.