Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuoreimman numeron teemana on ikääntyneet luovina tekijöinä ja kulttuurin uudistajina.
Tanssitaiteilija Helena Ratinen työskenteli Kulttuuriosuuskunta Ilmeen Elävä Kuolema -hankkeessa Oulun kaupunginsairaalan palliatiivisen ja saattohoidon osastolla A2. Työpäiväkirjansa kautta Ratinen avaa artikkelissaan työhön liittyviä eettisiä pohdintoja sekä eettistä koodistoa, jota hän käyttää työnsä tukena.
”Think social before medical. Think cultural before pills.”
Millaista mallia voisimme ottaa Manchesterista?
Kun rakennetaan uutta, tarvitaan rohkeutta, luovuutta ja uusia työkaluja. Juuri tätä voi taiteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen eli soten liitto parhaimmillaan tarjota. Elämme historiallisen muutoksen kynnyksellä, kun Suomessa valmistaudutaan uuteen maakunta- ja sote-malliin. Voidaan puhua superuudistuksesta, jossa ei enää pärjätä pelkästään vanhoilla työkaluilla. Voisiko taiteen ja soten maailmaa yhdistämällä syntyä uutta luovia malleja hyvinvoinnin tukemiseen? […]
Tanssikummit ovat tanssitaiteilijoita, joka kohtaavat, liikuttavat ja koskettavat työssään niitä, joita ei yleensä nähdä tanssiesitysten yleisöinä.
Helena Leminen astuu klovni Regina D. Ding Dongin hahmossa sisään palvelutalon kulmahuoneeseen, josta on tähän mennessä saanut lähdöt aina jo ensiaskelilla aggressiivisen kiroilun säestämänä…
Nukketeatteritaiteilija ja säveltäjä Roosa Halme työskentelee erilaisissa yhteisöissä, tällä hetkellä nuorisopsykiatrisella osastolla.
Millaisia ajatuksia yhteisötaiteen tekeminen herättää tekijässään? Mitä yhteisötaide on työnä ja mikä sen merkitys voi olla yhteisölle ja sen osallistujille? Entä mikä voisi olla yhteisötaiteilijan rooli juuri tässä ajassa? Taidetutka kutsui Saaren kartanon toiminnanjohtaja, performanssitaiteilija Leena Kelan sekä yhteisötaitelija Pia Bartschin keskustelemaan yhteisötaiteesta taiteilijan työnä.