Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuorein numero käsittelee taidetta ja kulttuuria kunnissa.
Taiteelle ja taiteilijan mielikuvittelun taidoille on kysyntää. Taiteen kautta voidaan venyttää ajatushorisonttia, josta nousee ideoita pintaan. Taide on osa tulevaisuusajattelua ja ennakointia. Millaisia välähdyksiä tulevaisuudesta tuo taiteilijan ja robotin yhteistyö?
Mitä tapahtuu, kun draamakasvatuksen professori Allan Owens astuu yhteisöön ja hyödyntää prosessidraaman keinoja luodakseen tilaa dialogille?
Taiteen ja työelämän välisessä rajapinnassa tapahtuu nyt paljon. Hyvät tapausesimerkit, menetelmät ja tutkimus rakentavat kaikki osaltaan siltaa kahden erilaisen maailman välille ja osoittavat, mistä taiteen ja työelämän vuorovaikutuksessa on kysymys. Toimialojen välinen verkosto kehittyy ja kiinnostuneiden joukko laajenee. Tarvitaan taiteilijoita, välittäjiä, työelämän kehittäjiä, rohkeita kokeilijoita organisaatioiden sisältä, tutkijoita, bisnesnaisia ja virkamiehiä – jokaisella on tässä kehityksessä oma tärkeä rooli.
”Taiteilijan näkökulmasta katsottuna liike-elämä ja startup-kenttä tuntuvat jotenkin vapailta ja ei-konservatiivisilta. Liike-elämän puolella ollaan hyvin luovia, kekseliäitä sekä kannustavia. Vaikka kilpailu on kovaa, niin useimmiten yhteistyöllä päästään eteenpäin. Tämä on yksi suurimmista syistä siihen, miksi tämä työ motivoi minua niin paljon”, sanoo valokuvataiteilija Nanna Hänninen.
Tuntemattoman katsojan ottamassa kuvassa ovat näyttelijä, räppäri Karoliina Niskanen (aka MC Pyhä Lehmä) ja muusikko Kaj Mäki-Ullakko. Työ jatkuu tänä vuonna ”Peltirumpu”-projektilla, jossa Niskanen kerää tekstimateriaalia laitoksissa asuvilta nuorilta. Näistä teksteistä työstetään lopulta teatteria ja räppiä yhdistävä monologiesitys, jota nähdään mm. lastenkodeissa Varsinais-Suomen ja pääkaupunkiseudun alueilla. Projektia rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto. Teksti: Krista Petäjäjärvi