Tavallista arkea – kulttuurihyvinvointi Suomessa vuonna 2030

Millaista olisi arki Suomessa, jossa taiteelle ja kulttuurille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia? Millainen olisi yhteiskunta, jossa taiteen potentiaali otettaisiin täysimittaiseen käyttöön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, yhteisöllisyyden ja oppimisen edistämisessä? Tässä artikkelissa näytetään, millaista elämä on kuvitteellisessa kulttuurihyvinvoinnin Suomessa tavallisena toukokuisena torstaina vuonna 2030.

Kello 8.00

Melinda, 15, nappaa taloyhtiön latauspisteestä yhteiskäyttöisen sähköpyörän ja hurauttaa läheiseen kouluun. Aamun kaksoistunnilla on hyvinvointi- ja terveystietoa. Meneillään on kehollisuuden kurssi, jossa tanssitaiteilija ja koulupsykologi ohjaavat työparina murrosiän muutoksien kanssa painivien nuorten ryhmää.

Ryhmätoiminta aloitettiin kokeiluna Melindan koulussa jo kuusi vuotta sitten. Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten tyttöjen ahdistuneisuusoireet ja stressi olivat lisääntyneet merkittävästi. Tanssiryhmään osallistuttuaan Melinda on oppinut tunnistamaan paremmin kehon ja tunteiden yhteyden. Hän on saanut itseluottamusta, eikä hän pohdi enää niin usein ulkonäköön liittyviä paineita. Oma vartalo tuntuu kotoisalta ja luotettavalta, kuin hyvältä ystävältä, jonka kanssa on turvallista kasvaa aikuiseksi.

Samaan aikaan Melindan pikkuveli Aaro, 11, osallistuu alakoulun puolella draamakasvattajan ja luokanopettajan ohjaamalle tunnille, jonka teemoina ovat arvostava ja kunnioittava vuorovaikutus sekä kiusaamisen ehkäisy.

Aaron koulutaipaleen aikana kiusaaminen on vähentynyt huomattavasti. Yhtenä vaikuttavana tekijänä ovat olleet juuri draamakasvattajan vetämät ryhmätunnit.

Aaro pitää kovasti siitä, että kolme kertaa viikossa voi koulupäivän jälkeen jäädä kerhoihin ja harrastamaan koulukeskukselle. Illalla saa olla yhdessä perheen kanssa. Jokaiselle lapselle ja nuorelle on Suomessa taattu jo vuosien ajan ilmainen harrastus koulupäivän yhteydessä.

Tanssin avulla voi oppia tuntemaan paremmin omaa kehoaan. Kuva: Itä-Suomen Hyvinvointivoimala / JiiPee Photography.

Kello 9.20

Tuula, 69, odottaa hyvinvointi- ja sote-keskuksen vastaanottoaulassa. Aikaisin aamulla on sovittu virtuaalisesti aika elintapa- ja hyvinvointiohjaajalle, jonka tehtävä on arvioida kokonaisvaltaisesti Tuulan elämäntilannetta ja hyvinvointia. Jäätyään vuosi sitten eläkkeelle Tuula on alkanut tuntea itsensä yksinäiseksi, ja mieli on maassa.

Ohjaajan kanssa käydään läpi liikuntaan ja ruokavalioon liittyviä asioita sekä tarkistetaan omalääkärin chattikonsultaatiossa perussairauden lääkitystilanne. Lisäksi Tuula saa lähetteen luovan ilmaisun palveluohjausryhmään, joka kokoontuu osana kansallista kulttuurireseptiohjelmaa hyvinvointikeskuksen tiloissa kerran viikossa. Ryhmään voi osallistua kymmenen viikon ajan, jonka jälkeen Tuulan vointi arvioidaan uudelleen.

Kello 10.00

Anne, 45, selaa paikallisjunassa uutisia älylaitteeltaan. Laaja, monitieteinen tutkimus hyvinvointi- ja sote-keskuksissa käyttöön otetusta kulttuurireseptimallista on julkaistu. Kulttuurireseptillä voi osallistua hyvinvointia edistävään ryhmätoimintaan. Tutkimus osoitti mallin säästäneen lääkäri- ja sairaalakäyntien vähenemisellä keskimäärin 200 euroa yhtä kulttuurireseptin käyttäjää kohden. Työssä olevien osalta myös sairauspoissaolot ovat vähentyneet huomattavasti. Mallia on kokeiltu kolmen vuoden ajan julkisessa terveydenhuollossa sekä muutamien suurimpien kaupunkien työterveyspalveluissa osana työhyvinvointipalveluita.

Reseptikokeiluun ohjattiin osallistumaan 10 000 asiakasta, ja säästöjen arvioitiin tutkimuksessa nousseen kaikkiaan kolmeen miljoonaan euroon, kun mukaan laskettiin töissä olevien osalta sairauspoissaolojen vähenemisestä aiheutunut säästö. Lisäksi osallistujat raportoivat paremmaksi koetusta hyvinvoinnista ja yksinäisyyden vähentymisestä. Suomen yksinäisyysministeri esittää mallin levittämistä pysyvästi kaikkiin hyvinvointi- ja sote-keskuksiin.

Anne miettii ystäväänsä, joka kärsii kroonisista kivuista ja lievästä masennuksesta. Anne päättää kertoa ryhmästä myös hänelle. Vielä kymmenen vuotta sitten oli mahdotonta edes kuvitella, että lääkäriltä voisi saada lähetteen luovan toiminnan ryhmään tai vaikkapa Green Care -toimintaan. Onneksi maailma muuttuu, Anne ajattelee.

Erilaiset luovan toiminnan ryhmät voitaisiin tuoda kulttuurireseptillä yksinäisyydestä, kroonisista kivuista ja mielen hyvinvoinnin haasteista kärsivien ihmisten ulottuville. Kuva: Pixabay.

Kello 11.00

Kodinhoitajana työskentelevä Adela, 34, ottaa virtuaaliyhteyden kotonaan asuvaan Mattiin, 83, joka on herännyt jo viideltä katsomaan älylaitteeltaan keväisen luonnon heräämistä riistakameroihin yhdistetyillä virtuaalilaseillaan. Adela kuulostelee Matin vointia ja muistuttaa ruokapalvelun käyttämän etäohjatun lentolähetin tuomasta lounaasta. Adela kertoo kotipalvelusta tutun Samarin olevan tulossa iltapäivällä yhteisötaiteilijan kanssa kotikäynnille.

Adelan tiimiin kuuluu parikymmentä kodinhoitajaa ja puolipäiväinen yhteisötaiteilija Maria, joka työskentelee kotihoitopiirin alueella ikäihmisten kanssa. Hän tekee kotikäyntejä ja vetää virtuaaliyhteyden välityksellä musiikkimuisteluryhmää. Samarin ja yhteisötaiteilijan ajatuksena on saada kuorossa laulanut, hiljattain leskeksi jäänyt Matti innostettua mukaan musiikkiryhmään tai lähellä sijaitsevan hyvinvointikeskuksen mieskuoroon. Näin Matin mieli pysyisi virkeänä ja hän voisi elää mahdollisimman pitkään hyvää elämää omassa kodissaan.

Kello 12.30

Tiina, 50, saa videopuhelun alueellisen palveluohjauksen neuvontanumeroon. Palveluohjaajana työskentelevän Tiinan tehtävänä on auttaa ikääntyneitä sekä työelämän ulkopuolella olevia oikeiden palveluiden löytämisessä. Salla, 75, kyselee kotikuntansa alueella järjestettävistä harrastusryhmistä, joihin uskaltaisi mennä mukaan, vaikka muisti on hieman heikentynyt ja kotoa lähteminen mietityttää. Tiina chattaa alueellisen kulttuurihyvinvoinnin osaamiskeskuksen työntekijän kanssa.

Yhdessä he löytävät Sallalle sopivan luovan liikkeen ryhmän. Salla saa palvelusetelin ryhmään sekä paikallisen kulttuuriluotsin yhteystiedot. Osaamiskeskuksen työntekijä kertoo samalla yhteydenotolla Sallalle kotiin tuotavista vapaa-ajan palveluista ja suosittelee paikalliseen muistiyhdistykseen liittymistä.

Tutkimusten mukaan Parkinsonin tautia sairastavien elämässä tanssilla voi olla yhteys mm. parantuneeseen tasapainoon sekä elämänlaatuun. Kuva: TEIJO-hanke / Kulttuurikeskus PiiPoo.

Kello 13.30

Isopellon yhteisötalossa alkaa Parkinsonin tautia sairastavien tanssiryhmä. Ryhmä on osa kuntoutusta ja elämänkaariohjausta, joka auttaa sairastuneita taudin kanssa elämisessä. Erkki, 68, odottaa puolisonsa Annen, 65, kanssa kovasti viikoittaista ryhmää, joka on molemmille viikon paras hetki. Tanssin lisäksi myös musiikki on pariskunnalle tärkeää, ja se laitetaan usein soimaan sekä kotona että päiväkävelyllä tahdittamaan ja rytmittämään askelia. Erkin sairaus todettiin vuosi sitten, ja uudet lääkkeet ovat lähes pysäyttäneet sen etenemisen. Tanssiryhmästä Erkki ja Anne ovat saaneet vertaistukea, iloa ja jaksamista elämäänsä.

Kello 14.00

Amanda, 22, vilauttaa älylaitettaan luokkahuoneen oven vieressä olevaan kirjauslaitteeseen. Terveyskampuksella on alkamassa paikallisen ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteinen opintojakso ”Musiikki kivun hoidossa ja neurologisessa kuntoutuksessa”. Luokka täyttyy sairaanhoitajista, lääkäreistä ja musiikkipedagogeista. Uusi, vuonna 2027 käyttöön otettu opetussuunnitelma edellyttää koulutusasteiden ja -alojen yhteistyötä sekä vähintään viiden opintopisteen kokonaisuutta taiteen terveysvaikutuksista suoritettavaksi kaikissa sosiaali- ja terveysalojen koulutuksissa.

Lääkäriksi opiskeleva Amanda on valinnut opintotarjottimeltaan seuraavaksi vuodeksi myös vapaavalintaisen narratiivisen lääketieteen kurssin.  Pakollisiin opintoihin kuuluu lisäksi opintojakso, jossa harjoitellaan potilaan kohtaamista ja vuorovaikutusta asiakastyössä luovia menetelmiä käyttäen.

Samaan aikaan viereisessä luokassa Riitta, 55, täydentää osaamistaan monitaiteisella ”Kulttuurin ja taiteen mahdollisuudet mielen hyvinvoinnin tukemisessa” -opintojaksolla, jota ohjaavat sosiaalialan lehtori, kuvataideterapeutti, sanataiteilija sekä musiikkipedagogi. Tällä kertaa mukana on myös kulttuurikokemusasiantuntija. Riitta on valmistunut elintapaohjaajaksi, ja pohjakoulutukseltaan hän on sosionomi. Opintojaksolla sosionomit, lähihoitajat, terveydenhoitajat ja taiteilijat toteuttavat erilaisissa työelämäympäristöissä työpareittain taidetoimintaa varhaiskasvatuksessa, neuvoloissa ja nuorten aikuisten kanssa.

Opintojakso toteutetaan yhteistyössä paikallisen kulttuurihyvinvoinnin osaamiskeskuksen kanssa. Osaamiskeskukset toimivat Suomessa jokaisen sote-alueen yhteydessä. Ne toimivat koulutuksen, työelämän, käytännön ja tutkimuksen verkostomaisina keskuksina edistäen kulttuurin ja taiteen käyttöä hyvinvoinnin, terveyden ja oppimisen tukena.

Musiikin vaikutuksista terveyteen on paljon tutkimusnäyttöä. Kuva: Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia, yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus.

Kello 17.00

Tammikodin palvelutalossa Hannele, 84, on levoton. Hän kulkee pitkin käytävää etsien kotiovea. Hoitaja tulee Hannelea vastaan tutulta näyttävän miehen kanssa. Hannele ei millään muista, kuka tuo mies on, mutta halaus kertoo, että kyseessä on tuttu herra. Palvelutalossa on alkamassa omaisten ja asukkaiden kuvataideryhmä, johon Hannele osallistuu viikoittain poikansa Teemun, 50, kanssa. Ryhmää ohjaa palvelutalon residenssitaiteilija, joka työskentelee Tammikodissa kolmen kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa koko yhteisön kanssa.

Ryhmän toimintaa rahoittaa viisi vuotta sitten perustettu kansallinen kulttuurihyvinvointirahasto. Rahasto toimii siten, että taidetoimintaan käytettyä euromäärää vastaan rahastosta voi hakea subventio-osuutta, joka kattaa noin 50 % taidetoiminnan kokonaiskuluista. Rahaston käynnistyttyä taidetoimintaa ja kiertue-esityksiä on pystytty ostamaan yhä useampiin sosiaali- ja terveysalan pitkäaikaisen hoidon yksiköihin.

Kello 18.00

Kaupunginhallituksen iltakoulu on alkamassa paikallisella taidetalolla. Asialista on pitkä, mutta aluksi käsitellään pitkäaikaistyöttömien osallisuuden toteutumista viime vuoden aikana. Salin valot pimenevät, ja esitys alkaa. Viime vuonna työnsä aloittanut kaupungin osallisuustaiteilija on ohjannut yhteisötaide-esityksen, jossa kokemusasiantuntioista sekä kaupungin osallisuusraatilaisista koottu esiintyjäjoukko käsittelee mielenterveysongelmiin liittyvän häpeän murtamista. Puhutteleva esitys saa aikaan vilkkaan keskustelun, ja valmisteltavaksi esitetään lisäselvitystä työelämän ulkopuolella olevien kaupunkilaisten hyvinvointiohjelman käynnistämiseksi – taide tuodaan vahvasti mukaan.

Lopuksi

Vuonna 2025 Suomessa lanseerattiin poikkihallinnollinen kulttuurihyvinvoinnin toimenpideohjelma, joka ulottuu vuoteen 2035. Osana ohjelmaa toteutettiin viidessä maakunnassa laajamittainen kokeilu, jossa jokaista tuhatta asukasta kohden tuli palkata yhteisöllistä työtä tekevä taiteilija. Osa taiteilijoista sijoittui kuntiin ja osa uusille sote-alueille.

Kokeilusta saatujen hyvien tulosten perusteella luotiin asetus taiteilijamitoituksesta. Sen mukaan vuodesta 2030 lähtien Suomessa tulee olla vähintään yksi yhteisöllistä työtä tekevä taiteilija jokaista tuhatta asukasta kohden. Taiteilijoiden työnkuvat määrittyvät kuntien ja sote-aluiden yhteistyöneuvotteluissa paikallisten kulttuurihyvinvoinnin osaamiskeskusten kanssa. Alueellisten tarpeiden mukaan taiteilijoita tullaan sijoittamaan muun muassa kouluihin, neuvolatyöhön, etsivään kulttuurityöhön, kotihoitoon, kotoutukseen, sairaaloihin, palvelutaloihin, lähiöihin sekä organisaatiotaiteilijoiksi.

 

Kirjoittaja: Anna-Mari Rosenlöf, erityisasiantuntija, projektipäällikkö, Taikusydän – taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste

Artikkelikuva: Pixabay

 

Lähteet:

Dans för Hälsa: https://dansforhalsa.se/

Saastamoinen, R., Heiskanen, J. & Jokelainen, J. (2018) Teatteripedagogiikan mahdollistamia kohtaamisia kouluympäristössä. Synnyt 1/2018. https://wiki.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=139659880&preview=/139659880/139659877/SaastamoinenEtAl_synnyt_june2018.pdf

BBC ideas: Daisy Fancourt: Arts should be available on prescription: https://www.bbc.com/ideas/videos/arts-should-be-available-on-prescription/p064lnfp

Taikusydän: Kulttuurihyvinvointi hallitusohjelmaan: https://taikusydan.turkuamk.fi/yleinen/kulttuurihyvinvointi-hallitusohjelmaan/

Kuopion kaupunki: Hyvinvointi: Kiitos kaveruudelle https://www.kuopio.fi/kiitos-kaveruudelle

Dance for Parkinsons Skånes Dansteater

https://youtu.be/X12AddSTQm4

https://www.skanesdansteater.se/sv/page/mer-dans#toc–dans-och-parkinsons-

TYKS tutkii ja hoitaa: Musiikkia aivosairauksiin, neurologian professori Seppo Soinila https://youtu.be/qoEKB7T0Uuk?list=PL3iDEgMYFf_eWLvlbQvx8LRJmsrwcabf6

Tuomikoski, A et al. (2018) Lääkkeettömien menetelmien vaikutukset muistisairautta sairastavan haasteelliseksi koettuun käyttäytymiseen – raportti järjestelmällisten katsausten katsauksesta. Muistiliiton julkaisusarja 1/2018. Hoitotyön tutkimussäätiö & Muistiliitto. https://www.muistiliitto.fi/application/files/2415/4211/0179/Raportti_2018_laakkeettomien_menetelmien_vaikutukset.pdf

Anders Juhl Rasmussen, Narrative Medicine: https://youtu.be/Ae8FLlCytGs

Kaunis mieli -hanke, Taiteen Sulattamo: https://kaunismielihanke.wordpress.com/

Residenssitoiminta sosiaali- ja terveyssektortilla: https://www.taike.fi/fi/projektit/-/project/viewProject/272

Vastaa