Yhdessä kysyen – työparina taiteilija ja konsultti

Tero Hytönen (MA, BA) toimii kuvataiteen ja esittävän taiteen kentillä koreografina, tanssijana ja kuvataiteilijana. Hän on erikoistunut taiteiden välisiin projekteihin ja uusia toimintatapoja avaavaan työskentelyyn. Soveltava taide, ihmisten väliset suhteet sekä yritysmaailma ympäristönä ovat kiinnostaneet jo pidemmän aikaa. Tämä ajattelu kiinnittyy myös ideaan taiteilijan laajentuneesta työkentästä.

Antti Uimonen on tuotantotalouden insinööri ja tulevaisuuden tutkija (MA). Hän on toiminut konsulttiyrittäjänä ACE Consulting -yrittäjäverkostossa vuodesta 2014. Hänen intohimona on  vastuulliseen liiketoimintaan liittyvät projektit ja palvelut sekä uusien ihmislähtöisten työtapojen soveltaminen. Hän toimii myös palvelun tarjoajana ELY-keskuksen PK-yritysten kehittämispalveluissa.

 

Miten tulimme tähän

”Kuljimme eri reittejä, päädyimme samojen asioiden äärelle.”

Olemme tunteneet toisemme jo yli 15 vuotta ja näihin vuosiin mahtuu monenlaista yhteistä tekemistä; esiintymistä, tanssimista, kilpailemista. Meillä molemmilla on nuoruudessa vahva tanssitausta ja se yhdistää meitä. Opintojen kautta ponnahdettiin maailmalle omiin suuntiimme. Nyt erilaisiksi muotoutuneiden ammattien kautta palaamme yhteisten kiinnostuksenkohteiden äärelle kysymään, miten maailmaa voisi jäsentää eri tavoilla? Haluamme kehittää organisaatioita ja liiketoimintaa ihmislähtöisemmäksi ja tarjota menetelmiä uudenlaiseen organisoitumiseen.

Työpariyhteistyö työelämän organisaatioiden parissa käynnistyi, kun osallistuimme vuonna 2017 Pro Soveltavan taiteen tila ry:n ja Metanoia Instituutin järjestämään taiteilija-konsultti työparien mentorointiohjelmaan. Ohjelman tavoitteena oli startata ja edesauttaa kuuden työparin yhteistyön muodostumista. Ennen mentorointiohjelmaa olimme keskustelleet yhteisistä tavoitteista tehdä yrityksille töitä, mutta ohjelma antoi merkittävän potkun ja lisää rohkeutta aloittaa työt käytännössä. Pystyimmekin ohjelman 9 kuukauden aikana kehittämään ensimmäisen version yrityksille tarjottavasta palvelusta.

 

Tukeva verkosto tukee kokeilemisessa

”Tärkeää on innostava työympäristö, jossa voi syntyä uutta.”

Antti otti työpaikallaan ACE Consulting -yrittäjäverkostossa puheeksi mahdollisuuden lähteä mukaan kehittämään uutta palvelukulmaa asiakkaille, jossa taide näyttelisi merkittävää osaa. Konseptimme kehittyi vuorovaikutuksessa ACE:n organisaation parissa ja yhteistyö on yhä edelleen tiivis.

ACE Consulting Oy on yrittäjähenkisten nuorten rakentama verkosto, jota tukee eri toimialojen kokeneemmat mentorit. Yrityksen tavoitteena on estää lahjakkaimpien nuorten valuminen ulkomaille tarjoamalla heille mielekäs työympäristö ja nopeaa kasvua yrittäjiksi. Käytännössä ACE tarjoaa nuorille opiskelijoille mahdollisuuden päästä tekemään käytännön projekteja ja soveltamaan opinnoissa opittuja taitoja. Kokemuksen karttuessa nuorille tarjotaan mahdollisuus ottaa vastuuta projekteista. Jos useasti yritysmaailmassa nuorten aito kuunteleminen ja osallistaminen tapahtuu vain juhlapuheissa, niin meidän tekemistämme ACE tukee ihan käytännössä mentoroinnin, kontaktien ja kehityshankkeiden rahoituksen kautta.

Yli sukupolvien tapahtuva työ tuo mukanaan suuren määrän mahdollisuuksia ja oppia. Vanhemman sukupolven tieto ja osaaminen tuovat parhaimmillaan nuorten konsepteihin näkemystä ja kokemusta, jota meiltä vielä puuttuu. Tärkeää on kuitenkin, että vanhemman sukupolven mentorit aidosti uskovat nuoriin sekä innostuvat nuorten “oudoista” ajatuksista.

Tästä syntyy tosi tärkeää itseluottamusta työparityön kehittämiseen.

 

Taiteellinen interventio on häiriö

”Kehollisuus ja visuaalisuus ovat työssä etualalla.”

Olemme yhdessä työparina kehittäneet konseptia, jonka tavoitteena on auttaa työyhteisön rakentamisessa, luovien työmenetelmien kehittämisessä, kouluttamisessa ja abstraktien asioiden näkyväksi tekemisessä. Intervention muoto voi olla monenlainen, sillä sisällöt suunnitellaan aina yhdessä yhteistyö-organisaation kanssa, heidän kysymyksestään tai kehityskohteestaan käsin. Muotona voi olla esimerkiksi taidelähtöinen työpaja, osallistava luento tai pidempi organisaation arkeen suunniteltu työskentelykulttuurin muutosprosessi.

Organisaatioiden arjessa on ilmaisu etupäässä kielellistä ja tekstuaalista, mutta toteuttamissamme interventioissa on etualalla kehollisuus ja visuaalisuus. Menetelmiä ammennetaan tanssi- ja kuvataiteen konteksteista, joista löytyy erilaisia lähestymistapoja kokonaisvaltaisempaan osallistamiseen, uusien sisältöjen tavoittamiseen ja asioiden havaitsemiseen ja jäsentelyyn.

Interventioissa käytetyt työtavat ovat useasti osallistujille uusia tapoja tuoda ajatuksiaan esiin. Silloin kenelläkään osallistujalla ei ole etulyöntiasemaa työskentelyssä, vaan ollaan tasa-arvoisesti ja yhdessä jakaen uuden äärellä. Yksi esimerkki tällaisesta interventiosta on toteuttamamme työpaja osana pelialan organisaatiota.

Asiakas oli huomannut, että heidän normaalit pelikehityksen prosessit alkoivat tuottaa liikaa samankaltaista materiaalia. Uusi suunta oli etsinnässä ja siihen haluttiin apuja. Työpajassa keskityimme ideoiden, tai kuten niitä itse kutsuimme; “peli-siementen” synnyttämiseen. Mukana ideoimassa olivat kaikki koodaajista art designereihin ja studion johtajiin.

Normaalissa prosessissa kullakin toimijalla on hyvin tietoisesti rajattu tontti ja työskentelytapa, joiden parissa toimii ja osittain tästä syystä myös tuotokset alkavat muistuttaa liikaa toisiaan. Interventiossamme käytimme visuaalisia työmenetelmiä, joissa kaikki toimijat altistettiin uuden työtavan äärelle ja yhdessä jaettuun luomisen tilaan. Ideoita tuli kommunikoida kuvien ja tarinoiden kautta ilman kriittistä silmää. Paineeton ja kokeileva ympäristö tuottaa selkeästi enemmän rohkeita uusia kokeiluja, joista sitten myöhemmässä prosessissa vasta voidaan karsia ja katsoa mitä lähdetään jatkokehittämään.

Tällaisen “häiriön” kautta lähdemme siis yhdessä kysymään vallitsevia käytänteitä ja työtapoja. Intervention kautta paljastuu uusia asioita, sellaisia jotka eivät syystä tai toisesta tule organisaation arjessa ilmaistuiksi. Yhdessä havainnoimme olemassa olevia ajattelumalleja, arvoja ja potentiaaleja ja pohdimme yhteisön organisoitumisen tapaa; Millainen se olisi, jotta ihmisissä oleva luova potentiaali voisi päästä esiin?

 

 

Mitä uuden äärellä tapahtuu?

”Ei-tietämisen kautta syntyy tärkeitä kysymyksiä.”

Syvemmät kokonaisvaltaiset ajattelun tavat, arvot ja potentiaalit ovat niitä ihmisissä jo sisällä olevia hiljaisia, piileviä ja potentiaalisia tiedon muotoja, joita usein kaivataan uusiutumisen tueksi. Taiteilija-konsultti työparina meidän tehtävänä on tutkia yhdessä yritysten kanssa vallitsevia systeemejä ja käytänteitä ja muuntaa ympäristöä enemmän näitä ominaisuuksia puoltaviksi.

Kokemuksemme mukaan tämä hiljainen tieto nousee esiin uusilla yhdessä olemisen tavoilla, joissa jokainen voi laajentaa omaa ilmaisullista palettiaan sen totutun kielen ja kirjoituksen yli. Silloin kurottaudutaan kohti jotakin sellaista, mistä ei voida olla varmoja. Silloin ei ole valmiita käytänteitä mihin nojata, eikä asioita voida ratkaista totutulla kaavalla. Tämä ”ei-tietäminen” kannustaa kysymään yhä uudelleen ja uudelleen, minkä äärellä nyt ollaan, ollaan, miten minä itse toimin tässä kysymisen tilassa ja miten tuen muita tässä tilassa?

Uskomme, että juuri tämä ei-tietäminen ja sen kautta syntyvät kysymykset ovat uudistumisen avaintekijöitä.

Lähtökohtana tekemisessämme on, että meillä ei ole valmiita vastauksia. Lopulta ihmiset tekevät vain sen mitä haluavat. Aito sitoutuminen, halu tehdä ja kehittää löytyy sisäisestä omistajuudesta. Tämän takia emme voi tuoda valmiita vastauksia, vaan pyrimme avaamaan yritysten rakenteita ja laittamaan ihmisten tarpeet edelle.

 

Lähtökohtana organisaatioiden muuttuvat tarpeet

”Enää ei riitä muutaman terävän johtajan kyky hallitsemaan kaikkia meneillään olevia haasteita, vaan tarvitaan tapoja kollektiiviseen yhdessä tekemiseen.”

ACE:ssa taiteen ja konsultoinnin yhtymäkohta löytyy yhteisistä intresseistä olla mukana luomassa ihmisläheisempää ja vastuullisempaa työmaailmaa. Isossa kuvassa olemme tulleet sellaiseen pisteeseen, että etenkään tietotyötä vaativissa organisaatioissa perinteiset organisaatiomallit eivät enää toimi. Työn murroksesta johtuen ihmisiltä vaaditaan entistä enemmän vuorovaikutustaitoja, empatiakykyjä ja luovuutta.

ACE luo työskentelyllemme eräänlaisen peilin. Se on tausta, jossa itse jo toimimme ja jonka kaltaista organisoitumisen muotoa pyrimme levittämään työskentelymme kautta. Avoin, holistinen ja jatkuvasti uudelleen muotoutuva organisoitumisen tapa korostaa siellä toimivan yksilön toimijuutta ja vastuuta omasta työstään. Jokaisen ihmisen rooli asiantuntijana ja samalla jatkuvana oppijana synnyttää syklin, jossa samojen teemojen äärelle saavutaan omista ammattikentistä käsin rikastuttaen omaa ja muiden osaamista.

Liiketoiminnan kannalta yritysten kilpailuetu tulee jatkossa rakentumaan entistä vahvemmin yrityskulttuurien ja erilaisten organisoitumisen tapojen varaan. Tämä vaatii sitä, että organisaatioita kehitetään organisaation tavoitteet täyttäväksi, mutta myös ihmisiä tukevaksi. Enää ei riitä muutaman terävän johtajan kyky hallitsemaan kaikkia meneillään olevia haasteita, vaan tarvitaan tapoja kollektiiviseen yhdessä tekemiseen. Haasteena on, että ihmistä ei voi käskeä olemaan luova, eikä pakottaa entistä tehokkaampaan ja kaikkia huomioon ottavaan kulttuuriin tai tiimityöhön.

 

Tärkeitä löytöjä ja palanen teoriaa

”Itseohjautuvuus, kokonaisvaltaisuus ja evolutiivinen merkitys.”

Teoriaa organisaatioiden muuttumiseen on luonut esimerkiksi Frederic Laloux kirjassaan Reinventing Organisations (2014). Laloux esittelee kolme läpimurtoa organisaatioiden kehittymiseksi uudelle tasolle. Lalouxin esittelemät läpimurrot ovat itseohjautuminen (self organisation), kokonaisvaltaisuus (wholeness) sekä evolutiivinen merkitys (evolutionary purpose).

Nämä Lalouxin ajatukset ovat myös meille keskeisiä arvoja, niitä, joita omalla toiminnallamme haluamme eri organisaatioissa vahvistaa. Nämä ovat myös niitä keskeisiä löytöjä, yhtymäkohtia taiteessa ja konsultaatiota, jotka ovat meille yhteisiä.

Organisaatioden muutosten parissa huomaamme, että taiteen menetelmät synnyttävät arvokasta uutta näkemystä ja työtapoja. Esimerkiksi itseohjautuvuus näkyy yrityksessä työntekijöiden vastuun kasvattamisessa ja hierarkian vähentämisenä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimiesten määrä vähentyy ja tiimien merkitys korostuu. Tiimeille annetaan enemmän vastuuta ja vapautta kehittää toimintaansa ja ratkaista ongelmia niin kuin tiimi parhaaksi näkee. Tällä tavalla kollektiivinen älykkyys pystytään viemään yksittäisten johtajien älykkyyden ja osaamisen edelle. Yhdessä olemme oikeasti enemmän.

Toimintamme näkökulmasta kehitämme kokonaisvaltaisuutta, joka mahdollistaa yritysten kehittymistä turvallisiksi paikoiksi, joissa myös ei-tietämisellä ja uuden äärellä olemiselle löytyy luonnollinen paikka. Toimintakulttuuri, jossa ei odoteta valmista asiantuntijuutta vaan että tieto kehittyy yhteisessä vuorovaikutuksessa ja jossa voidaan myös epäonnistua. Haluamme kulkea organisaation mukana ja kysyä, millainen muoto voisi parhaiten tukea juuri näiden ihmisten yhteistä organisoitumista. Muoto ei ole erillinen sisällöstä, vaan se on tekemisen ja organisoitumisen tapa joka itsessään vaikuttaa siihen mitä saadaan tehtyä ja millä tavalla.

 

Taide on vapaa tila

”Taide on parhaimmillaan tulosvastuuton ja vapaa, avoimen keskustelun paikka.”

Perustavanlaatuisissa paradigmojen muutoksissa taiteen menetelmillä on erityisen tärkeä rooli. Näillä isoilla muutoksilla tarkoitamme ilmiöitä kuten vallitsevan työskentelykulttuurin muuttuminen, työn merkityksellisyyden kokeminen ja yritysten vastuullisuuden korostaminen yhteiskunnallisena toimijana. Meille taide on menetelmä, jolla voidaan avata olemassa olevia systeemejä, tuoda esille rakenteita ja erityisesti niiden sisältämiä ihmisten välisiä suhteita.

Taide avaa olemassa olevia rakenteita, luo uusia näkökulmia uudelleen kontekstoimalla ja unelmoimalla. Se on yhtä aikaa henkilökohtaista sekä universaalia, tulkinnanvaraista ja yhteisesti jaettua. Sen voima piilee erityisesti sen dialogisessa luonteessa; taiteen kautta projisoidaan ajatuksia ja vastaanotetaan uutta reflektiota. Parhaimmillaan taide on avoimen keskustelun, tulosvastuuton ja vapaa tila. Taiteeseen kuuluu uusien asioiden ja ilmiöiden tutkiminen ja tulkinta, sen kautta synnytetään uutta tietoa, ymmärrystä ja näkökulmia.

Yritysten kompleksisten ongelmien kohdalla tarvitaan juuri tämänkaltaista ajattelua. On tärkeää ymmärtää ja kysyä yhä uudelleen, missä me olemme, mitä me teemme, mikä on meidän tarkoituksemme. Tähän kysymiseen ja ei tietämiseen taide on avuksi.

 

Uutta sanoituksen tapaa etsimässä

”Systeemien ja situaatioiden kautta yhteistä ymmärrystä.”

Kielellistäminen taiteen ja yritysten ja liiketoiminnan välisen vuorovaikutuksen kehittämiseksi on ollut haaste. Miten me sanoitamme tätä uutta asiaa, kun kummallakaan puolella ei olla aiemmin laajamittaisesti tehty vastaavaa yhteistyötä?

Ongelma ei toki ole ainoastaan taiteen ja yritysten välinen vaan kaikilla ammattikentillä on oma historiansa, nykykulttuurinsa ja kielensä joiden varassa ne toimivat. Olemme huomanneet yhteisissä keskusteluissamme työparina, että oleellista on yrittää löytää ne yhteiset ilmiöt, joista puhutaan.

Taide, yritykset ja liiketoiminta, tai mikään muukaan ammattikenttä ei ole irrallinen ympäröivästä yhteiskunnasta, politiikasta ja muista ihmisistä. Nämä kaikki ovat päällekkäisiä ja lomittaisia systeemejä, jotka rajaavat ja mahdollistavat toimintaamme. Taide on pitkin historiaa ollut yhteiskunnassa se uudisraivaaja, avantgarden kärki, joka esittelee uusia ajattelun, olemisen ja kokemisen tapoja. Taide voi kuitenkin olla siinä mielessä vapaa ja tulosvastuuton, että sen ei tarvitse lähteä etsimään näille uusille avauksille mitään sovellutuksia; sovellutuksia esimerkiksi uuteen tapaan tehdä työtä, uuteen tapaan järjestää kokonaisuuksia tai uuteen tapaan kohdata yhdessä ihmisten kanssa.

Työparityöskentelyymme yhteinen kieli on löytynyt juuri näiden taiteen ilmiöiden pallottelun kautta. Syvemmin tämä yhteinen sanoitus alkoi löytyä situaatioiden ja systeemien kautta. Kokemuksemme mukaan näistä lähtökohdista yritysjohtajat, kehittäjät ja taiteilijat ovat pystyneet löytämään yhteistä maaperää keskustelulle.

Meille on ollut merkittävää tiedostaa, että jokaisella ihmisellä itsessään on oma situaationsa. Situaatio käsittää koko yksilön tämän hetkisen elämäntilanteen siihen hetkeen suhteissa rakentuneena yksilönä. Työ tapahtuu erilaisten systeemisten rakenteiden sisällä, joilla on jo itsessään menneisyys ja odotettu tulevaisuus. Nämä rakenteet ovat muokkautuneet vuosien saatossa enemmän tai vähemmän yksilön kokonaisvaltaista toimijuutta rajoittaviksi. Mitä kauemmin erilaisissa rakenteissa on toiminut, sitä vaikeampi sitä on tarkastella ulkoapäin itsestään erillisenä kenttänä. Jokainen yksilö siis toimii oman näkökulmansa ja positionsa kanssa tällaisissa yritysten rakenteissa.

 

Kysymisen synnyttämä kutouma 

”Jos halutaan uusiutua ja etsiä uutta näkökulmaa, tulee myös organisoitumisen tavan olla sen mukainen.”

Meille yksi tärkeimmistä oivalluksista tässä työssä on ollut fokuksen siirtyminen vastausten etsimisestä oikean kysymyksen esittämiseen. Vaikka tämä voi nimellisesti tuntua pieneltä siirrolta sen vaikutukset tekemiseen ja ajatteluun ovat suuret. Itsellä tai yhteisesti saattaa olla monenlaisia hypoteeseja siitä mitä tarvittaisiin, että voitaisiin päästä eteenpäin ja kehittyä.

Nämä tavoitteet voivat tulla monesta eri lähteestä, mutta eivät kuitenkaan todennäköisesti ole se lopullinen vastaus. Itse kysymys voi olla jossain samassa suunnassa, mutta on kuitenkin meidän näkökulmamme, kokemuksemme ja tietomme rikastuttama kutouma.

Kutoumaa syvennetään kysymällä lisää. Kysymisen, joka sisältää tutkimusta, tekemistä ja kokeilua, kautta tavoite kirkastuu ja värittyy ja asemoi meidät uudestaan suhteessa ilmiöön. Tämä on iso asia: Ilmiön ympärille rakentuu uutta diskurssia, jolloin se erottuu selkämmin muista saman teeman kanssa pyörivistä tekijöistä.

Taiteen merkitys tässä kysymisen prosessissa on juuri sen monipuolisessa tarkastelukulmassa. Taide ei asetu, se ei ole koskaan sama, sen luonteeseen on rakennettu yksilöllisyys ja erityislaatuisuus. Vaikka kuinka yrittäisimme piirtää tai tanssia saman jaetun aiheen, tuotokset eivät koskaan ole keskenään samoja. Samoin tulkintamme teoksista on yksilöllinen, siihen vuotaa väkisin jokaisen oma syvempi ilmaisu, johon totutut kommunikaation tavat kuten kieli ja teksti eivät yllä.

Jokaisessa meissä on lukematon määrä elämää, hengitettyä ilmaa, nähtyjä kuvia, koettuja tunteita ja muistoja. Kaikki tämä on se ylitsevuotava osa jota ei voi toisintaa, kopioida tai asettaa normiksi. Se on yhtälailla arvokas osa kysymisen prosessia, eikä sitä tulisi rajata organisaation ulkopuolelle.

Vanhoilla käytänteillä ja rakenteilla voidaan ylläpitää olemassa olevaa, mutta harvoin luoda jotain täysin uutta suuntaa. Kysyvän työtavan kautta syntyy avoimuus ja rehellisyys prosessille, joka taas avaa uusia suuntia muotoon ja sisältöön.

Tämä kysymisen tapa on aiheuttanut sen, että esimerkiksi myyntitilanteissa asiakkaan kannalta haasteena on ollut konkreettisella tasolla ymmärtää taiteen mukana olo ja rooli tekemisessä. Tämä on vaatinut meiltä erityisen paljon kykyä puhua ja sanoittaa tekemistämme laajemmin ja asiakkaan kannalta ymmärrettäviä termejä käyttäen. Esimerkiksi edellä mainitun systeemiajattelun kautta olemme pystyneet löytämään yhteistä kieltä.

 

Merkitykset muuntuvat – niin mekin

”Taide auttaa uudistumisessa.”

Kaikki on jatkuvassa muuntumisen tilassa. Kyse ei ole asioiden vaihtumisesta, vaan muuntumisesta. Taiteen luonteeseen sisältyy tämä jatkuva muutos ja uusiutuminen. Kautta historian se on keksinyt itsensä aina uudelleen ja uudelleen käyden vasten sen vanhaa merkitystä. Kaiken merkityksen muodostumisessa oleellista on tämä ero. Eron kautta jokin erottuu toisesta ja yhdessä syntyvän suhteen kautta muodostuu merkitys. Merkitykset organisaation sisällä, maalauksen pinnassa, tai kehon liikkeessä syntyvät nekin erosta. Erosta menneen ja tulevan välillä, erosta oman organisaation ja kilpailevien välillä, erosta oman näkökulman ja toisen välillä.

Näistä syntyy merkitys, joka kuten sanottu, on jatkuvasti kiinni suhteissa ja siksi elävä ja muuntuva. Kuten mekin.

 

 

 

 

 

 

Kirjoittajat: Tero Hytönen ja Antti Uimonen

Kuvat: Johannes Romppanen

Lähde: Laloux , Frederic: Reinventig Organisations. Belgia: Nelson Parker, 2014.

Yksi kommentti artikkeliin “Yhdessä kysyen – työparina taiteilija ja konsultti

  1. Nyt on liiketoimintamielessä uskomatonta huuhaata. Nuorten konsulttien tulee välttä ottamasta mallia vääristä esikuvista: ei hienojen puhuminen ole menestyvää konsultointia, vaan arvon tuottaminen, kustannusten vähentäminen, liiketoiminnan tehostaminen!

    Tekstissä mennään niin metafyysiselle tasolle ja leijutaan abstraktiopilvissä, että tulee hiukan epäuskottava olo: tätäkö on Ace Consulting? Vähemmän korulauseita, enemmän oikeata asiaa.

Vastaa