Arvojen ymmärtäminen osana kulttuurilähtöisten palveluiden kehittämistä

Kulttuurilähtöisten palveluiden tuotanto herättää kasvavaa kiinnostusta eri sektoreilla ja näiden palvelujen hyödyntäminen kasvaa kiitettävää vauhtia. Taiteilijoiden tuottamien palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen liittyy kuitenkin vielä paljon kehitettävää. Yksi keskeinen asia kehittämistyössä on erilaisten arvopohjien ymmärtäminen ylisektorisessa yhteistyössä, minkälaista  arvoa toiminta eri osapuolille tuottaa.

Heini Merkkiniemi ja Tanja Johansson tutkivat yhdessä haastatteluaineistoa, jonka Merkkiniemi keräsi vuonna 2017 osana Hyvinvoinnin Välitystoimisto -hanketta. Vuonna 2018 päättyneen  HVVT-hankkeen tarkoituksena oli kehittää osallistavan taiteen ansaintamalleja ja kehittää myynnin rakenteita erityisesti sote-alan tarpeisiin. Kerätty aineisto koostuu kulttuuri-, sote- ja koulutusaloilla toimivien avainhenkilöiden ja asiantuntijoiden haastatteluista.

Aineisto nostaa esiin ylisektorisen yhteistyön arvopohjan moninaisuutta sekä mahdollisuuksia ja haasteita palveluiden loppukäyttäjien, tuottajien, ostajien ja myyjien näkökulmasta. Haastatteluissa ja hankkeen kehittäjätiimin keskusteluissa keskeiseksi nousi kysymys asiakkuudesta: ”Kenelle kulttuurilähtöisiä palveluita tuotetaan ja myydään?”

Yksinkertaiseen kysymykseen vastaaminen ei ole aivan helppoa, sillä kulttuurilähtöisen palvelun tuotantoketjussa asiakkaan rooli hajautuu usealle eri sektorille ja toimijalle. Eri rooleissa toimivat henkilöt ja ryhmät muodostavat moniulotteisen toimijaverkon, ja määrittelevät palvelun arvon eri tavoilla. Tilanne on periaatteessa tyypillinen palvelutuotannossa, jossa asiakkuus hajautuu palveluketjussa loppukäyttäjien, tuottajien ja maksavien asiakkaiden välille, mutta uusi kulttuurin kentällä. Kulttuurilähtöisen palvelutuotannon kehittämisessä tulisi siksi kiinnittää erityistä huomiota arvon tuottamisen prosesseihin, sekä taiteellisiin että tuotannollisiin.

 

Erilaiset arvot kohtaavat

John Holdenin (2004) mukaan taide voi tuottaa sekä sosiaalista, kulttuurista että taloudellista arvoa. Kulttuurinen arvo ei kuitenkaan viittaa ainoastaan taiteelliseen arvoon, vaan laajemmin kulttuurin kapasiteettiin ja potentiaaliin vaikuttaa ihmisiin (Holden, 2006). Haastatteluissa nousi kiinnostavasti esiin se, miten erilaisena taiteellisen toiminnan arvo näyttäytyy eri toimijoiden näkökulmasta katsottuna. Haastattelu nosti esiin myös kiinnostavia arvokombinaatioita ja ristiriitaisuuksiakin. Toimintaan vaikuttavia erilaisia arvopohjia ja -valintoja onkin syytä lähestyä monikulttuurisena dialogina ja prosessina sen sijaan, että kategorisesti jakaisi toimijat erilaisiin arvopohjiin nojaaviksi. Toimintaa ei siis ohjaa vain yksi pysyvä arvopohja vaan tilanteet ja prosessin eri vaiheet tuovat esiin erilaisia ulottuvuuksia.

Arvojen ymmärtäminen vaatii yhtäältä jokaisen toimijan omien sekä toisten arvoista tietoiseksi tulemista, ja toisaalta arvojen näkyväksi tekemistä (Klamer 2017). Yhteistyössä kaikki toimijat haluavat tehdä mahdollisimman hyvin sen mihin uskovat ja keskittyvät luomaan sellaista arvoa, joka on merkityksellistä juuri sillä toimialalla. Arvojen mukaisen toiminnan kunnioittaminen sektorista tai toimialasta riippumatta tulee olla lähtökohta yhteistyölle.

Tutkimusaineiston perusteella voimme todeta, että taiteen kentällä merkityksellisimpänä pidetään sosiaalista ja kulttuurista arvoa sekä taiteen saavutettavuutta uusissa ympäristöissä, kuten sairaaloissa ja hoivakodeissa. Taiteilijat ovat omalla kentällään läpikäyneet keskustelun taiteen itseisarvosta ja välinearvosta, mikä on jakanut kenttää ja eriyttänyt soveltavan taiteen toimijat omaksi ryhmäkseen. Soveltavan taiteen tekijät hyväksyvät taiteen välinearvon ja käytön uusissa ympäristöissä, mutta vierastavat yhä ajatusta taloudellisen arvon tuottamisesta yrityksille. Taloudellisen arvon tuottamisesta kuitenkin keskustellaan aktiivisesti ja pidetään merkityksellisenä esimerkiksi taiteilijoiden työllistymisen kannalta. Yritystoiminta kiinnostaa myös aiempaa enemmän sekä osuuskunta- että osakeyhtiömuotoisena.

Maksavan asiakkaan näkökulma vaikuttaisi olevan taiteen kentälle vieraampi kuin loppuasiakkaiden näkökulma ja nousee keskeisenä haastatteluissa esiin. On tärkeää, että palveluiden tuottajat tuntevat loppukäyttäjien lisäksi asiakasorganisaatioiden toimintaa ja arvon tuottamisen tapoja. Tämä lisäisi maksavan asiakkaan kiinnostusta yhteistyötä kohtaan ja helpottaisi yhteisen kielen löytämistä.

 

Kuva: Pekka Jylhän teos Luola saaren rannalla, 2013. Espoon modernin taiteen museo Emmassa kuvannut Krista Petäjäjärvi. ©Kuvasto, 2018.

 

Yritysten taloudesta vastaaville johtajille taiteilijan työllistyminen ei ole ensisijainen arvo. Sen sijaan arvoa syntyy, kun taiteilija tuo osaamisensa organisaation käyttöön ja auttaa kehittämään toimintaa uudesta näkökulmasta. Liike-elämän johtajat näkevät kulttuurialan yhteistyössä toisaalta potentiaalia sosiaalisen ja kulttuurisen arvontuotannon kannalta, mutta toisaalta kaipaavat lisää tietoa liittyen palveluiden vaikuttavuuteen, valtakunnalliseen saavutettavuuteen ja tulosten mitattavuuteen. Kulttuurilähtöisen toiminnan kytkeminen liiketoiminnan mittareihin onkin yksi tärkeä kehittämisalue, jotta sen arvo saadaan näkyviin ja legitimoitua yrityksille merkityksellisellä tavalla.

Asiakas tunnistaa yhteistyössä potentiaalista arvoa sekä yksilöille, yhteisöille että yhteiskunnalle, mutta sen täysimittaiseen toteutumiseen on vielä matkaa.  Sosiaalisesta ja kulttuurisesta arvosta sekä taiteen vaikuttavuudesta löytyy jo paljon tietoa, erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, mutta talouden näkökulma vaatii vielä kehittämistä. Haastatteluihin osallistuneet tuottajat nostivat esiin erityisesti tuotteistamiseen, palveluiden laatuun ja prosessien standardointiin liittyviä puutteita. Kaiken kaikkiaan palveluiden välittämiseen, ostamiseen ja myyntiin liittyy vielä monia kehittämistä vaativia osa-alueita.

 

Ylisektorisen yhteistyön haasteet ja mahdollisuudet

Ylisektorisessa yhteistyössä arvon tuottaminen asiakkaille edellyttää kaikilta toimijoilta selkeää ymmärrystä toistensa vahvuuksista ja toiminnan takana vaikuttavista arvoista. Ylisektorisen toimintakentän moniarvoisuuden ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti toimivaa yhteistyötä, joka konkreettisten kulttuurilähtöisten palvelujen lisäksi voi auttaa tarkastelemaan kunkin sektorin omaa ydintoimintaa uudesta näkökulmasta.

Monialainen yhteistyö voikin parhaimmillaan mahdollistaa uusien kiinnostavien palveluiden ja toimintamallien kehittymisen. Tutkimus taiteen vaikutuksista työelämään lisääntyy koko ajan (kts. esim. Ippolito & Adler 2018; Sorsa et al. 2017; Berthoin & Strauss 2015; Strati 2010) ja tutkimusten mukaan taiteen tarjoamat esteettiset elämykset luovat arvoa organisaatioissa kehittämällä työntekijöiden aisteja, emootioiden tunnistamista ja kehollisen tiedon tuottamisen tapaa, jotka tukevat päätöksentekokykyä ja kokonaisvaltaista toimintatapaa.

Sektorien rajapinnoilla tarvitaan kuitenkin taiteen välittämisen ammattilaisia ja arts managereita, jotka toimivat ylisektorisen dialogin fasilitoijina ja luovat edellytyksiä uusien markkinoiden, työllistymisen mahdollisuuksien ja liiketoiminnan rakentumiselle. Haasteita ylisektorisen yhteistyöhön alkutaipaleelle voi tuoda epäselvyydet eri toimijoiden tavoitteista, rooleista ja odotuksista. Esimerkiksi taiteellisen ja välittävän tahon toiminnan prosessien erottaminen voisi tuoda selkeyttä eri toimijoille sekä loppukäyttäjille. Tämän lisäksi on syytä käyttää tarpeeksi aikaa tavoitteiden ja toimien läpikäyntiin yhdessä, jotta ylisektorisen yhteistyön hyödyt saadaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön.

Ylisektorisessa yhteistyössä on syytä keskittyä myös toiminnan laatuun arvopohjien erilaisuuksien korostamisen sijaan. Jaettu ymmärrys laadukkaasta toiminnasta kulttuurilähtöisten palveluiden tuotantoprosessissa on keskeistä erilaisten arvoperusteiden ymmärtämisessä ja luottamuksen rakentamisessa.

 

Kirjoittajat: Heini Merkkiniemi ja Tanja Johansson

Heini Merkkiniemi on Arts in business- alan yrittäjä ja ReDoMe®- valmentajaverkoston perustaja. Heini opiskelee parhaillaan Taideyliopiston Arts Management – maisteriohjelmassa ja tutkii ylisektorista arvontuotantoa. Heini on toiminut toimitusjohtajana ja muutosvalmentajana ja osallistunut useisiin työelämän kehittämis- ja tutkimushankkeisiin.

Tanja Johansson toimii taidejohtamisen professorina sekä taidejohtamisen ja yrittäjyyden ainejohtajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Tanja on väitellyt Hankenilta ja kouluttanut taide- ja kulttuurialan välittäjäportaan ammattilaisia sekä tutkinut taidejohtamisen alaa viimeiset kymmenen vuotta.

Lähteet:

Berthoin, A. & Strauss, a. (2015). Multistakeholder perspectives on searching for evidence of values-added in artistic interventions in organizations. In Johansson, U. Sköldberg, U., Woodilla, A., & Berthoin, A. (Eds.), Artistic interventions in organizations. London: Sage.

Holden, J. (2004). Capturing Cultural Value: How culture has become a tool of government policy. London: Demos.

Holden, J. (2006). Cultural Value and the Crisis of Legitimacy: Why culture needs a democratic mandate. London: Demos.

Ippolito, L. M. & Adler, N. 2018. Shifting metaphors, shifting mindsets: Using music to change the key of conflict. Journal of Business Research, Vol. 85.

Klamer, A. (2017). Doing the right thing: A value-based economy. London: Ubiquity Press.

Johansson, U., Sköldberg, J., Woodilla, A., & Berthoin, A. (2015). Artistic interventions in organizations. London: Routledge.

Strati, A. 2010. Aesthetic understanding of work and organizational life: Approaches and research developments. Sociology Compass 4/10: 880–893.

Sorsa, V. & Merkkiniemi, H. & Endrissad, N. & Islam, G. (2018). Little less conversation, little more action. Musical intervention as aestetic, material communication. Journal of Business research, volume 85, 4/18: 365-374.

www.redome.fi

www.hyvinvoinninvalitystoimisto.fi

www.uniarts.fi/koulutustarjonta/arts-management

 

Vastaa