Terveyttä kulttuurista – ideasta toiminnaksi

Kulttuurin ja taiteen vaikutus ihmiseen on ollut tunnettua kautta aikojen, mutta niiden saattaminen kaikkien ihmisten oikeudeksi on vaatinut ja vaatii edelleen aktiivista työtä ja vaikuttamista. Tässä artikkelissa Suomen terveyttä kulttuurista -toimintaan luodaan katsaus erityisesti 1990-luvun alussa perustetun Terveyttä kulttuurista -verkoston vaiheiden näkökulmasta.

Kulttuurin merkitys ja taiteen vaikutus ihmiseen on tunnistettu jo antiikin aikoina. Aristoteles suositteli huilumusiikkia ihmiselle, joka halusi vapautua tunnekuohusta. Platonin mukaan musiikki palauttaa ihmisen sielun harmonian. Vuosisatojen ajan eri taiteenlajeja on käytetty tietämättä ja tietäen ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseen.

Vielä tänä päivänäkään kulttuuri ja taide eivät ole kaikkien ihmisten saavutettavissa, ja työ taiteen hyvinvointivaikutusten edistämiseksi jatkuu monin eri tavoin. Terveyttä kulttuurista -verkoston ja Terveyttä kulttuurista mielenterveysseura ry:n toiminta kertoo arkistojen valossa taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien tulosta ja leviämisestä Suomeen. Se sisältää monenlaista dokumenttiaineistoa matkakertomuksista pöytäkirjoihin, lehtiä, esitteitä sekä noin 250 erilaista julkaisua.

1992–1995: Kulttuurivuosikymmenen valossa ja laman varjossa

Terveyttä kulttuurista -toiminnan voidaan katsoa alkaneen Suomessa vuonna 1992 YK:n ja Unescon kulttuurivuosikymmenen osana käynnistetystä Arts in Hospital -toiminnasta, joka levisi kaikkiaan kahdeksaantoista Unescon jäsenmaahan. Toiminnan tavoitteena oli lisätä taiteen avulla hoitolaitosten viihtyisyyttä sekä integroida taide- ja kulttuuritoimintaa osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon hoitotyötä.

Suomessa vastaavaa toimintaa alkoi viedä eteenpäin Terveyttä kulttuurista -työryhmä, joka syntyi eri alojen ammattilaisten asiaan tuntemasta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Toiminnan tukena oli alkuvaiheessa Suomen kansallinen Unesco-toimikunta.

Kansainvälisyys ja vilkkaat pohjoismaiset yhteydet näkyvät hyvin alkuvuosien säilyneessä arkistoaineistossa. Aineisto sisältää esimerkiksi matkakertomuksia kansainvälisiin konferensseihin. Yksi konferensseista järjestettiin Suomessa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa, joka on ollut terveyttä kulttuurista -toiminnan keskeisiä pohjoismaisen ja kansainvälisen yhteistyön toteuttajia.

Monet ensimmäisistä aihetta käsittelevistä artikkeleista ilmestyivät ruotsinkielisissä lehdissä. Vasta vuoden 1995 aikana alkoivat myös suomenkieliset lehdet julkaista laajemmin aiheeseen liittyviä artikkeleita. Huomattavaa on, että tässä vaiheessa aktiivisimpia kirjoittajia olivat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ja ammattilaiset.

1996–1998: Työryhmästä verkostoksi

Vähitellen kiinnostuneiden joukko kasvoi ja Terveyttä kulttuurista -työryhmä alkoi toimia järjestäytyneenä verkostona. Suomen Kuntaliitto ja Taiteen keskustoimikunta (nykyisen Taiteen edistämiskeskuksen edeltäjä) tulivat aktiivisesti mukaan toimintaan, mikä merkitsi tiedon parempaa leviämistä ja tukea toiminnan jatkuvuudelle. Muutenkin luotiin aktiivisesti yhteyksiä valtionhallintoon ja muihin tahoihin, varsinkin puheenjohtajan, Suomen Kansallisbaletin johtajan Doris Laine-Almin henkilökohtaisella panostuksella. Doris Laine-Almi sai vuonna 1992 monista ansioistaan kulttuurin kentällä professorin arvonimen. Yksi hänen aktiivisuutensa kohteista oli terveyttä kulttuurista -toiminta. Hän oli mm. Terveyttä kulttuurista – Kultur ger hälsa pohjoismaisen työryhmän puheenjohtaja. Suomen verkostossa hän toimi puheenjohtajana useita vuosia.

Kansainväliset yhteydet ja pohjoismainen yhteistyö jatkuivat vilkkaina. Eurooppalaisiin konferensseihin osallistuttiin edelleen säännöllisesti, Hanasaaren konferenssit vetivät väkeä ja toiminta monipuolistui. Terveyden ja taiteen yhteydet nähtiin entistä moninaisempina, mistä kertovat eri toimijoiden järjestämien työpajojen ja seminaarien otsikot: Health Care Telematics, Economics of Artists and Art Policy, Med öppna sinne för hälsans skull, Työiloa taiteesta ja Taidekokemuksia Keski-Suomen keskussairaalassa.

Suomen Mielenterveysseurasta tuli 1990-luvulla verkoston kotipesä seuran toiminnanjohtajan Pirkko Lahden toimiessa verkoston puheenjohtajana. Verkosto alkoi kasvaa ja kulttuurin ja taiteen merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille tuli laajemmin esille. Mielenterveysseuran tiloista löytyi myös toimistohuone verkoston käyttöön. Se olikin tarpeen, sillä Hanna-Liisa (Assi) Liikanen toimi vuodesta 1999 alkaen verkoston vetäjänä johtaessaan Terveyttä kulttuurista -hanketta, johon saatiin Raha-automaattiyhdistyksen nelivuotinen rahoitus. Projekteja alkoivat toteuttaa myös monet muut tahot ja verkosto laajeni toimien yhteistyön ja tiedonvälityksen merkittävänä foorumina.

1999–2004: Hankkeiden voimalla

Vuosituhannen vaihteessa verkostoon tuli mukaan uusia toimijoita ja yhteyksiä otettiin moniin eri tahoihin kuten toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto TJS, Rovaniemen taidemuseo, Hengitys ja Terveys ry, Invalidisäätiö, Sisustusarkkitehdit SIO, Jorvin sairaala, Helsingin Saskiat, Folkhälsan, Kansanterveyslaitos ja Hämeen ammattikorkeakoulu. Toiminta painottui yhteistyössä järjestettyihin seminaareihin ja tilaisuuksiin sekä tiedottamiseen.

Kokopäiväinen hanketoiminta näkyy myös verkoston arkistomateriaalissa. Pöytäkirjojen, sähköpostikopioiden ja seminaariohjelmien lisäksi arkistosta löytyy muun muassa pohjoismaisen Kultur ger hälsa -toiminnan raportteja, kansainvälisen Ars Baltican ohjelmia ja esitteitä, monisteita laeista, kutsuja tilaisuuksiin, organisaatioiden esitteitä, konferenssien suunnittelumateriaaleja sekä kirjeenvaihtoa.

Suuria toiveita toiminnan pysyvyyden turvaamiseksi herätti opetusministeriön laatima TAO – taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma ja sen pohjalta valtioneuvoston tekemä päätös vuonna 2003:

”Tuloksekkaaksi osoittautunutta Terveyttä kulttuurista -toimintaa jatketaan sekä julkisen sektorin että kansalaisyhteiskunnan toimin. Valtio huolehtii verkoston toiminnan edistämisestä opetus-, sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöministeriön yhteistyönä. Tähän liittyen selvitetään rahoitusmalli, joka turvaa toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen. Eräs keino voi olla alueellisten taidetoimikuntien toiminnan tukeminen asiassa. Terveyttä kulttuurista -toiminnan edistämiseksi selvitetään prosenttiperiaatteen toteuttamisen mahdollisuus myös sosiaali- ja terveystoimen rakentamishankkeissa.”

Tietoa levitettiin mahdollisuuksien mukaan myös ilmaiseksi jaettujen, ensin tabloid-mallisen Terveyttä kulttuurista- ja sitten aikakauslehtityyppisen KOE!-lehden avulla. Assi Liikasen vuonna 2013 valmistunut väitöskirja Taide kohtaa elämän? Arts in Hospital -hanke ja kulttuuritoiminta itäsuomalaisten hoitoyksiköiden arjessa ja juhlassa toi hänelle lukuisia esitelmä- ja luentopyyntöjä eri puolille Suomea. Myöhemmin Liikanen sai merkittävän tehtävän Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia (Taiku) 2010–2014 -ohjelman valmistelussa ja toteuttamisessa. Ohjelmalla on ollut erittäin suuri merkitys Terveyttä kulttuurista -toiminnan tunnettuuden ja laajentumisen vahvistajana monien muiden vaikutustensa lisäksi.

2005–2008: Seminaareja ja julkaisutoimintaa

Seminaarien järjestäminen on ollut aina tärkeä osa Terveyttä kulttuurista -verkoston toimintaa. Verkostossa mukana olleet tahot ovat toteuttaneet tilaisuudet ja tapahtumat yhdessä, koska verkostolla itsellään ei ole 2000-luvun alun jälkeen ollut riittävää rahoitusta niiden toteuttamiseen. Taiteen keskustoimikunnan avustuksilla voitiin jatkaa mm. KOE!-lehden julkaisua ja korvata koordinaattorin kuluja, mutta pääosin tehtävät hoidettiin vapaaehtoisvoimin.

Seminaarit järjestettiin tässä vaiheessa tarkoituksellisesti eri puolilla Suomea. Verkoston puheenjohtajan, Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahden ehdotuksesta lähdettiin suunnittelemaan alueellisia verkostoja, jolloin Terveyttä kulttuurista -verkostosta olisi tullut valtakunnallinen katto-organisaatio. Alueseminaarit olivat erittäin antoisia ja uusia ihmisiä tuli niiden myötä mukaan verkostoon. Pirkko Lahden jälkeen verkoston puheenjohtajaksi valittiin vuonna 2006 hänen seuraajansa Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana YTM Marita Ruohonen.

Tiedonvälitys oli edelleen keskeinen tehtävä, mutta rahoituksen rajallisuus ei antanut siihen suuria mahdollisuuksia. Viimeinen KOE!-lehden numero tuli jakeluun vuosien 2007–2008 vaihteessa. Tämän vaiheen merkittävin julkaisu oli Taide keskellä elämää -artikkelikokoelma, jonka toteuttamisessa Terveyttä kulttuurista -verkosto oli mukana. Se julkaistiin Kiasman julkaisusarjassa Liken kustantamana, toimittajinaan Marjatta Bardy, Merja Isotalo, Pekka Korhonen ja Riikka Haapalainen. Kirjan yli 40 artikkelia käsittelevät taiteen ja kulttuurin merkityksiä ihmiselle laajasti ja hyvin monista eri näkökulmista. Julkaisu on kattava koonti kulttuurin ja taiteen merkityksistä ja mahdollisuuksista.

2009–2014: Kotipesän etsintää ja 20-vuotisjuhlavuosi

Terveyttä kulttuurista -verkoston vakiinnuttaminen ei toteutunut kaikista yrityksistä huolimatta. Talvella 2008 oli verkoston kokouksessa vain muutamia osallistujia ja koordinaattori Merja Isotalo esitti silloin toivottomana koko verkoston lakkauttamista. Kaikki eivät olleet onneksi samaa mieltä, sillä saman vuoden huhtikuussa tuli opetusministeriöltä kutsu Säätytalolle pyöreän pöydän keskusteluun. Paikalla oli mittava ja edustava joukko valtionhallinnon ja eri organisaatioiden edustajia. Keskustelun tuloksena käynnistyi Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia (Taiku) -toimenpideohjelman valmistelu vuosille 2010–2014 Hanna-Liisa Liikasen johdolla.
Useita verkoston jäseniä oli mukana Taiku-ohjelman valmisteluvaiheen työryhmissä tuomassa oman alansa ja asiantuntemuksensa laajan ohjelman perustaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hallinnoimalla Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmalla oli kolme keskeistä teemaa:

  1. kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristön edistäjänä
  2. taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa
  3. työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin.

Verkosto jatkoi kokoontumisiaan Helsingissä ja verkostolaiset asian tunnetuksi tekemistä koko maassa. Verkosto sai uutta vauhtia kasvuunsa Taiku-ohjelmasta. Uusi puheenjohtaja Sinikka Kaakkuriniemi löytyi edelleen Suomen Mielenterveysseurasta vuonna 2012. Hänen aikanaan alettiin vakavasti pohtia verkoston tukiyhdistyksen perustamista. Taiku-ohjelmaan liittyi myös Taiteen keskustoimikunnan ja alueellisten taidetoimikuntien sekä paikallisten yhteistyötahojen järjestämiä tapaamisia eri puolilla Suomea. Hankkeita syntyi entistä enemmän ja niiden sisällöt olivat hyvä osoitus moninaisesta luovuudesta sekä selkeistä tavoitteista saada taide ja kulttuuri jokaisen kansalaisen oikeudeksi elämäntilanteesta riippumatta.

Terveyttä kulttuurista -verkoston tärkein kumppani oli edelleen Suomen Mielenterveysseura, mutta sillä ei ollut mahdollisuuksia omien tehtäviensä lisäksi keskittyneesti viedä eteenpäin verkostoa ja sen vakiinnuttamista. Ratkaisua odotettiin Taiku-ohjelmasta, mutta mitään ei tapahtunut. Verkostolla ei vuoden 2007 jälkeen ollut käytettävissään omaa rahaa senttiäkään. Kuitenkin verkoston sisällä toimi sekä tutkimus- että hankeverkosto. Niiden tehtäväksi jäi vertaistuen jakaminen, kun avustusanomuksiin tuli kielteisiä vastauksia.

Verkoston koordinaattori Merja Isotalo laati jäsentiedotteita kolmesta seitsemään vuosittain ja ne lähetettiin verkostolaisille sähköpostitse. Kokoontumisista pidettiin pöytäkirjaa, johon kirjattiin lyhyesti myös etukäteen sovitut hankkeiden ja toimijoiden esittelyt. Jäsenmäärä oli kasvanut 2000-luvun alun 40 jäsenestä lähes 300 jäseneen. Oma suljettu Facebook-ryhmä perustettiin maaliskuussa 2013 Voimaa taiteesta -hankkeen tuella. Kesäkuussa 2017 ryhmässä on lähes 1900 jäsentä.

Terveyttä kulttuurista -verkosto ei olisi saavuttanut 20 vuoden ikää ilman toimijoita, jotka uskoivat asiaan. Merkittävä tapahtuma oli Terveyttä kulttuurista -verkoston 20-vuotisjuhla, jota vietettiin 26.10.2012 Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa. Juhlapuhujaksi saatiin kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki. Ohjelmassa olivat mukana merkittävät asian edistäjät Doris Laine-Almi, Pirkko Lahti ja Assi Liikanen sekä Ruotsista Eleonor Bodel ja aivotutkija Minna Huotilainen. Verkoston koordinaattori Merja Isotalon vetämässä paneelissa keskustelivat mm. tutkimusprofessori Marjatta Bardy, näyttelijä Jussi Lehtonen, neuvotteleva virkamies Ismo Suksi sosiaali- ja terveysministeriöstä ja verkoston puheenjohtaja, Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohonen. Heistä jokainen on ollut merkittävästi viemässä terveyttä kulttuurista -asiaa eteenpäin sekä verkoston että oman työnsä kautta.

2015–2016: Verkostosta yhdistykseksi

Varhaisimman vaiheen pienestä työryhmästä oli vähitellen syntynyt laaja verkosto. Verkoston tueksi perustetiin lopulta yhdistys, jonka ajatuksena oli aluksi toimia verkoston kannatusyhdistyksenä, mutta joka varsin pian muutettiin itsenäiseksi toimijaksi. Yhdistyksen perustamisesta oli ollut aina silloin tällöin puhetta jo aikaisemmin, mutta vapaamuotoista verkostoa pidettiin kuitenkin pitkään avoimempana ja vähemmän byrokraattisena.

Terveyttä kulttuurista ry:n perustamiskokous pidettiin Suomen Mielenterveysseuran tiloissa 23.4.2013. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mielenterveysseuran järjestöjohtaja Sinikka Kaakkuriniemi. Johtokunnan toimesta lähdettiin täsmentämään yhdistyksen tehtäviä ja mahdollisuuksia vuosien saatossa yhä laajemmaksi ja moninaisemmaksi kasvaneella kentällä. Tavoitteeksi tuli varsinkin rakenteisiin vaikuttaminen niin, että terveyttä kulttuurista -toiminta olisi jokaisen kansalaisen saavutettavilla.

Tiivis yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on ollut Terveyttä kulttuurista -verkoston merkittävä ja usein ainoakin mahdollisuus viedä eteenpäin asiaansa. Pohjoismainen yhteistyö on jäänyt viime vuosina sivummalle ja kansainvälinen yhteistyö on ollut yksittäisten verkostolaisten oman työn ja aktiivisuuden varassa. Kotimaassa tehtävää on runsaasti, yhteistyökumppaneita tarvitaan niin valtionhallinnosta kuin kolmannelta sektorilta järjestöistä ja yhdistyksistä sekä erilaisista hankkeista ja laitoksista ja muista organisaatioista.

Tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi nousi vuoden 2015 lopulla Turun ammattikorkeakoulun hallinnoima valtakunnallinen Taikusydän-hanke. Sen laajassa tehtäväkentässä Terveyttä kulttuurista ry vastaa luontevasti Terveyttä kulttuurista -verkoston arkiston ja kirjaston hoitamisesta ja sijoittamisesta, alueellistamiseen liittyvistä tehtävistä ja viestinnästä. Toukokuussa 2017 yhdistys uudisti sääntönsä ja siitä tuli Suomen Mielenterveysseuran jäsenjärjestö. Uudistus merkitsee kiinnittymistä isompaan kokonaisuuteen, vaikkakin yhdistyksen perustarkoitus eli kulttuuri- ja taideperustaisten menetelmien saaminen osaksi kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin parantamista ja turvaamista säilyy ennallaan. Sääntömuutos mahdollistaa entistä tiiviimmän kiinnittymisen valtakunnalliseen yhteistyöhön taiteen ja kulttuurin tuomiseksi osaksi kokonaisvaltaista hyvinvoinnin käsitettä. Terveyttä kulttuurista mielenterveysseura ry:n hallitus kehittää nuoren yhdistyksen toimintaa aktiivisesti.

Tilanne Suomessa on nyt hyvin toisenlainen kuin terveyttä kulttuurista -toiminnan alkuaikoina 1990-luvun alussa. Kaikki taiteen lajit ovat mukana toiminnassa, tutkimustietoa on runsaasti, aktiivisia toimijoita on maanlaajuisesti, monissa laitoksissa ja joillakin paikkakunnilla taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät ovat vakiintunutta toimintaa, ammattilaisten määrä on kasvanut ja tiedonkulku parantunut. Tulevaisuuden osalta ratkaiseva asema tulee olemaan maakuntahallinnolla ja sote-palveluiden uudistamisella, mutta edelleen myös yksittäisillä ihmisillä, jotka ovat kaikkina aikoina vieneet terveyttä kulttuurista -mallia ideasta toimintaan. Kiitos heille!

Kirjoittaja & Kuva: Merja Isotalo
FM, kulttuuriyrittäjä, tieto- ja näytelmäkirjailija, Kulttuuripajasto Ky
Terveyttä kulttuurista -verkoston jäsen vuodesta 1996, koordinaattori 2005-2016, Terveyttä kulttuurista ry:n sihteeri 2013-2016

 

 

Vastaa